Hyvin herkkä lapsi
Ainokaisemme,tyttö 2.5 vuotta,on erittäin herkkä ja tunteellinen pieni prinsessa.
Hän loukkaantuu pienistä asioista,nauraa ja itkee herkästi.
Hänelle ei saisi esim.lainkaan korottaa ääntä/sanoa tiukasti- alkaa nyyhkyttää ja sanoa " äiti on kiltti,äiti on kiltti.."
Puistossa hän huomioi ikätoverinsa mallikkaasti,eikä koskaan kiukuttele ihmisten ilmoilla,kuten normaalisti samanikäiset.Antaa sovinnolla muille lelut omistaan jne jne..
Äitinä minusta tuntuu pahalta,kun toinen on niin kiltti ja herkkä,vaikka ihanaahan se toki on-saa äidin sydämen sulamaan :) Toisaalta tytössä on sanoinkuvaamatonta temperamenttia,kun tarve vaatii.Tänään puistossa halusi leikkiä toisen tytön kanssa kepillä,toinen tyttö alkoi parkumaan kun ei saanut keppiä kokonaan itselleen.Meidän tyttö kääntyi ja vaihtoi toisiin leikkeihin.
Mutta juuri tuo esim. pukeminen,kun neiti riekkuu pitkin taloa kun ollaan vaikka lähdössä ulos.Sanon muutaman kerran sievästi,ja riekkuminen vaan jatkuu,sitten jos sanon tukasti että nyt tänne ja vaatteet päälle-tyttö tulee halimaan ja hokee tuota äiti on kiltti,äiti on kiltti.. Itselle tulee sellainen olo,että olen jotenkin " ylikomentanut" tyttöä.
Onko vastaavia tapauksia kuulolla ja miten toimitte em. asioissa?
Olen joskus laittanut tännekin avauksen asiasta. Tytöllä on ikää 2v 5kk ja on luonteeltaan kovin herkkä, kiltti ja ujokin. Kyllä myös meillä löytyy tempperamenttia vaikka muille jakaa tilanteen niin vaatiessa (?) ja joskus tulee tytölle korotettua ääntä tai karjaistua tyyliin " NYT LOPPUI TEMPPUILU!" . Silloin se temppuilu kyllä tosiaan loppuu, mutta tytöltä menee alahuuli rullalle ja " tuli paha mieli" . Silloin halitaan ja selitän, miksi äiti suuttui.
Sen olen huomannut, että tyttö on paitsi herkkä myös kovin empaattinen muita kohtaan. Viimeeksi tänään kerhossa hän kävi hakemassa piparin yhdelle pojalle, joka pahoitti mielensä kun ei saanut haluamaansa lelua. Samoin hän on aina paapomassa pikkusiskoaan (9 kk) ja lohduttaa jos siskolle tulee paha mieli. Toisaalta tyttö kyllä myös pahoittaa mielensä aika herkästi ja uhmaa löytyy ihan kiitettävästi. Tosin nyt on taas ollut sen suhteen aika rauhaisaa. Kamalan hyvin tytölle menee selitykset läpi ja tyttö on ollut aina hyvin ohjailtavissa sanallisesti ja innoissaan aina auttaa äitiä ja isää kotitöissä tms. Puoliaan tyttö ei kyllä " osaa pitää" vaan lelut lähtevät käsistä jos kaveri ne haluaa ja toinen jää sitten suruissaan katsomaan lelun perään ja odottaa omaa vuoroaan. Nämä tilanteet aina riipaisevat äidin sydäntä.