se olis jo 20rv menossa. Pitäisköhän kohta jo kertoa? :)
Ei siis olla vielä miehen kanssa kerrottu raskaudesta kenellekkään. Tai siis neuvolaan tietty, mutta ei muille.
Eikä kukaan ole edes huomannut, tai ainekaan kysynyt.
Vaikka mun mielestä(ja miehen) tää maha on jo jonku aikaa näkynyt.
Tosin olen pitänyt löysempiä vaatteita:)
Millos muut on kertoneet? Ootteko pimittäneet tietoa vielä pidemmälle?
Ja sanottakoon, että näen ystäviä ja sukua viikottain.
Kommentit (38)
samoin työapaikalle. Sukulaisille olen kertonut vasta syntymän jälkeen ( asumme eri puolilla Suomea).
Mulla ei näy mahaa juuri ollenkaan
kaikki läheiset ihmiset jo tietää. Tiesivät myös, että yritämme.
että heille on tulossa uusi vauva. Mielestäni outoa. Ja sekin että isovanhemmille ei kerrottu oli oudompaa. Miksi pitää salata? Eikö vauva ole toivottu? Mielestäni monet haluavat osallistu myös odotusaikaan eikä vain valmiiseen vauvaan.
Lähimmät ystävät tietävät ja ne työkaverit, keiden elämään asia vaikuttaa.
heti plussan jälkeen.
Läheisille varhaisultran jälkeen.
Yleisesti np-ultran jälkeen.
Suurinpiirtein sama kaava kuin esikoisen kanssa.
erityistä syytä.
Eka oli tarkoitus kertoa np ultran jälkeen, mutta se sitten jäi. ja on vieläkin jäänyt, jos sitä viimeistään rakenne ultran jälkeen kertoisi, ehkä aikaisemminki.
ehkä sitä haluaa vaan varmistaa että kaikki on hyvin ennen kuin jaan tietoa...:)
ekassa kerroin jo joskus 10rv ja tokassa n.17-18rv
ap
ja oon kertonut vanhemmilleni,siskoille,parille työkaveille,parille kaverille,jotemn facebookissa infoan vasta np ultran jälkeen :)
se ainakin oli niin iso ja iloinen asia, että vanhemmat ja sisarukset sai heti tietää (kummankin puolelta) ja parhaat ystävät. Muille tutuille kerrottiin sitten rv 12 jälkeen.
Niin kyllä ihmiset jo tietävät, eivät vaan kehtaa kysyä suoraan. Tai sit niitä ei kiinnosta.
Ja monet olivat loukkaantuneita! Aivan kuin en luottaisi heihin, kun en ollut kertonut 12 vkon jälkeen. Sitä mökötystä jatkui pitkään.
Vanhemmilleni ja lähisukulaisille kerroimme suunnileen heti kun olimme niin innoissamme.
Kaikki on jo nöhneet vatsan, kaikki tietää. Kun sanot asian ääneen, useimmat toteaa, että joo, kiva.
Voit olla kertomatta, mutta älä sitten odota, että se olisi yllätys, koska jokainen on jo nähnyt vatsasi! Yleensä suku on tuossa vaiheessa selkäsi takana puhunut siitä, että niille tuli vahinko, olisi se muuten jo kertonut, toivookohan se keskenmenoa, kun ei sano mitään.
kerroimme jo ihan alussa, oisko ollu raskausviikoilla 6-8. Parhaimmille ystäville kerroin 12 raskausviikon jälkeen sitä mukaa, kun heidät tapasin. Töissä kerroin esimiehelle raskausviikolla 17, sillä huhuja oli jo alkanut liikkua, ja työkaverit oli tulleet jo ihan suoraan kysymäänkin.
paitsi esimiehelle, joka siis ei voi kertoa tätä tietoa muille. Työkaveri jäi pois töistä ja oli kamalan loukkaantunut, kun kukaan ei mitenkään muistanut häntä ja vauvaa. Siis mitä vauvaa, me ihmettelimme, ethän ole edes sanonut saavasi lapsen :-).
Kyllä lähipiiri jo loukkaantuukin, jos ei kerrota. Mä en ainakaan olisi ymmärtänyt, jos joku mun rakas ystävä tai sisko ei kokisi tarpeelliseksi informoida tuollaisesta "pikku"jutusta.
Kyllä lähipiiri jo loukkaantuukin, jos ei kerrota. Mä en ainakaan olisi ymmärtänyt, jos joku mun rakas ystävä tai sisko ei kokisi tarpeelliseksi informoida tuollaisesta "pikku"jutusta.
jokainen tekee tyylillään. mä taas en käsitä tätä mielensäpahoittamisen kulttuuria. kaikesta pitää koko ajan loukkaantua. voi jööses.
Olen menettänyt lapseni toisella kolmanneksella ja minulle oli helpotus se että emme olleet vielä kertoneet raskaudesta kenellekään. Jos joskus tulen uudelleen raskaaksi, niin en taatusti kerro kenellekään raskaudesta ennen kuin joku tajuaa sitä kysyä (esimiehelle tietysti kuitenkin riittävän ajoissa).
En ole koskaan ymmärtänyt niitä jotka kertovat raskaudesta ennen np-ultraa.
heti plussan jälkeen (siskoilleni, äidilleni, parhaille ystäville) ja muillekin nopeasti, ennen rv 12, lähinnä sitä mukaa kun on tullut ihmisiä vastaan.
Monet ovat myös tienneet että yritetään lasta. Nyt siis kuudes tulossa rv 12+ ja olen jo viikko sitten julkisesti facebookissa asiasta maininnut kun totesin että kulkee se juoru kuitenkin :)
Toisaalta olen sellainen ihminen, joka mielellään myös puhuisi mahdollisimman monen kanssa jos se suru kuitenkin yllättäisi, en siis haluaisi pitää keskenmenoakaan salassa. Sen vähemmän mitä pidemmällä se tapahtuisi.
Itse kyllä ehkä hieman loukkaannuin kun miehen veli ja vaimonsa eivät kertoneet raskaudesta kuin vasta yli puolen välin vaikka oltiin kyllä paljon nähty ennen sitä ja olin vatsaa jo katsellutkin (mutta varmuuden vuoksi en kehdannut kysyä kun ei ollut kuitenkaan eka lapsi)
Maha on jo niin iso, ettei tule epäselvyyksiä :D
En kuitenkaan ole peitellytkään asiaa millään tavalla.
Viikkoja 18+0 :)
viikko 12 ja tuntuu, että nyt jo housut on venyneet äärimmilleen :/
tulee varmaan ihan jättiläismaha...