Lue keskustelun säännöt.
Sektio olisi edessä reilun viikon päästä, pelottaa...
28.10.2012 |
Aikaisemmat lapset ovat syntyneet normaalisti alakautta, mutta nyt onkin sitten edessä sektio. Pelkkä ajatuskin siitä, että vatsa leikataan auki kauhistuttaa vaikka toki ymmärränkin että se on ainoa turvallinen vaihtoehto tällä hetkellä niin minulle kuin vauvallekin.
Kuinka kauan leikkaushaava on kipeä ja meneekö toipumiseen kuinka paljon aikaa? Miltä tuntuu kun lasta ei saakaan heti syliinsä toisin kuin normaalisti synnyttämällä?
Kommentit (22)
Kahden suunnitellun sektion kokeneena en voi kuin suositella tuota synnytystapaa.
Molempien sektioiden jälkeen olin pystyssä heti leikkauspäivänä: kävin esim vessassa ja hoidin vauvat ihan normaalisti - toki kipulääkkeiden voimin. Maito nousi molemmilla kerroilla heti ekana päivänä, mikä oli hyvä, sillä vauvat olivat syntymänsä jälkeen heti pirteitä ja nälkäisiä. Molemmat muuten saivat kymmenen pistettä ja mitään hengitysvaivaa tai muutakaan ongelmaa ei ollut.
Heräämössä olin leikkauksen jälkeen sen puolitoista tuntia. Vauvat olivat sen aikaa isänsä hoivissa ja saivat nälkäänsä hörpyt jonkun muun maitoa. En kokenut tuota ongelmaksi: olen tuon jälkeen saanut imettää ja olla lasteni lähellä ihan tarpeeksi!
Sairaalassa olin molemmista kolme päivää, vaikka periaatteessa kuntoni oli niin hyvä, että olisin voinut lähteä kotiin vaikka saman tien.
Ps. Imetyskivut olivat minulla kovemmat kuin haavakipu. Se haavakipu on lähinnä kovaa lihaskipua, ihan kuin olisit tehnyt hulluna vatsalihasliikkeitä. Kannattaa lähteä heti liikkeelle, niin ei tule kiinnikkeitä. Ja kipuun riittää tosiaan ihan burana ja panadol, kolmen pillerin satseissa tosin.
Arpi, joka sektiosta jäi, on ihan tosi näkymätön, vaikka minulla on menty kaksi kertaa samasta paikasta sisään. Sitä ei ainakaan kannata murehtia!
Tsemppiä! Kaikki menee varmasti hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä itkin ilosta kun sain lääkärit suostumaan sektioon!!!! Kun mun synnytys käynnistyi yöllä vesienmenolla, pääsin suoraan sairaalaan (vedet lähti menee 23.45, olin sairaalassa 00.10.) Muutama supistus ehti tulla kun sielä makailin, pian jo pääsin leikkaussaliin, mieskin pääsi mukaan. 02.16 oli 10pisteen lapsi maailmassa. Sain lapsen hetkeksi eteeni, sain suukottaa tummia kiharoita ja sitten mies lähti vauvan kanssa kylvetykseen. Mut vietiin heräämöön, jossa sain mehua ja makoilin siellä lämpimän peiton alla. Torkahdin hetkeksi, sitten mut vietiin omaan huoneeseeni, johon mies ja vauva tulivat. Saimme kaikessa rauhassa nauttia vähän yöpalaa ja skumppalasilliset, sekä ihastella täydellistä lastamme. Jonkun ajan päästä mies lähti kotiin ja hoitaja kysyi haluanko nukkua, vauva meni siksi aikaa hoitajien huomaan. Aamulla sain lapsen viereen, sitten aamupala sänkyyn. Myöhemmin pääsin suihkuun. Ainut asia mikä mulla teki kipeää oli jälkisupistukset!!! 3pvää olin sairaalassa, ja huomattavasti paremassa kunnossa ja parempi vointinen kuin ne äidit jotka olivat repineet römpsänsä rikki synnyttäessään (ison) lapsen alakautta.. Liikuivatkin hitaaaaaaaaaaaaasti kävellen, istuivat kipeinä kumirenkaan päällä. :( Voisin jatkaa juttua vaikka kuinka, kehua miten hyvin kaikki meni. Lapsikin on ollut alusta asti hyvä nukkumaan, syömään, erittäin fiksu, ikäistään kehityksessä edellä, ei juurikaan sairastellut jnejnejne.. :)
Että ole ap huoleti. :)
Mulle tehtiin hätäsektio ja toipuminen siitä kesti kuukausia.
Kolme muuta syntyi normaalisti.
Mutta minkäs sille voi jos on pakko leikata niin sitten on pakko.
Pelkosektioituja äitejä en ymmärrä.
Toivottavasti sulla sujuu hyvin, pelko pois!
kun siihen vedetään mukaan ne "römpsänsä repineet alatiesynnyttäjät" :D :D
Ei se sektiokaan mikään herkullinen kokemus ole, sekin riippuu niin paljon ihmisestä! Kuten alatiesynnytyksestä toipuminen.
Ja olen kokenut molemmat tavat.
Ap, sektio ei sitten oikeasti vaikuta millään tavalla siihen, millainen vauva tulokas on ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritä kävellä ihan normaalisti, mulle tehtiin hätäsektio ja leikkaushaava on napaan asti, parani viikossa sellaiseen kuntoon että pystyin esim. nousemaan autoon ihan normaalisti.
Suunniteltu sektio on nopea juttu. Vauva on ulkona parissa minuutissa. Itse keskityin tämän ajan vaan hengittämiseen ja pyysin miestä juttelemaan minulle, niin ettei tarvinnut kuunnella lääkärien juttuja. Paikkaamisen ajan saatoinkin seurata vauvan pesua ym. Henkilökunta oli kannustavaa ja empaattista, ja kaikki ohi todella nopeasti.
Älä pelkää!
Haavan kanssa pärjäily onyksilöllistä, mutta eipä tarvitse enää sitten jännittää leikkausta. Itse pärjäsin ihan hyvin haavan kanssa.
Tujumpia kipulääkkeitä sai pyytämällä, ja ne todella auttoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih, älä suotta pelkää. Itselleni tehty viisi sectiota, eikä yhdestäkään ole jäänyt kauhukokemusta, päinvastoin:) Oma leikkaushaavani on tehty vielä pystyviiltona, ensimmäisen hätäsection ja vauvan asennon vuoksi. Vessaan olen käpötellyt jo leikkauspäivän iltana ja vauvan sain vierelleni heti heräämöstä osastolla päästyäni. Leikkauksen jälkeen morfiinia kipulaakkeeksi ja osastolla pärjännyt kahdella buranalla. Tottakai leikkaushaava aristaa, mutta kipu ei ole sietämätöntä. Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen parantunut jo täysin. Jos tuo olisi ollut kauhukokemus, ei minulla olisi viittä ihanaa lasta, tietäen jo raskautta suunnitellessani, että synnyttäisin lapseni sectiolla. Joten kevein odottavaisin mielin voit asennoitua tulevaan synnytykseesi :)
sektio, jos edelliset ovat syntyneet alakautta?
Mullakin oli vaihtoehtona sektio, koska vauva oli perätilassa, mutta päädyin onneksi synnyttämään alateitse. Toivuin nopeasti ja muutenkin jäi hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekana päivänä istuminen ym. meinaa saada tajun kankaalle. Haavaa pitää suihkutella paljon, useampi kerta päivässä.
Itse sektioon mennessä pyydä pahoinvointilääkettä, niin toipuminen sujuu vähän mukavemmin...ÄLÄKÄ JUO TAI SYÖ HERÄÄMÖSSÄ, KOSKA KAIKKI TULEE YLÖS!
Ekana päivänä istuminen ym. meinaa saada tajun kankaalle. Haavaa pitää suihkutella paljon, useampi kerta päivässä.
Itse sektioon mennessä pyydä pahoinvointilääkettä, niin toipuminen sujuu vähän mukavemmin...ÄLÄKÄ JUO TAI SYÖ HERÄÄMÖSSÄ, KOSKA KAIKKI TULEE YLÖS!
Jah höpön höpön, älähän pelottelee ap:tä. Jos itselläsi on ollut pahoinvointia, se on johtunut mitä todennäköisemmin herkkyydestä kipulääkkeelle tai siitä ettet ole malttanut olla syömättä 12h ennen sectiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni sektiosta on hyvä, ja toinen sektio on edessä vajaan 3vk päästä. Viimeksi olin varautunut pidempään toipumiseen ja koviin kipuihin. Mutta kun klo 11 vauva syntyi, samana iltana olin jonkin verran jaloillani, vaikka verta oli mennyt keskimääräistä enemmän ja hemglobiinin mataluus teki olon aikas heikoksi.
Jälkisupistukset oli huomattavasti kivuliaampia kuin haavakipu mihin lääkitys tehosi varsin hyvin. Se toki oli inhottavaa ettei heti saanut viettää aikaa vauvan kanssa - tunnit heräämössä oli pitkiä kun vauva vaan käväisi siellä nopeasti kun oli pesty ja puettu synnytyssalissa. Joku kirjoitti päässeensä heräämöstä 1,5h kuluttua, kuulostaa ihan huipulta! Itse olin heräämössä n. 5h kun puudute ei meinannut hävitä toisesta jalasta. Vauva olikin sitten itkenyt pitkään ja hartaasti erossa ollessa =/. Sektion vaikutusta imetykseen myös olen miettinyt, vauva ehti saada pullosta lisämaitoa eikä missään vaiheessa päästy täysimetykseen asti ja osittainenkin imetys loppui vauvan aloitteesta 5kk iässä. Tähän aion vaatia enemmän apua nyt toisella kerralla. Myös sitä aion pyytää että vauva pääsisi puolisolle kenguruhoitoon sen sijaan että laitetaan kapaloon kuten viimeksi.
Mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli hyvä, ja suht luottavaisesti odotan tulevaakin sektiota. Mutta toki on luonnollista jännittää ja pelätä, jopa kovastikin, onhan kyseessä kuitenkin iso leikkaus.
Onnea matkaan!
sektio, jos edelliset ovat syntyneet alakautta?
Mullakin oli vaihtoehtona sektio, koska vauva oli perätilassa, mutta päädyin onneksi synnyttämään alateitse. Toivuin nopeasti ja muutenkin jäi hyvä mieli.
Ei sitä aina voi itse valita. Mulle määrättiin sektio, vaikka muut lapset olen pystynyt synnyttämään alakautta. Paljon mieluummin olisin perätilavauvatkin synnyttänyt, mutta mulle ei annettu lupaa siihen. Ja sektiot oli mulle ihan järkyttäviä kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kokenut elektiivisen sektion, ja 18,5h normisynnytystä imukuppeineen mikä päättyi hätäsektioon. Molemmat sektiot ihan hirveitä. Suunnitellussakin oli tosi kovat kivut mulla, mutta hätäsektiossa ne oli kyllä vielä pahemmat. Molemmista jäi traumat...
Kun lukee näitä sektio juttuja, mä todella pidän peukut ja varpaat pystyssä, että saan synnytettyä kaksoset alakautta. Alakautta kun ekakin on tullut, tiedän ettei se satu yhtään, sektio näyttää lukemisen perusteella sattuvan ja kauheasti :(
Tässä taas nähdään osan "ammattitaito", empatiakyvyttömiä paskoja...ihan omat kokemukset olivat kyseessä ja mitä tulee syömättömyyteen, kiireellinen sektio tuli joten enpä voinut asiaan juuri vaikuttaa. Pahoinvointilääkettä osasin pyytää, muuten sitä ei olisi annettu- heräämössä moni oksenteli, kun joivat tarjottua mehua, minä huuhtaisin vedellä suuni. Kukaan ammattilainen ei näistä varoitellut, ihan kaverini kokemuksen perusteella tein, mitä tein...
Se haava oli kipeä, viikkoja. Kipukynnys on jokaisella henkilökohtainen.
Kun lukee näitä sektio juttuja, mä todella pidän peukut ja varpaat pystyssä, että saan synnytettyä kaksoset alakautta. Alakautta kun ekakin on tullut, tiedän ettei se satu yhtään, sektio näyttää lukemisen perusteella sattuvan ja kauheasti :(
Tässä on muutama selkeästi (kipu)herkkä mamma valitellut sektiostaan, mutta SUURIN OSA, on kehunut kuinka helppoa, kivutonta ja vaivatonta se sektio on ollut. Itse en ikipäivänä olisi halunnut saada lasta alateitse, miksi satuttaa repiä ja vaurioittaa itsensä, kun lapsen voi saada myös helposti ja ilman kamalia kärsimyksiä, puhumattakaan mahdollisista pidätysongelmista, seksivaikeuksista tai löysästä värkistä?!?!?!?
tuntuu, mutta sattuu vähemmän kuin esim etuhampaan juurihoito. Kokemusta on molemmista. Sektio oli PALJON helpompi.
Äläkä usko näitä mammoja, jotka väittävät että kesti viikon toipua sektiosta siihen malliin, että pääsi istumaan - ne luultavasti olisivat traumatisoituneet alatiesynntyksestä ihan samalla tavalla...
Juurihoidon aikana nipisti pari kertaa, siinä se. Sektiossa ei meinattu saada puudutettu toimimaan ja spinaalilla vedettiin läpi niin, että ompeluvaiheessa tunto alkoi palaamaan...arvaa, kumpi sattui enemmän??
t. se "pelottelija"
Ihan ihmisestä riippuen paraneminen :)
Minä koin myös sektion parin alatiesynnytyksen jälkeen ja kyllä se kauhistutti todella paljon.
Vauvan sain viereeni heräämössä, olin ainoa potilas siellä niin sai mies ja vauva tulla :) Salissa näin vain vilaukselta.
Muista vain napsia niitä lääkkeitä kunnolla, pääset helpommin liikkumaan :)
Tsemppiä tulevaan!