Mitä mieltä olet vanhemmasta, joka "kieltää" lapselta harrastukset?

Ovat itse laiskoja ja kasvattavat lapsistaankin laiskoja.

hänen lapsistaan kasvaa luovia oman tiensä kulkijoita, jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan.



En pidä kaikkia OHJATTUJA harrastuksia pahana asiana, joku kerhotyylinen sähly/askartelu/leipominen yms voi hyvinkin tuoda iloa lapsen elämään. Tärkeintä on kuitenkin omaehtoinen käsityön/liikunnan/leipomisen yms harrastaminen.

Ei varsinaisesti kielletty mutta tehtiin aina selväksi, että ne minun haluamani harrastukset eivät ole hyviä, kun maksavat paljon. Harrastin sitten koulun ilmaiskerhoissa, ja kyllä se vähän riepoi, kun en saanut edes mahdollisuutta. Onneksi pihapiirissä oli paljon lapsia, joten leikkikavereita löytyi.



En harrasta nyt aikuisenakaan. Olen aloittanut lukuisia harrastuksia mutta en jotenkin jaksa viedä niitä loppuun asti. Väitän, että esimerkki lapsuudesta puuttuu ja suhtaudun harrastuksiin vähän niin kuin välttämättömänä pahana, josta on lintsattava. Omatoimiset harrastuksetkin jäävät aina parin kuukauden innostumisen jälkeen (esim. uimahallissa jaksoin käydä 3-4 kertaa viikossa ehkä kaksi kuukautta, pyöräilyä harrastin yhden kesän, kuntosalilla kävin kolme kuukautta jne.).



Harrastukset ohjaavat mielenkiintoa, kasvattavat sosiaaliseen toimintaan, tukevat kehitystä ja opettavat/vahvistavat elämässä tarvittavia taitoja. Harrastukset opettavat pitkäjänteisyyttä. Väkisin ei tietenkään kuulu harrastaa, harrastamisen tehtävä on mielenkiinnon herättäminen. Siksi annankin omien lasteni kokeilla erilaisia harrastuksia, jotta löytäisivät sen omimman jutun. Erityisesti liikuntaharrastus on tärkeä. Sen kautta voi saada elinikäisen innon liikuntaan.

täällä toinen, joka ihmettelee ettei harrastukset pysy vakituisena osana elämää, vaan lopetan ja aloitan uutta..



en saanut harrastaa lapsena ja muiden harrastuksia arvosteltiin. esim. naapurin lapset olivat koulun kuorossa ja heitä haukuttiin meillä.



Ehkä tämä malli jotenkin vaikuttaa, harrasteet alkavat tuntua aina "mitä minäkin yritän" "mitä luulen olevani".

Olen itsekin aika samanlainen. Minusta lapset eikä aikuiset ei tarvi erityisiä ohjattuja harrastuksia. Ja tosiaan, on oikein hyväksi lasten keksiä itse tekemisensä muutenkin.



Meidän lapset ainakin ovat todellakin keksineet eivätkä ole ikinä harrastuksiin kaivanneetkaan. Meillä tosin saa kyllä mennä, jos on sellainen harrastus johon ei tarvi kuskata, mutta samanlaisia nörttejä nuo lapset on kuin me vanhemmatkin että kotona kirjan ja tietokoneen ääressä vaan viihtyvät mieluiten. Eikä siinä minusta mitään vikaa.

täällä toinen, joka ihmettelee ettei harrastukset pysy vakituisena osana elämää, vaan lopetan ja aloitan uutta..

en saanut harrastaa lapsena ja muiden harrastuksia arvosteltiin. esim. naapurin lapset olivat koulun kuorossa ja heitä haukuttiin meillä.

Ehkä tämä malli jotenkin vaikuttaa, harrasteet alkavat tuntua aina "mitä minäkin yritän" "mitä luulen olevani".

minä maailman kömpelöin tyttö jouduin esim. balettiin ja urheilukouluun, sitten kun ne ei millään sujunut niin pianonsoittoa ja tyttökerhoa. Inhosin joka ainoaa harrastusta, olisin ollut mieluiten kotona rauhassa.

Mutta mulla myös tuo sama kun olen aikuisella iällä ihan aidosta kiinnostuksesta meinannut jotain harrastaa, että into loppuu hyvin pian ja jätän kesken. Mä ajattelen että mulla se johtuu siitä kauhusta joka lapsuudessa jo tuli kaikenlaisia pakkoryhmiä kohtaan.

tuntuu olevan tässäkin asiassa vähän kahta leiriä:



-lapset eivät tarvitse ohjattua tekemistä



-lapset tarvitsevat tavoitteellisen harrasteen



kuka tietäis, mikä on oikein?

hänen lapsistaan kasvaa luovia oman tiensä kulkijoita, jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan.

En pidä kaikkia OHJATTUJA harrastuksia pahana asiana, joku kerhotyylinen sähly/askartelu/leipominen yms voi hyvinkin tuoda iloa lapsen elämään. Tärkeintä on kuitenkin omaehtoinen käsityön/liikunnan/leipomisen yms harrastaminen.

Siis en olisi huolissaan, jos äiti puuhastelisi/kannustaisi lapsiaan itse tekemään. Mutta näin ei ole. Olen kysellyt näiltä lapsilta joskus meillä kyläillessään, mitä puuhaavat illalla, niin kuulemma katsovat tv:tä, ovat tietokoneella tai lukevat. Siis noihan on ok jossain määrin, mutta jos jokaikinen ilta on tuota koulusta paluun jälkeen, niin ei kai ole hyväksi.

Olen itsekin aika samanlainen. Minusta lapset eikä aikuiset ei tarvi erityisiä ohjattuja harrastuksia. Ja tosiaan, on oikein hyväksi lasten keksiä itse tekemisensä muutenkin.

Meidän lapset ainakin ovat todellakin keksineet eivätkä ole ikinä harrastuksiin kaivanneetkaan. Meillä tosin saa kyllä mennä, jos on sellainen harrastus johon ei tarvi kuskata, mutta samanlaisia nörttejä nuo lapset on kuin me vanhemmatkin että kotona kirjan ja tietokoneen ääressä vaan viihtyvät mieluiten. Eikä siinä minusta mitään vikaa.

Ootte varmaan hyväs kunnossa? ;)

Olen itsekin aika samanlainen. Minusta lapset eikä aikuiset ei tarvi erityisiä ohjattuja harrastuksia. Ja tosiaan, on oikein hyväksi lasten keksiä itse tekemisensä muutenkin.

Meidän lapset ainakin ovat todellakin keksineet eivätkä ole ikinä harrastuksiin kaivanneetkaan. Meillä tosin saa kyllä mennä, jos on sellainen harrastus johon ei tarvi kuskata, mutta samanlaisia nörttejä nuo lapset on kuin me vanhemmatkin että kotona kirjan ja tietokoneen ääressä vaan viihtyvät mieluiten. Eikä siinä minusta mitään vikaa.

Ootte varmaan hyväs kunnossa? ;)

Toivoisin, että keskustelu pysyisi asiallisena.

harrastuksiin äiti ei lapsiaan vie? Liikunta, taide, mikä?

Mitä lasten isä tekee=

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että kun lapset saavat aikaa ja rauhaa keksiä itse tekemisensä, se kehittää heidän mielikuvitusataan, itsenäisyyttään ja tahtoaan. Tietysti he eivät ole yhtä helposti hallittavissa kuin "ohjattuihin harrastuksiin" laitetut lapset.

koska aion itsekin välttää viimeiseen asti lasten aikataulutettuja harrastuksia sitten, kun niitä osaavat kaivata.



Syy: minun vuorotyö ja se, että mieheni on AINA kaikesta myöhässä, ei omaa ajantajua ollenkaan. Eli vapaalla/aamussa ollessani harrastuksiin vieminen onnistuisi, muina päivinä ei.. ja en voi vaatia listaa lasten harrastuksien mukaan.

harrastuksiin äiti ei lapsiaan vie? Liikunta, taide, mikä?

Mitä lasten isä tekee=

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että kun lapset saavat aikaa ja rauhaa keksiä itse tekemisensä, se kehittää heidän mielikuvitusataan, itsenäisyyttään ja tahtoaan. Tietysti he eivät ole yhtä helposti hallittavissa kuin "ohjattuihin harrastuksiin" laitetut lapset.

Hänellä on lähtökohtaisesti vastustava asenne kaikkea ohjattua kohtaan. Vanhemmat ovat eronneet ja isä asuu toisella puolella Suomea, tarkemmin en tiedä. Mutta TV:n katselu, tietokoneella oleilu ja lukeminen ei taida kehittää noita mainitsemiasi ominaisuuksia.

Ja edelliselle vastaajalle, äiti on hyväpalkkaisessa, työajoiltaan säännöllisessä päivätyössä.

Joskus olen miettinyt, että kun meidän perheellä vapaa ilta, pyytäisin lapsiani kutsumaan nämä lapset kylään ja tehtäisiin jotain yhdessä, esim. esim.askartelua, käsitöitä, liikuntaa. Tuosta vain varmaan tulisi tunkeileva olo.

Mitä mieltä olette?

sen kutsun esittää epämuodollisena ja luontevasti alkaa tehdä noita juttuja... ei siis niin, että "nyt lähdetään naapuriin ohjattuun kerhoon".

sen kutsun esittää epämuodollisena ja luontevasti alkaa tehdä noita juttuja... ei siis niin, että "nyt lähdetään naapuriin ohjattuun kerhoon".

Ei ole siis tarkoitus mitään "ohjattua kerhoa" järjestää. Vaan ottaa nämä lapset mukaan puuhasteluun, mitä me omien lasten kanssakin tehdään vapaa-iltoina. Esim.monesti etsin netistä jonkin askartelutyön, jonka teemme, leivotaan, maalataan vesiväreillä, pelataan lautapelejä tai pihalla pallopelejä, siis tällaista yhdessäoloa.

Lukeminen on todella hyvä ja kehittävä harrastus.



Toiseksi, lapset tarvitsevat myös 'aikuisvapaata' aikaa, jolloin oma ajattelu kehittyy.



Kolmanneksi, varmaan paras keino tappaa luovuus, on teettää joku netistä etsitty askarteujuttu.



Paljon kehittävämpää on antaa lapsille vaikkapa savimöykky, näyttää miten sitä voi muovailla ja siirtyä itse vaikka silittämään huoneen toiseen päähän. Siellä olet käytettävissä, mutta et vie tilaa lapsen minuudelta. (etkä kommentoi kuin kysyttäessä)



Joskus on tietenkin kiva juurikin pelata lasten kanssa, lukea yhdessä, leipoa sellista missä tarvitaan aikuista tms.



Eniten lapset kuitenkin tarvitsevat (varsinkin jatkuvan harrastusrumban keskellä) omaa tilaa tekemisilleen.



Myös tavoitteeton oleilu kehittää lapsen ajattelua.

Kaverin kaverini ja lasteni kaverien äiti siis on tällainen.

Hän ei suostu viemään lapsiaan harrastuksiin ja kyse ei ole rahasta, hän on korkeasti koulutettu hyvätuloinen, vaan asenteesta, olen itse kuullut kunika hän sanoo harrastusten olevan turhia. Hän ei myöskään ole mikään itse lasten kanssa illat touhuava tyyppi, vaan suhtautuu asenteella "lasten on itse keksittävä tekemisensä".

Eli käytännössä tilanne on se, että ympäristössämme muut lapset ovat iltaisin menoissaan ja nämä lapset istuvat kotona. Käy jotenkin sääliksi näitä lapsia ja vanhempana pian jäävät syrjään tätä menoa. :/

Ei vanhempien kuulu viedä lapsia mihinkään. Jos lapsi haluaa harrastaa niin hän voi itse mennä harrastuspaikalle. Eikä vanhemmat myöskään "keksi" tekemistä.

Ei minulla lapsena ollut ikinä tekemisen puutetta vaikka vanhemmat ei minulle sitä keksineetkään

harrastuksiin äiti ei lapsiaan vie? Liikunta, taide, mikä?

Mitä lasten isä tekee=

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että kun lapset saavat aikaa ja rauhaa keksiä itse tekemisensä, se kehittää heidän mielikuvitusataan, itsenäisyyttään ja tahtoaan. Tietysti he eivät ole yhtä helposti hallittavissa kuin "ohjattuihin harrastuksiin" laitetut lapset.

Hänellä on lähtökohtaisesti vastustava asenne kaikkea ohjattua kohtaan. Vanhemmat ovat eronneet ja isä asuu toisella puolella Suomea, tarkemmin en tiedä. Mutta TV:n katselu, tietokoneella oleilu ja lukeminen ei taida kehittää noita mainitsemiasi ominaisuuksia.

Ja edelliselle vastaajalle, äiti on hyväpalkkaisessa, työajoiltaan säännöllisessä päivätyössä.

Joskus olen miettinyt, että kun meidän perheellä vapaa ilta, pyytäisin lapsiani kutsumaan nämä lapset kylään ja tehtäisiin jotain yhdessä, esim. esim.askartelua, käsitöitä, liikuntaa. Tuosta vain varmaan tulisi tunkeileva olo.

Mitä mieltä olette?

yhtäkään lasta joka haluaa viettää aikansa vanhempien kanssa. Kertoo enemmänkin siitä että heidän oma tahto ja kyky päättää asioista on alikehittynyt.

Kaverin kaverini ja lasteni kaverien äiti siis on tällainen.

Hän ei suostu viemään lapsiaan harrastuksiin ja kyse ei ole rahasta, hän on korkeasti koulutettu hyvätuloinen, vaan asenteesta, olen itse kuullut kunika hän sanoo harrastusten olevan turhia. Hän ei myöskään ole mikään itse lasten kanssa illat touhuava tyyppi, vaan suhtautuu asenteella "lasten on itse keksittävä tekemisensä".

Eli käytännössä tilanne on se, että ympäristössämme muut lapset ovat iltaisin menoissaan ja nämä lapset istuvat kotona. Käy jotenkin sääliksi näitä lapsia ja vanhempana pian jäävät syrjään tätä menoa. :/

Kaverin kaverini ja lasteni kaverien äiti siis on tällainen.

Hän ei suostu viemään lapsiaan harrastuksiin ja kyse ei ole rahasta, hän on korkeasti koulutettu hyvätuloinen, vaan asenteesta, olen itse kuullut kunika hän sanoo harrastusten olevan turhia. Hän ei myöskään ole mikään itse lasten kanssa illat touhuava tyyppi, vaan suhtautuu asenteella "lasten on itse keksittävä tekemisensä".

Eli käytännössä tilanne on se, että ympäristössämme muut lapset ovat iltaisin menoissaan ja nämä lapset istuvat kotona. Käy jotenkin sääliksi näitä lapsia ja vanhempana pian jäävät syrjään tätä menoa. :/

Jos lapsi on niin tyhmä ettei keksi itse tekemistä, ansaitseekin tylsistyä. Lapsilla kuuluu olla mielikuvitusta, jossain futistreeneissä sitä ei tule. Jääkiekkoilija-lapset on yleensä aivan käsittämättömän tyhmiä idiootteja. Itsekään en lapsiani veisi moisten Jämsä-sperma amis-joukon mukaan.

Ihan parasta on kun lapset juoksentelevat kavereiden kanssa pihalla! Itse en ymmärrä vanhempia jotka kuskaavat lapsia harrastuksesta toiseen. Se on suorittamista. Pojallani 3 harrastusta, 2 ilmaista joihin kulkee itse.