Lue keskustelun säännöt.
se olis jo 20rv menossa. Pitäisköhän kohta jo kertoa? :)
29.10.2012 |
Ei siis olla vielä miehen kanssa kerrottu raskaudesta kenellekkään. Tai siis neuvolaan tietty, mutta ei muille.
Eikä kukaan ole edes huomannut, tai ainekaan kysynyt.
Vaikka mun mielestä(ja miehen) tää maha on jo jonku aikaa näkynyt.
Tosin olen pitänyt löysempiä vaatteita:)
Millos muut on kertoneet? Ootteko pimittäneet tietoa vielä pidemmälle?
Ja sanottakoon, että näen ystäviä ja sukua viikottain.
Kommentit (38)
Kunhan vain muistat, että työnantajalle pitää kertoa kaksi kuukautta ennen äitiysloman alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo sii, en ole lihava, uskon että jotkut ovat huomanneet mahan kasvaneet, mutta ei ole kehdannut kysyä.
Sille kuka kysyi, että olenko teillä töissä, niin en ole. Olen tällä hetkellä kotiäitinä.
ja niinkuin sanoin, ei ole mitään syytä tiedon pimittämiseen, enkä usko että kukaan loukkaantuu, sitten kun asiasta kerrotaan, ei ole meidän suvun "tapana" eikä ystävien tapana vetää herneitä nenään :)
ja yksinkertaisena syynä oli se että mulla on ollut useita keskenmenoja ja aina pelko persuuksissa ett jotain vauvalle tapahtuu.
Toki vieläkin voi huonosti käydä (rv26) mutta suuremmalla todennäköisyydellä kaikki menee suht hyvin. Tässä vaiheessa.
Koska maha oli selkeästi pyöristynyt, eikä näyttänyt miltään kaljamahalta, vaan selkeä "Hei, meille on tulossa vauva"-mahalta. Ensimmäisen kohdalla yks kaveri huomas rv 12 kohdalla, kysyi kohteliaasti: "Tota, mä olen vaan mies, että ymmärrä kun kysyn, mutta ootko sä raskaana? Sun tissit on kasvanut", meinas kahvit lentää suusta... :D
vauva syntyi helmikuun lopussa kuukautta ennen laskettu aikaa. Eli kaksi kuukautta ehti olla tiedossa suvulla, että vauva on tulossa. Anoppi ei ollut edes huomannut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lähipiiri jo loukkaantuukin, jos ei kerrota. Mä en ainakaan olisi ymmärtänyt, jos joku mun rakas ystävä tai sisko ei kokisi tarpeelliseksi informoida tuollaisesta "pikku"jutusta.
jokainen tekee tyylillään. mä taas en käsitä tätä mielensäpahoittamisen kulttuuria. kaikesta pitää koko ajan loukkaantua. voi jööses.
kerroin töissä vain lähimmille, mutta en mitenkään peitellyt (kaksos)mahaa. Silti tosi monet ei tajunnut kuin vasta rv19 eräässä tapahtumassa ja rv20 jäinkin jo sairaslomalle. Tuli heille hiukan yllärinä, mutta en halunnut kertoa aiemmin kun oli riskiraskaus (identtiset)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muille sitä mukaa kun ollaan heitä nähty tai oltu muuten yhteydessä. Jotku saaneet tietää vasta kun lapset on jo syntyneet.
Esikoisen kohdalla naapuri hiffas homman nimen vasta kun näki mut rivitalomme takapihalla pihlajanmarjoja keräämässä reilu kuukausi ennen kun vauva syntyi.
Kuopuksen kohdalla naapurissa vieraana ollut nainen oli kysynyt heiltä, että odottaako tuo teidän naapurin rouva vauvaa. Oli nähnyt mut pihalla kai. Ja naapurit oli ihmetelleet, että ei kai(?), ei he tiedä. Tämä myös kuukausi ennen vauvan syntymää ja kesäaikaan.
Mielestäni monet haluavat osallistu myös odotusaikaan eikä vain valmiiseen vauvaan.
Hössöttämällä? Kertomalla omia/jonkun tutun kauhutarinoita synnytyksestä? Kauhistelemalla sitä NIIIIIIIIIIIIIN raskasta vauva-aikaa kun ei voi nukkua, ei ole omaa aikaa ja persekin vain leviää kun joutuu lähinnä istumaan sohvalla imettämässä? Tai kertomalla siitä kuinka se imettäminen on niiiin perseestä ja kivuliasta? Vai kertomalla omia absoluuttisia totuuksia raskausajasta ja siitä miten vauvojen kanssa ollaan?
Sori, mutta ei siihen odotusaikaan oikein kukaan "voi osallistua" mitenkään. Oma mies voi tietysti hieroa selkää, tulla neuvoloihin jne. mutta ei kukaan ulkopuolinen siihen odotukseen voi osallistua.
Itse kerroimme kummankin lapsen kohdalla sukulaisille vasta puolivälin jälkeen ja muille sitten kun ovat itse tajunneet asian. Minä en jaksa minkäänlaista hössöttämistä ja sitä la:n utelua (en ymmärrä miksi ihmiset siitä jankuttavat, ei se ole kiveen kirjoitettu totuus, vaan arvio), tai sitä vaivojen utelua. Ihan kuin joku muu kuin lääkäri tai th kyselisi normaalitilassa olevalta naiselta hänen pahoinvoinneistaan, turvotuksistaan, mielialanvaihteluistaan tai (kyllä, tätäkin on kysytty) suolen toiminnastaan.. ARgh... Olen kyllä vastannut aina kohteliaasti, mutta tiukasti että "en halua puhua noista asiosta", mutta sitten ollaankin iloisesti pahoitettu mieli kun "hyvää hyvyyttänihän minä kyselen...".
Anteeksi avautuminen aiheen vierestä. Tuo vyöry on ollut sisälläni kohta kuukauden (siitä asti kun kerrottiin tästä toisesta lapsesta) ja ai että tuntui hyvältä kirjoittaa se pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus on tasan tarkkaan kahden ihmisen välinen asia. Miten ja koska he muille, ihan sama kuka, kertovat, on heidän päätettävissä oleva asia. Se joka moisesta loukkaantuu on ihan oikeasti hölmö!
jouluna kun lapsi syntyi ajallaan helmikuun lopussa. Olin yhtä sutjakka kuin aina, 2,8 kiloinen lapsi tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni monet haluavat osallistu myös odotusaikaan eikä vain valmiiseen vauvaan.
Hössöttämällä? Kertomalla omia/jonkun tutun kauhutarinoita synnytyksestä? Kauhistelemalla sitä NIIIIIIIIIIIIIN raskasta vauva-aikaa kun ei voi nukkua, ei ole omaa aikaa ja persekin vain leviää kun joutuu lähinnä istumaan sohvalla imettämässä? Tai kertomalla siitä kuinka se imettäminen on niiiin perseestä ja kivuliasta? Vai kertomalla omia absoluuttisia totuuksia raskausajasta ja siitä miten vauvojen kanssa ollaan?Sori, mutta ei siihen odotusaikaan oikein kukaan "voi osallistua" mitenkään. Oma mies voi tietysti hieroa selkää, tulla neuvoloihin jne. mutta ei kukaan ulkopuolinen siihen odotukseen voi osallistua.
Itse kerroimme kummankin lapsen kohdalla sukulaisille vasta puolivälin jälkeen ja muille sitten kun ovat itse tajunneet asian. Minä en jaksa minkäänlaista hössöttämistä ja sitä la:n utelua (en ymmärrä miksi ihmiset siitä jankuttavat, ei se ole kiveen kirjoitettu totuus, vaan arvio), tai sitä vaivojen utelua. Ihan kuin joku muu kuin lääkäri tai th kyselisi normaalitilassa olevalta naiselta hänen pahoinvoinneistaan, turvotuksistaan, mielialanvaihteluistaan tai (kyllä, tätäkin on kysytty) suolen toiminnastaan.. ARgh... Olen kyllä vastannut aina kohteliaasti, mutta tiukasti että "en halua puhua noista asiosta", mutta sitten ollaankin iloisesti pahoitettu mieli kun "hyvää hyvyyttänihän minä kyselen...".
Anteeksi avautuminen aiheen vierestä. Tuo vyöry on ollut sisälläni kohta kuukauden (siitä asti kun kerrottiin tästä toisesta lapsesta) ja ai että tuntui hyvältä kirjoittaa se pois.
Huolestuttavan aggressiivisesti suhtaudut hiukan yksinkertaisten uteliaisuuteen. Toivottavasti hyökkäävyytesi on vain raskaushormoonien aiheuttamaa ja väliaikaista. Ei kovin tervellinen asenne pienten lasten kasvattajalle.
Anteeksi avautuminen aiheen vierestä. Tuo vyöry on ollut sisälläni kohta kuukauden (siitä asti kun kerrottiin tästä toisesta lapsesta) ja ai että tuntui hyvältä kirjoittaa se pois.Huolestuttavan aggressiivisesti suhtaudut hiukan yksinkertaisten uteliaisuuteen. Toivottavasti hyökkäävyytesi on vain raskaushormoonien aiheuttamaa ja väliaikaista. Ei kovin tervellinen asenne pienten lasten kasvattajalle.
En tiedä sinusta mutta minun suolentoimintani on minun yksityisasiani, josta kerron vain lääkärilleni jos siinä on jotain huolestuttavaa. Muutoinkin olen sellainen ihminen joka ei tykkää puhua intiimiasioistaan, en tutuille enkä tuntemattomille.
Ja kuten kirjoitin, sanon utelijoille KOHTELIAASTI etten halua puhua aiheesta ja HE pahoittavat mielensä siitä etten halua kertoa että ummettaako vaiko ei.
Joten kerropa missä kohtaa sitä hyökkäävyyttä esiintyy? Kirjoitin hieman hermostuneena, mutta yhdestä tekstistä et edes sinä voi päätellä että olisin koko ajan käymässä kaikien kysymyksiä esittävien kimppuun. Jos voit niin olet aika meedio (joka veikkailee vielä väärin).
Ymmärtänet etteivät kaikki ihmiset ole niin hirveän hyvillään kun intiimiasioita udellaan? Yksityiset asiat ovat yksityisiä ja minulle minun raskauteni on yksityisasiani, enkä halua siitä johtuvista vaivoista puhua kaikenmaailman utelijoille.
Kai sinuakin jotkin asiat ärsyttävät? Vai vastaatko kaikkiin uteluihin hymyssäsuin ja "avoimesti"?
En usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimeinen pakko. Työskentelen asiakkaalla ja oman firman ihmisiä ei nähdyt mua. Jos olisin kertonut heti en olisi saanut asiakasta pariksi viimeiseksi kuukaudeksi. Siis taktikoin tarkoituksella.
Anteeksi avautuminen aiheen vierestä. Tuo vyöry on ollut sisälläni kohta kuukauden (siitä asti kun kerrottiin tästä toisesta lapsesta) ja ai että tuntui hyvältä kirjoittaa se pois.Huolestuttavan aggressiivisesti suhtaudut hiukan yksinkertaisten uteliaisuuteen. Toivottavasti hyökkäävyytesi on vain raskaushormoonien aiheuttamaa ja väliaikaista. Ei kovin tervellinen asenne pienten lasten kasvattajalle.
En tiedä sinusta mutta minun suolentoimintani on minun yksityisasiani, josta kerron vain lääkärilleni jos siinä on jotain huolestuttavaa. Muutoinkin olen sellainen ihminen joka ei tykkää puhua intiimiasioistaan, en tutuille enkä tuntemattomille.
Ja kuten kirjoitin, sanon utelijoille KOHTELIAASTI etten halua puhua aiheesta ja HE pahoittavat mielensä siitä etten halua kertoa että ummettaako vaiko ei.
Joten kerropa missä kohtaa sitä hyökkäävyyttä esiintyy? Kirjoitin hieman hermostuneena, mutta yhdestä tekstistä et edes sinä voi päätellä että olisin koko ajan käymässä kaikien kysymyksiä esittävien kimppuun. Jos voit niin olet aika meedio (joka veikkailee vielä väärin).Ymmärtänet etteivät kaikki ihmiset ole niin hirveän hyvillään kun intiimiasioita udellaan? Yksityiset asiat ovat yksityisiä ja minulle minun raskauteni on yksityisasiani, enkä halua siitä johtuvista vaivoista puhua kaikenmaailman utelijoille.
Kai sinuakin jotkin asiat ärsyttävät? Vai vastaatko kaikkiin uteluihin hymyssäsuin ja "avoimesti"?
En usko.
Mulle ei tulisi mieleenkään udella toisen ummetuksesta.
Jos se sua nyt niin kiinnostaa, niin en ole raskaana mutta tällä hetkellä kärsin ummetuksesta.
Minä olen kertonut lähimnille ystäville ja siskolle sekä äidille heti plussan jälkeen.Ekassa,tokassa ja kolmannessa.. Tämä siksi, että jos jotain pahaa tapahtuisi niin tietäisivät.. ei tarvitsisi sanoa ; Sain muuten juuri keskenmenon ja he että; Täh, olitko raskaana vai???
Sainkin keskenmenon viime vuonna ja oli suuri helpotus kun pystyi puhumaan siitä ihmisten kanssa jotka tiesivät.
Seuraavassa raskaudessa kerroin myös ja kaikki meni hyvin joten nyt tuossa pieni ihminen tuhisee :)
Tuttaville olen kertonut pikkuhiljaa sen np-ultran jälkeen. On myös ollut kiva puhua mahdollisista huolista ja peloista muidenkin kuin miehen kanssa joten siksi en ymmärrä miksi salaillaan.. Mutta kukin tyylillään.
Isommille sisaruksille olen kertonut joskus viikon 17 tienoilla kun alkanut jo näkymään, he tosin luulleet vain ,että äiti lihonut :D Joten jos luoja suo niin ensi kerralla saatan kertoa heille vähän myöhemminkin.
Odottivat niin kovasti malttamattomina :)
Onnea teille!
paitsi esimiehelle, joka siis ei voi kertoa tätä tietoa muille. Työkaveri jäi pois töistä ja oli kamalan loukkaantunut, kun kukaan ei mitenkään muistanut häntä ja vauvaa. Siis mitä vauvaa, me ihmettelimme, ethän ole edes sanonut saavasi lapsen :-).
ja hän kertoi eteenpäin muille työntekijöille. Reilua?
On se meillekkin iloinen asia, mutta silti meinaan odottaa 12viikolle, ennen kuin kerron kenellekkään. Sitten kaikille yhtäaikaa. Yksi syy siihen on se, että mieheni äiti on melkoinen hössöttöjä, ja helpottaa sekä meidän, että hänen itsensä elämää kun on hiukkasen vähemmän aikaa olla huolissaan kaikesta :D