Olin niin oikeassa, että kolmas lapsi on meille liikaa
Aborttiin en kuitenkaan pystynyt, mutta kaikki ne syyt ja uhat, miksi sitä mietin, ovat toteutuneet.
Kyllähän nämä kolme tässä menevät, mutta en voi sanoa, että enää nauttisin kotielämästä. Kaikki on suorittamista. Minulla on pinna todella lyhyt nykyään. En jaksa enää kuunnella huutoa vaan laitan kuulosuojaimet korville - huutakoon keskenään. En enää jaksa enkä ehdi tehdä mitään lasten kanssa, kaikki aika töiden jälkeen menee siivoamiseen ja pyykkäämiseen. Nuorin on vieläkin vaipoissa, 2-vuotias. En ole saanut varattua neuvolaa, en kasvatuskeskustelua, en vanhempainiltaa. Itse olen ihan retuperällä, rupsahdin tämän kolmannen takia, enkä enää ehdi käydä lenkillä tai jumpassa tai missään, rumennun vaan ja inhoan itseäni. Raha riittää juuri ja juuri.
Kaiken kaikkiaan, kyllä tämä tässä menee, muttei kovin hyvin. Olen varmaan masentunut. Elämä tuntuu työleiriltä, jossa ei ole mitään sellaista, mistä itse nauttisin.
Kommentit (12)
Lapset 7v, 4v ja 2v. Mutta tässä perheessä on vain liikaa lapsia, en ehdi enää hoitaa kaikkia lapsia tarpeeksi hyvin, enkä myöskään parisuhdetta ja kaikkein viimeisimmäksi itseäni. En uskonut olevani supermamma, enkä sitä ole - se on todistetu.
ap
Ei mitään isovanhempaa, joka vois jeesiä?
Niin samankaltaiset fiilikset. Lapset 9v, 3v ja 1v
Meni siis aika monta vuotta, että halusin edes toisen lapsen ja sitten tämä kolmas niin yllättäen vielä ilmoitti tulostaan. Ja mulla siis keskeytysaika oli jo sovittu tämän kolmannen kohdalla joten se kertoo tilanteen todellisesta järkytyksestä. Vaan ei se luonne pystynyt siihen ja kolmas tuli.
On vaan riittämätön olo, asioita jää hoitamatta tai ne tapahtuu sitten juuri ihan viime tipassa...on neuvolaa, kolmen lapsen hammaslääkäriaikaa,koulujuttuja, yksi lapsista vielä erityislapsi kohtalaisen vaikean astman vuoksi ja teettää siten normaalia enemmän työtä arjessa yms.
Lapset toki hoidan, ovat ruokittu, puettu, puhtaat jne. Mutta en vaan kerkeä ja jaksa olla sellainen äiti kuin haluaisin. Ei ole omaa aikaa juuri koskaan enää, olen jatkuvasti väsynyt, turhautunut ja odotan usein että päivä menee iltaan jolloin vaan pääsee nukkumaan. Poden varmaankin jotain ahdistusta tällä hetkellä, en tiedä.
Periaatteessa meillä on kaikki asiat ihan hyvin, mutta tämä oma olotila tekee itsestäni levottoman ja turhautuneen. Kun ei ole ulospääsyä tästä! Ja lapsiani kyllä rakastan, en koskaan voisi heille mitään pahaa toivoa, ovat aarteitani.
Ehkä tämä tästä talven myötä helpottaa ja lapset kasvaa.....tulee aika jolloin ei enää olekaan kahta pientä taaperoa, tämä vaihe on kai se raskain mulle.
voin kuvitella että on aika hulinaa! ja asia ei parane, kun on voimat lopussa. Jostain kautta pitäisi nyt etsiä apuvoimia arkeen. Noidankehää on muuten hankala purkaa. Onko sukua tai ystäviä, jotka voisivat auttaa? Itse ehkä pistäisin vaikka paperille arjen pakkoaskareet, ja sitten mietintöjä missä voi höllätä, miten jotain voisi helpottaa jne. Supernannyssa olen huomannut arkiaikataulun jo helpottavan ruljanssia. Kun lapset ja itse tietää missä järjestyksessä mennään. Saisiko lapsenvahdin tms halvalla siksi aikaa, että itse vaikka ottaisi nokoset? tai hoitaisi jonkin asian kunnolla.
Sulla on rankkaa nyt, niin oli mullakin, mutta siitä selviää, kun lapset kasvavat.
Älä vaadi itseltäsi liikaa. Aloita muutos mikroasioista.
Ma: varaan neuvolan
Ti: venyttelen 5 minuuttia
Ke: pyyhin telkkarista pölyt
To: siivoan lelulaatikon lasten kanssa. Tms
Pe: tapaan kaverin puistossa
On tää niin väärin... Meillä on 1 SUPERHELPPO lapsi, mä olisin ollu valmis toiseen ja vaikka kolmanteen jo heti kun lapsi oli 2kk. Mutta mies ei suostu, on kuulemma liian kallista tehdä enempää lapsia.. :(
ettei käy vahinkoa. Just jaksan hoitaa nämä meidän kaksi lasta. Kolmatta raskautta, vauvaa ja taaperoa en jaksaisi millään.
ettei käy vahinkoa. Just jaksan hoitaa nämä meidän kaksi lasta. Kolmatta raskautta, vauvaa ja taaperoa en jaksaisi millään.
Eikö lapset hoideta yhdessä? Miksi hoidat heitä yksin? Mikä siinä on rankinta?
t. entinen suurperheen äiti, nykyinen 2 lapsen yh
taaperolla on järkyttävä uhma. Vauva huutaa. Pää kypsyy näiden kanssa. Siinä samassa yritän pitää masennusta loitolla. Mutta jotkut jaksaa enemmän lapsia, minä en.
ettei käy vahinkoa. Just jaksan hoitaa nämä meidän kaksi lasta. Kolmatta raskautta, vauvaa ja taaperoa en jaksaisi millään.
Eikö lapset hoideta yhdessä? Miksi hoidat heitä yksin? Mikä siinä on rankinta?
t. entinen suurperheen äiti, nykyinen 2 lapsen yh
taaperolla on järkyttävä uhma. Vauva huutaa. Pää kypsyy näiden kanssa. Siinä samassa yritän pitää masennusta loitolla. Mutta jotkut jakssaa enemmän lapsia, minä en.
Siiinä vaiheessa ku nuorin on 7 v helpottaa koska vanhimmat on jo itsenäisiä
Millaiset ikäerot lapsilla? Juuri tuollaista kuvittelen monilapsisen perheen arjen olevan, jos lapsilla on pienet ikäerot.