Lue keskustelun säännöt.
En enää kunnioita miestäni
01.11.2012 |
Tarkennettuna, kunnioitan kyllä sitä että hän hoitaa oman osansa taloudestamme ja on hyvä isä pienelle lapsellemme. Mutta EN voi kunnioittaa hänen mielipiteitään ja ajatusmaailmaansa! Ei hän tuollainen ollut, kun rakastuimme.
Mieheni ajatusmaailma on lapsellisen mustavalkoinen, ja hänellä on paha tapa puhua asioista joista hän ei oikeasti tiedä yhtään mitään. Kaikkein nolointa on, kun hän saattaa esim. kesken illanvieton ystävien kanssa alkaa paasata maahanmuuttoa vastaan, tajuamatta ollenkaan, että maahanmuuttoakin on monenlaista. Olen jälkeenpäin sanonut, että voisi edes erotella elintasopakolaisuuden ja työperäisen maahanmuuton, ja kappas, seuraavalla kerralla sama virsi ilman mitään muutoksia!
Yleensäkin vaikuttaa siltä, että meidän mielipiteet ovat nykyään suurimmaksi osaksi täysin vastakkaisia. Tämäkin olisi vielä ok, jos mies edes osaisi faktoihin perustuen perustella ajatuksensa, mutta kun ei osaa, ja lopputulos on typerältä ja kouluttamattomalta vaikuttava mies, joka puhuu paljon sanomatta oikeasti mitään fiksua. En vain ymmärrä, miten mies voi meidän kahdestaan puhuessa ymmärtää mitä mä sanon, ja olla samaa mieltä (esim. siitä, että työperäinen maahanmuutto on hieno juttu), mutta sitten unohtaa kaiken kun taas seuraavaksi nähdään tuttuja.
Erota en voi, häpeää en voi kestää.
Kommentit (12)
et tietenkään voi koska sinusta tulisi köyhä.
minäpäs tienaan melkein kaksinkertaisesti sen minkä mies. Eli miehestä köyhä tulisi eron sattuessa, jos jostain. Olen yliopiston käynyt, miehellä takana peruskoulu ja kesken jäänyt amis.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niiden ystävien edessä tietynlaista, maahanmuuttovastaista ihmistä. Onko hän vähän sosiaalisesti epävarma, kun täytyy tuollainen rooli ottaa noissa tilanteissa, vaikka kotona kanssasi kahden on eri mieltä? Ehkä tuntee alemmuutta tuttujesi seurassa jos muut on koulutetumpia, tai sitten haluaa sulautua toisten mielipiteisiin jos siellä on muita maahanmuuttokriittisiä?
niiden ystävien edessä tietynlaista, maahanmuuttovastaista ihmistä. Onko hän vähän sosiaalisesti epävarma, kun täytyy tuollainen rooli ottaa noissa tilanteissa, vaikka kotona kanssasi kahden on eri mieltä? Ehkä tuntee alemmuutta tuttujesi seurassa jos muut on koulutetumpia, tai sitten haluaa sulautua toisten mielipiteisiin jos siellä on muita maahanmuuttokriittisiä?
kokee todellakin suurta alemmuudentunnetta koulutuksen puutteestaan, mutta mun mielestä se kertoo silkasta ääliömäisyydestä, että omalla käytöksellään vahvistaa juntin kuvan itsestään muiden silmissä. Mieheni on kotioloissa kiltti ja huomaavainen, mutta heti jos aletaan kaivelemaan niitä vakavampia mielipiteitä, niin ilmenee kaikenlaisia perusteettomia ennakkoluuloja jne.
Toistan vielä, että hyväksyisin ilomielin mielipiteet, jotka eivät ole samat kuin omani, kunhan vain ne olisivat hyvin perusteltuja. Mieheni väitteet on naurettavan helppo kumota, ja hänet on helppo saada puhumaan itsensä pussiin. Pari vuotta tätä katseltuani voin sanoa olevani kurkkua myöten täynnä. Kannustaminen lukemiseen ja asioiden kyseenalaistamiseen ei tuota tulosta.
ap
et tietenkään voi koska sinusta tulisi köyhä.
minäpäs tienaan melkein kaksinkertaisesti sen minkä mies. Eli miehestä köyhä tulisi eron sattuessa, jos jostain. Olen yliopiston käynyt, miehellä takana peruskoulu ja kesken jäänyt amis.
ap
Mikä teitä sitten yhdistää? Kyllä miehen on hyvä olla vähintään yhtä koulutettu kuin naisen tai sitten muuten sivistynyt.
Etkö voi ottaa kantaa maahanmuuttokeskusteluun silloin, kun hän alkaa paasata kavereillenne?
...tämä pistä mietityttämään. Seurustelen miehen kanssa, jolla on samanlainen koulutustausta ja itse olen korkeakoulutettu. Palkkani on myös kaksinkertainen.
Aluksi en huomannut mitään ongelmaa, mutta nyt olen kuullut samat amis-jutut jo sata kertaa ja pitää, miettiä tuleeko tästä mitään.
Sinun tilanteesi on haastavampi, jos on lapsi, en lähtisi mihinkään moisesta syystä, vaan yrittäisin jutella miehelle asiasta. Muista kuitenkin, että ongelmasi on aika pieni, jos muuten menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut tämän omissa suhteissani ja tunnistan saman kuin ap, eli tyhmää miestä on vaikea kunnioittaa.
Olen huomannut tämän omissa suhteissani ja tunnistan saman kuin ap, eli tyhmää miestä on vaikea kunnioittaa.
taitaa valitettavasti olla totta. On aikoja, kun en siedä miestä silmissäni. Liian kauan olen ajatellut, että se riittää kun mies hoitaa osuutensa perheen elättämisestä jne., mutta ei se vaan riitä. Kun tulevaisuutta mietin, niin mies ei kyllä pysty edes auttamaan lastamme läksyissä. Matikassa ehkä, mutta ei missään muussa. Olenkin joskus ajatellut, että hänellä on liiaksi teknisiin ja matemaattisiin asioihin keskittyvät aivot, mistään muusta ei osaa sanoa mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin korkeasti koulutettu ja olin naimisissa tavallisen työmiehen kanssa 20 vuotta.
Myönnän että joskus ylemmyydenpuuskissani, silloin kun ITSE olin epävarma omasta älykkyydestäni ja oli kova tarve erottua, sekä osoittaa koulutustaan, niin häpesin mieheni "moukkamaisuutta". Tätä tapahtui siinä nokkavassa, melkein kolmenkympin iässä varsinkin.
Erosimme myöhemmin erinäisistä syistä. Nykyään myönnän, että exällä oli kyllä paljon erilaista viisautta, käytännön taitoja, tiettyä huumorintajua, sekä muita minulta puuttuvia ominaisuuksia. Nykyinen mieheni on paljon enemmän koulutettu, mutta en silti kutsuisi häntä varsinaisesti älykkäämmäksi, sillä älykkyyttä on tosiaankin niin monenlaista.
Tuo on ihan teidän oma häpeänne, ettette kykene arvostamaan kuin omaa maailmankuvaanne. SE jos mikä on tyhmyyttä ja suvaitsematonta. Ihmiset ovat erilaisia ja tarkoitus olisi avioliitossa synergisesti hyödyntää toistensa erilaisuutta ja tukea niitä heikompia puolia.
Opettele löytämään miehesi vahvuudet ja hyväksymään ne puutteet. Sitäpaitsi ei hänenkään elämä ole vielä ohitse, ja kaikilla meillä on omat tyhmät aikakautemme. Eli hänkin saattaa viisastua jyrkkien ja harkitsemattomien mielipiteidensä kanssa.
Olen itsekin korkeasti koulutettu ja olin naimisissa tavallisen työmiehen kanssa 20 vuotta.
Myönnän että joskus ylemmyydenpuuskissani, silloin kun ITSE olin epävarma omasta älykkyydestäni ja oli kova tarve erottua, sekä osoittaa koulutustaan, niin häpesin mieheni "moukkamaisuutta". Tätä tapahtui siinä nokkavassa, melkein kolmenkympin iässä varsinkin.
Erosimme myöhemmin erinäisistä syistä. Nykyään myönnän, että exällä oli kyllä paljon erilaista viisautta, käytännön taitoja, tiettyä huumorintajua, sekä muita minulta puuttuvia ominaisuuksia. Nykyinen mieheni on paljon enemmän koulutettu, mutta en silti kutsuisi häntä varsinaisesti älykkäämmäksi, sillä älykkyyttä on tosiaankin niin monenlaista.
Tuo on ihan teidän oma häpeänne, ettette kykene arvostamaan kuin omaa maailmankuvaanne. SE jos mikä on tyhmyyttä ja suvaitsematonta. Ihmiset ovat erilaisia ja tarkoitus olisi avioliitossa synergisesti hyödyntää toistensa erilaisuutta ja tukea niitä heikompia puolia.
Opettele löytämään miehesi vahvuudet ja hyväksymään ne puutteet. Sitäpaitsi ei hänenkään elämä ole vielä ohitse, ja kaikilla meillä on omat tyhmät aikakautemme. Eli hänkin saattaa viisastua jyrkkien ja harkitsemattomien mielipiteidensä kanssa.
samoin, ja olen opetellut arvostamaan mieheni käytännön taitoja ja maalaisjärkeä. Olisihan se joskus kiva että voisi jonkun kanssa yhdessä lukea vaikka tieteellisiä julkaisuja, mutta kaikkea ei voi saada kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies olisi samantyyppisesti älykäs kuin mitä itse on. Sitä, että voisi puhua vaikka sitten niistä tieteellisistä julkaisuista.
et tietenkään voi koska sinusta tulisi köyhä.