Onko elämä helpompaa kauniilla ihmisellä?
Olen tuon kuullut monta kertaa. Onko asia tosiaan näin mielestäsi? Oma kokemus on se että tavallaan joo. Ainakin heillä usein parempi itsetunto joka jo sinällään on iso apu monella elämänsaralla.
Kommentit (58)
Olen saanut paljon anteeksi hölmöyksiä ja mokia. Minuun on haluttu tutustua ja minun kanssani liikkua. Monissa muissakin asioissa elämäni on ollut helpompaa ulkonäön takia.
Olen ystävällisellä tavalla kauniin näköinen. Voisi kuvailla, että miellyttävällä tavalla kaunis.
Muuten toki ei ole ollut aina helpompaa. Lapsuus oli rankka yms. mutta kauneudesta oli etua kun yritin selvitä helvetinomaisesta lapsuudestani.
On kunhan osaa käyttää sitä hyödykseen. Valitsee järkevästi eikä jännityksen mukaan. Esim. puolisonvalinta.
Mikä on elämässä tärkeämpää kuin mahdollisuus saada oma perhe? Sen voi nainen saada vain, jos on kaunis. vaikka olisi kuinka mukava muuten, ei miestä ja perhettä saa, jos on ruma. Joten elämä on miljoona kertaa parempaa kauniilla naisilla kuin rumilla.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 16:29"]Mikä on elämässä tärkeämpää kuin mahdollisuus saada oma perhe? Sen voi nainen saada vain, jos on kaunis. vaikka olisi kuinka mukava muuten, ei miestä ja perhettä saa, jos on ruma. Joten elämä on miljoona kertaa parempaa kauniilla naisilla kuin rumilla.
[/quote]
Eivät kaikki naiset halua perhettä
Olen saanut paljon anteeksi ulkonäköni vuoksi, mutta olen myös joutunut todistelemaan älykkyyttäni muita enemmän.
Olen kaunis, mutta etenkin nuorempana kärsin erittäin huonosta itsetunnosta ja olin tosi ujo koulukiusaamisen takia. Nyt olen päässyt noiden asioiden kanssa eteenpäin, mutta vielä on paljon matkaa jäljellä. Olen muutenkin vähän erikoinen ihminen, mutta kouluaikojen jälkeen minua on kohdeltu hyvin, liekö ulkonäöstäni jotain apua. Jos olisin ruma, ihmiset pitäisivät varmasti todella outona surkimuksena ja karttaisivat. Ulkonäkö on hyödyttänyt eniten parisuhdeasioissa. Olen aina saanut tasokasta miesseuraa, vaikka itse en ole elämässäni hyvin menestynyt. Minulla on lähinnä ulkonäköni ja olen keskivertoa älykkäämpi, vaikken kouluttautunut. Elän unelmaani, koska voin olla kotiäitinä niin kauan kuin haluan ja ottaa muutenkin rennosti, vailla huolia. Rumana olisin ehkäpä joutunut tekemään paljon töitä nykyisen elämäntilanteeni eteen.
Mutta vaatimattomalla ulkonäöllä varustetun ihmisen elämässä on varmasti paljon hyviä puolia, ei tarvitse ainakaan toisten kateudesta kärsiä. Ulkonäkö tuntuu olevan ihmisille kovin tärkeä asia nykypäivänä.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 16:31"]
Eivät kaikki naiset halua perhettä
[/quote]
Tämä ruma nainen "sai" miehen, mutta ei lapsia, kun ei niitä ole koskaan halunnut. Mies on minun perheeni, ja se on kaikki, mitä minä haluan.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2012 klo 21:40"]
Ei kauneimpien tarvitse pyöräillä vesisateessa tai asua kimppakämpässä. Poikaystävät on sattumalta aina niitä, joilla menee hyvin. On asuntoa, autoa ja työtä.
Itse olin hoikka ja kaunis vielä muutama vuosi sitten ja elin aika ihanaa elämää, onnellisia "sattumia" tapahtui opiskelu- ja työsaralla jatkuvalla sykkeellä ja muutenkin meni hyvin.
Vainni. Luulen että uskomus siitä että kauniilla on helpompaa perustuu kateuteen. Vois muakin ehkä? joku kadehtia ulkonäön perusteella tietämättä miten helvetillistä elämäni on välillä ollut.
Mun opiskelukavereistani ehkä parhaiten meni naisella joka ei ollut kovin kaunis, oli sellainen tukeva silmälasipäinen nainen, iho vähän huonossa kunnossa jne. mutta sillä oli työtä jossa oli kait aina pärjänny hyvin, oli aviomies ja uusi omakotitalo sen kanssa.
Elämä voi olla helppoa tai vaikeaa ihan ulkonäöstä riippumatta. Edes pariutumiseen ulkonäkö ei näytä ainakaan kovin paljon vaikuttavan.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1405748282175
Jutussa kerrotaan ulkonäön yhteydestä mm. palkkaan ja vankilatuomioihin. Ihan mielenkiintoista luettavaa, uskon kyllä jutut todeksi. Olin ruma lapsi, ruma nuori ja nyt ruma aikuinen. Kukaan ei koskaan ole kehunut, omat vanhemmatkin tsemppasivat ulkonäköni kanssa: "kyllä sinut joku huolii kunhan oppii näkemään ulkonäön ohi". Minulle on huudeltu jopa kaduilla, ihan tuntemattomat ihmiset! Kyllä sanoisin elämänlaatuni olleen ulkonäköni vuoksi paljon huonompaa kuin kauniiden yksilöiden. Rumuuden lisäksi olen saanut riesakseni useita parantumattomia sairauksiakin, rutkasti epäonnea ja elämän varrella vastaan tulleita onnettomuuksia jo nuorella iällä. Silti, opiskelen yliopistossa ja yritän tehdä elämästäni siedettävää.
Kun ulkonäöstä on puhe, haluaisin nostattaa seuraavan ajatuksen liittyen ruumiinkuvan häiriöön (BDD), jonka mukaan henkilö kokee jonkin ulkoisen ominaisuutensa luokattoman rumana, niin että se häiritsee päivittäistä elämää. Mutta mitäs jos on oikeasti ruma? Kaikki terveydenhoidon ammattilaiset ovat työnsä puolestakin jo velvollisia sanomaan "et ole, sinulla on dysmorfinen ruumiinkuvahäiriö" vaikka sekä potilas että psykologi molemmat tietäisivät sen karun totuuden. Minua ärsyttää suunnattomasti että rumuus näin "kielletään". Minä olen hyväksynyt rumuuteni, pakko sen on olla totta, johan minua ovat lukemattomat ihmiset aina haukkuneet ja kyllähän sen peilistäkin näkee. Ei se minusta ole häiriö, jos se on totta.
saanut ulkonäölläni vaikka mitä. Upean aviomieheni, sen myötä kauniin kodin, sekä kauniit lapset.
Myös työpaikkani, johon ei tosin hyvä ulkonäkö riitä ;)
Ystäviä on paljon, mutta en usko että ulkonäöllä on tämän kanssa tekemistä.
Kateellisia naisia olen tavannut viimeksi lukioaikoina, hyvä niin.
Varhain tajusin, ettei pelkkä nätti naama riitä. En ole koskaan seurustellut häntäheikkien kanssa.
Ehkä sellaisen valheellisen kuvan saa kun kaikkialta tursuaa kauniita, itsevarman näköisiä malleja poseeraamassa ties mitä mainostaen. Mutta hekin tekevät vain työtään, edes se, että poseeraa jossain kuvassa vampin näköisenä tarkoita, että olisi hyvä itseluottamus. Eikä monikaan kaunis ihminen ajattele normaalisti olevansa erityisen kaunis, tai varsinkaan olevansa sen vuoksi parempi kuin muut ja tuntevansa ylemmyyttä asiasta.
Erityisen kauniista ulkonäöstä on ainakin sellainen seuraus, että on aina silmätikkuna joka paikassa. Monilla naisilla on ongelmia suhtautua kauniiseen kanssasiskoon, jos tämän kauneus on sitä luokkaa, että peittoaa ns. tavallisenkauniin naisen. Kaunis nainen saa kateutta osakseen kaikkialla.
Ei kauneudella saa työpaikkaa, paremminkin joku tavallisen näköinen voi mennä ohi vaikka molemmilla olisi samanlaiset muut valmiudet hommaan, ellei kyse ole ammatista, jossa pitää olla pällisteltävänä, kuten jossain vaatekaupan myyjänä, tarjoilijana, baarimikkona tai tosiaan mallina. Kauneuteen liittyy paljon ennakkoluuloja, kuten oletus typeryydestä ja rekrytoijan itsensä omat ongelmat toimia erityisen kauniin naisen kanssa.
Mielestäni hauska esimerkki oli joskus tällä palstalla, jossa kerrottiin kun perhekerhoon tuli kaunis ja hoikka nainen lapsineen ja toisella kerralla ylipainoinen, vähemmän kaunis nainen lapsineen. Kauniin kanssa ei kukaan mennyt tekemään tuttavuutta, ylipainoisen kanssa lukuisat. Kuvaavaa, miten kauneus voi helpottaa elämää.
saanut ulkonäölläni vaikka mitä. Upean aviomieheni, sen myötä kauniin kodin, sekä kauniit lapset.
Myös työpaikkani, johon ei tosin hyvä ulkonäkö riitä ;)
Aviomiehesi, joka on ilmeisesti rikas. Sen lisäksi pidät lastesi kaunista ulkonäköä meriittinä. Jep. Meitä on moneen junaan.
Oliko sinulla ihan kilpailua ko. miehestä, vai mikä antaa olettaa, että tavallisen näköisenä et olisi häntä saanut? Ja toisaalta, onko hieno koti sinulle tärkeämpää kuin onnellinen avioliitto? Suurin osa ihmisistä kuitenkin löytää itselleen puolison jossain vaiheessa, olivatpa he kauniita tai rumia.
Saan myös hyvin paljon vähemmän suoraa huomiota miehiltä esim. baareissa tai illanvietoissa kuin ei niin nätit kaverini. Saan aina vasta jälkeenpäin kuulla (yleensä tilanteen viilettyä ainakin oletukseni mukaan) että joku oli ihastunut minuun tai kiinnostunut. Ei vain uskaltanut lähestyä, ehkä juuri siksi kun olen nätti JA tuppisuu/vakavanoloinen uudessa seurassa.
Miehet lähestyvät ihan kaikennäköisiä naisia, ja todennäköisimmin niitä, jotka ovat helpostilähestyttävän näköisiä. Katson itse baarissa, kun vierestäni viedään 40 kg minua painavampi dooris. Joku umpikänninen mies voi kertoa, kuinka sairaan kaunis olen, mutta siihen se jääkin.
Ei toki kuitenkaan aina näin, mutta pelkkä kauneus ei takaa vientiä baarissa.
että kyllä.
Nyt kolmikymppisenä olen tajunnut, että todennäköisesti ulkoisen viehättävyyden/söpöyden takia olen saanut paljon anteeksi teiniaikoina.
Olin siis tavaallaan "ongelmanuori". En sellainen, että olisin polttanut tupakkaa ja ryypännyt, mutta lintsasin paljon koulusta. Eräässä ysiluokan jaksotodistuksessa poissaolotunteja on yli 90 ja silti olen päässyt kaikista kursseista läpi ja vielä 8-9 arvosanoin. Ja näin oli yläasteajasta yli puolet. Olin ulkoisesti sporttinen, söpö ja viehättävä "kunnollinen" tyttö. Väitän, että jos olisin ollut "ongelmanuoren" näköinen, lihava tai ruma, opettajat eivät olisi katsoneet läpi sormien.
voi olla tyhmäkin vaikka olisi kaunis ja silti elää tasokasta elämää. :)
Toki se pitää paikkansa.
Kaikki kauniit on tyhmiä.
Kaverini on erittäin kaunis, pitkät jalat, loistava ryhti, symmetrinen kroppa jne. Kaikki miehet ihastuu helposti, hyvä itsetunto, pärjäsi urheilussa kuin urheilussa helposti, mm SM-kultaa parissa lajissa. Ulkonäkö vaikuttaa siis itsetuntoon, mutta se vaikuttaa työnsaantiin ihan suoraankin, rumaa tai läskiä ei mielellään palkata ja jos olet ruma läski niin todella vaikeaa. Mihinkään ammattiin missä ollaan tekemisissä asiakkaan kanssa on ihan turha edes haaveilla jos olet ruma. Sillä on ehkä suurin merkitys ja korrelaatio menestyksen kanssa.
voi olla tyhmäkin vaikka olisi kaunis ja silti elää tasokasta elämää. :)
Toki se pitää paikkansa.
Kaikki kauniit on tyhmiä.
Olin luennoimassa Turun kauppakorkeakoulussa, joka kuuluu tosin nykyään Turun yliopistoon. Siellä on keskiarvo todistus yli 9 ja L:n paperit käytännössä kaikilla. Niin naiset kuin miehetkin erittäin näyttäviä. Sieltä olisi ollut todella helppo löytää missikisoihin 10 ehdokasta. Miehetkin oli komeita, joten en kyllä yhdy tuohon, että kauniit ja komeat olisi tyhmiä, sanoisin, että useammin he ovat fiksuja.
Paljon.
Olen itse ollut lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni rumilus. Olin automaattisesti alempiarvoinen kaikissa sosiaalisissa piireissä, tuhlasin valtavasti aikaani rumuuden murehtimiseen, kärsin kai jonkin sorttisesta masennuksestakin siinä teiniaikojen kynnyksellä.
Teini-iän jälkeen minua on pidetty kauniina. Voi että, kuinka paljon se helpottikaan elämää! Sosiaalinen elämä muuttui huomattavasti helpommaksi. Ihmiset halusivat tutustua minuun, auttaa minua, kuunnella ajatuksiani, olla ystäviäni, sain helposti työpaikkoja. Ulkonäköni ei enää aiheuttanut itsessäni syvää ahdistusta ja energiaa jäi muihin asioihin.
Se, joka väittää, ettei kauniilla ole helpompaa tässä maailmassa, on kyllä aikamoinen putkiaivo.
Minusta kauneus on suuri etu todella monella elämän saralla. Kauniit tuntuvat olevan usein paremmissa töissä, paremmissa opiskelupaikoissa ja asuvat paremmissa asunnoissa. Ja saavat töissä töpätessään pienempiä rangaistuksia, erityisesti jos esimies on miespuolinen.
Yhdessä asiassa tosin onkin sitten toisin ja se on kunnollisen parisuhteen aloittaminen, mikäli siis sellaista halajaa. Tosiasia nimittäin on, että todella näyttäviä naisia lähestyvät lähinnä juuri naistenmiehet ja muut liimaletit. Kunnolliset ja luotettavat miehet etsivät tavallisemmannäköisiä, naapurintyttömäisiä naisia. Tavallisennäköiset naistuttavani ovat kaikki päässeet parisuhteeseen, kun taas kuvankauniista monet ovat sinkkuja edelleen.
Nämä siis perustuvat siihen, mitä olen tuntemieni nuorten naisten elämästä saanut tietää. Eli hyvin monessa asiassa tuosta kauneudesta kyllä näyttää olevan valtavasti hyötyä, mutta limaisia miehiä se kyllä houkuttelee.
M27
mulla on muutamia todella kauniita tuttavia.
Eräs saattaa viettää monta tuntia suurentavan peilin edessä tutkien kasvojaan etsien jotain ihohuokosta... toinen taas asensi peilin työpisteeseensä, josta voi katsella itseään samalla kun työskentelee. Kolmas oli nuorena koulun poikien märkä uni, ajautui sitten julkkispiireihin, huumeisiin, seksibisnekseen... kauniilla ulkonäöllä pääsi helposti mukaan milloin kenenkin kainaloon.
Menin kerran kuvankauniin työkaverini kanssa kaupungille lounaalle. Yks mies katsoi kollegaani niin pitkään, että käveli päin liikennemerkkiä. Kyllä nauratti!