Mitä mieltä olet vanhemmasta, joka "kieltää" lapselta harrastukset?
Kaverin kaverini ja lasteni kaverien äiti siis on tällainen.
Hän ei suostu viemään lapsiaan harrastuksiin ja kyse ei ole rahasta, hän on korkeasti koulutettu hyvätuloinen, vaan asenteesta, olen itse kuullut kunika hän sanoo harrastusten olevan turhia. Hän ei myöskään ole mikään itse lasten kanssa illat touhuava tyyppi, vaan suhtautuu asenteella "lasten on itse keksittävä tekemisensä".
Eli käytännössä tilanne on se, että ympäristössämme muut lapset ovat iltaisin menoissaan ja nämä lapset istuvat kotona. Käy jotenkin sääliksi näitä lapsia ja vanhempana pian jäävät syrjään tätä menoa. :/
Kommentit (24)
Kouluikäisestä he ovat saaneet mennä niihin harrastuksiin, joihin pääsevät kävellen ja vähän vanhempana bussilla.
Partio on edullinen ja hyvä harrastus ja tuottaa omatoimisia reippaita lapsia, vanhemmatkin saavat omaa aikaa kun lapset ovat viikonloppuretkillä ja kesäleireillä. Seurakunnat järjestävät jos jonkinlaista kerhoa ja kuoroa. Nuorisotalo järjestää toimintaa ja edullisia retkiä, myös koulujen loma-aikoina.
Omat lapseni ovat ottaneet ilon irti näistä. Lapset ovat usein kyös sellaisia, että haluavat kokeilla eri harrastuksia. Ei kannata maksaa kallita maksuja, jos lapsi lopettaa parin kuukauden jälkeen, vaan etsiä edullisia vaihtoehtoja.
Minä vien ja otan lapsen kaverinkin mukaan. Rahaa tuntuu vanhemmilla olevan, mutta kaikki eivät anna aikaa lapsille. Uskon, että harrastus tukee koululaista. Esim. toivon, että jaksavat harrastaa vielä murrosikäisinäkin.
ne on vaan laiskoja kuskaamaan. Mun mies pääsi vaan sellaisiin harrastuksiin, joihin kulki itse: mieheni ei voinut ymmärtää, kun hankin lapsellemme harrastuksia, joihin tarvittiin kuljetustamme.
eli hän on ajatellut ja päättänyt asian noin. Siis jos on "lähtökohtaisesti vastustava asenne". Eipä sun auta kuin hyväksyä toisen erilaisuus ja kyllä, olla ehdottomasti tuputtamatta omaa kasvatusmalliasi!!!
Ja sitten vielä pari juttua. Jos meidän pojalta kysytään, että mitä olet tehnyt eilen/viikonloppuna/viime viikolla tms. niin hän vastaa 80% varmuudella "pelannut!". Hän on saattanut saada viikonloppuna tunnin peliaikaa, mutta se on ainoa minkä hän mainitsee kysyttäessä. Me rajoitetaan pelaamista, mutta pojalla helposti menee homma ns. överiksi ja osittain meillä on tapana pelleilläkin asialla. Sitten meillä on tyttö joka ottaisi kaikki maailman harrastukset, mutta on tosi passiivinen lähtemisen suhteen. Häntä yritän opettaa (ikätasoisesti toki) enemmän pitkäjänteisyyteen ja sitoutumiseen, jos haluaa harrastaa pitää vähän nähdä vaivaakin. Ei se ole ok, että vanhemmat tekevät kaiken eteen valmiiksi. Eli jos joku naapuri joskus huomaa, että meillä ei tyttö harrasta enää mitään vaan istuu vaan kotona illat niin ei tarvitse sääliä, eikä varsinkaan tarvitse alkaa hänelle järjestää liikuntaa tai askartelua...