Lue keskustelun säännöt.
Sektio olisi edessä reilun viikon päästä, pelottaa...
28.10.2012 |
Aikaisemmat lapset ovat syntyneet normaalisti alakautta, mutta nyt onkin sitten edessä sektio. Pelkkä ajatuskin siitä, että vatsa leikataan auki kauhistuttaa vaikka toki ymmärränkin että se on ainoa turvallinen vaihtoehto tällä hetkellä niin minulle kuin vauvallekin.
Kuinka kauan leikkaushaava on kipeä ja meneekö toipumiseen kuinka paljon aikaa? Miltä tuntuu kun lasta ei saakaan heti syliinsä toisin kuin normaalisti synnyttämällä?
Kommentit (22)
Mun toka lapsi syntyi sektiolla ja se oli yllättävän helppoa. Haavan paraneminen toki kesti, mutta eniten harmitti se, että vatsalihakset tuntuivat olevan hukassa tosi kauan. Sekin tosin korjautui ajan kanssa.
Mulla suurimmat kivut liittyivät siihen, että ilma pakkaantui (ohut?)suoleen, mikä tuntui vatsakipuina. Kivut kestivät pari päivää ja ilmeisesti liikunta auttaa. Itse haavakipu ei juuri tuntunut kun söin lääkkeitä. Sängystä nouseminen tosin oli vaikeaa.
Ja kyllä mä ainakin sain pitää vastasyntynyttä sylissä rintani päällä jonkin aikaa ennen heräämöön lähtöä. Sitten vauveli jäikin isänsä ja hoitajien hellään huomaan, kun äiti heräili sen puolitoista tuntia. Ei se tuntunut mitenkään pahalta, kun luotan mieheeni. Itse asiassa oli mukavaa saada hetki levätä yksin. Eikä sen jälkeen oltukaan vauvan kanssa pitkään aikaan erossa.
Ikävintä mun mielestä sektiossa oli se, ettei silloin voi saada synnytyssairaalasta perhehuonetta, vaan sijoitetaan tavalliselle osastolle. Petikaverin lapselta piti ekana yönä ottaa verikoe varmaan tunnin välein ja se pikkuinen kiljui joka kerran kuin syötävä.
Mutta hei, parempi suunniteltu sektio ja terve vauva, kun hätäsektio ja aivovammainen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tehtiin suunniteltu sektio ja lääkäreiden varoitusten mukaan odotin todella kivuliasta kokemusta. Ennen leikkausta laitettiin spinaali sekä epiduraalipumppu, olin aivan tunnoton palleasta lähtien. Leikkauksen aikana oli tunto kokonaan poissa, ompeluvaiheessa alkoi pikkaisen tuntua jomotusta. Silloin väännettiin kipupumpusta lisää hönkää ja sekin vähäinen kipu hävisi heti. Pahoinvointia ei ollut ja otin pienet torkut heräämössä.
Sektion jälkeen en missään vaiheessa tuntenut kipua kun olin paikallani, haava ei tuntunut yhtään miltään, ihan kuin sitä ei olisi ollut ollenkaan. Sängystä nouseminen ja sänkyyn palaaminen oli hankalinta, silloin haavaa joutui varomaan. Silloinkaan ei varsinaisesti tuntunut kipua, lähinnä vain sellaista jomotusta. Olin seuraavana aamuna jalkeilla, epiduraalipumpusta luovuttiin samalla. Sen jälkeen otin pari kertaa buranaa ja panadolia, siinä kaikki. Kipuja ei vain ollut. Haava parani nopeasti.
Olin tosiaankin äimänä kaiken sen pelottelun jälkeen. Mutta niinhän se alatiesynnytyskin menee, osalla ei tunnu juuri missään ja toiset on perhanan kipeänä.