Miehelläni ei ole koulutusta, mielipiteitä!

sitä vielä, että tiedän etten ole itsekään täydellinen. Lisäksi mieheni loistaa tietyissä käytännön asioissa, ja niiden johdosta saan olla ja olenkin hänestä todella ylpeä. Enkä myöskään unohda sanoa sitä ääneen. Tämä yksi osa-alue alkaa vain rassata enemmän ja enemmän, kun aikaa kuluu.



-ap

on kouluja käymätön mies, itselläni yliopistotutkinto. Joskus tulee yhteentörmäyksiä tiettyjen asioiden suhteen, mutta vaakakupissa painavat silti enemmän parisuhteemme hyvät puolet.

Mulle koulutus ja fiksuus on tosi tärkeetä. En vois olla täysin typerän kanssa.

mutta tuo kuilu välillänne tulee vain kasvamaan. Se johtaa siihen että mies hakeutuu vaatimattomampaan seuraan, ja sinä tulet hullaantumaan johonkin intellektuellimpaan mieheen. Voi olla että kumpikin pysyy arvokkaasti uskollisena, mutta onko siinä mieltä että kumpikin olisi onnellisempi muualla? Jos jaksaisitte yhdessä vanhuksiksi asti, olisitte jo ihan eri planeetoilla. Minusta parempi pistää pillit pussiin saman tien ja etsiä parempi loppuelämä älyllisesti sopivammasta kumppanista.

Jos hän on sen laatuinen että ei riitä kärsivällisyys lukea, häneen pitää tihkuttaa sivistystä vähän kerrallaan. Ne tietämyksen tipat muuttuvat altaiksi lopulta. Opetuksen suurin haaste on opettaa monimutkaisia asioita mahdollisimman tehokkaasti, joten siinä olisi sinullekin haastetta. Tutkintoonhan se ei johda mutta voisit lopulta sanoa hänelle "Tiedät jo niin paljon että saisit tutkinnon helposti."



Toisaalta taas voisit vain lyhyesti tokaista että suostut kolmenkimppaan hänen valitseman naisen kanssa jos hän suorittaa haluamasi tutkinnon... Eli tarjoa palkintoa. Hän ei näe palkintoa kouluttautumisessa. Ei häntä voi syyttää siitä näkökannasta.

mutta olen sinua niin paljon vanhempi, että en kärsi tästä.



Mieheni on ammattikoulutettu, joka lukee vain ammattikirjallisuutta ja erätarinoita. Ne toiset fiksut miehet eivät ehkä osaa vaihtaa auton renkaita tai itkevät olkapäätäsi vasten, kun joku sanoo työpaikalla rumasti. He ovat herkkiä ja ihania ja viisaita, mutta ovatko he sinua varten?



Jos sinun miehesi ei osaa keskustella romaanista kanssasi, niin osaisiko se "fiksumpi" haluta lukea samoja kirjoja kanssasi? Teille voisi tulla hedelmällsiä keskusteluja, mutta loppupelissä olisitte kavereita, jotka menee yhdessä kirjakauppaan ja seksi...no se on kivaa kirjakaverin kanssa varmaan ; )



Yleistin rankasti, mutta oman amikseni kanssa on paljon hyviä puolia. Kuuntelee, on myötätuntoinen eikä lähde liikaa mukaan mun akkajuttuihin.



Ja osaa korjata auton, tietokoneen jne....

mutta tuo kuilu välillänne tulee vain kasvamaan. Se johtaa siihen että mies hakeutuu vaatimattomampaan seuraan, ja sinä tulet hullaantumaan johonkin intellektuellimpaan mieheen. Voi olla että kumpikin pysyy arvokkaasti uskollisena, mutta onko siinä mieltä että kumpikin olisi onnellisempi muualla? Jos jaksaisitte yhdessä vanhuksiksi asti, olisitte jo ihan eri planeetoilla. Minusta parempi pistää pillit pussiin saman tien ja etsiä parempi loppuelämä älyllisesti sopivammasta kumppanista.

että juuri noin meille käy, vaikka me molemmat kuinka yritettäisiin.

Asiaa mutkistaa se, että ostimme juuri talon, ja siihen uppoaa tulevina vuosina paljon rahaa mm. remontin muodossa. Minä olen juuri valmistunut eikä palkkani ole vielä huima, ja mieheni palkka on vielä pienempi. Hän on muutaman kerran ilmaissut mielenkiintoa opiskeluun näin aikuisena, mutta rahatilanteemme ei yksinkertaisesti salli sitä lähivuosina :( Ja seuraavaksi vuorossa on lasten hankkiminen, enkä oikein usko että koulutukseen on silloinkaan mahdollisuutta.

Tavallaan mieheni on siis myös olosuhteiden uhri. En ole eronnut vielä, sillä toivo elää vielä että hän haluaisi opiskella ja kehittää itseään. Pelottaa kuitenkin ettei niin koskaan käy.

-ap

hassua, meillä on ihan samanlaiset miehet! Mun mies on vaan 25. Ysiluokan jälkeen lähti töihin ja ryhtyi melko pian yrittäjäksi. Kaiken lisäks itsellänikään ei ole koulutusta, mutta aloin kyllä vastikään opiskella, ni olis sit perheessä edes yksi tutkinto ;-D

Kannattaa muistaa ettei toista ihmistä voi muuttaa, pitää hyväksyä kaikkine puutteineen jos haluaa jakaa elämänsä!

Onko tämä sinun ongelmasi vai sinun ja miehesi ongelma?

sinä osaat asian kanssa elää. Toista et voi muuttaa ja aina ja kaikissa miehissä tulee olemaan ominaisuuksia, joita sinun on vaikea hyväksyä tai et voi hyväksyä niitä ollenkaan. Sinun vain täytyy oppia elämään niiden kanssa. On totta, että suuret koulutuserot vaikuttavat suhteeseen, mutta kun senn tiedostaa, niitä osaa tarkkailla ja oppia asennoitumaa itse siihen, että toiselta ei voi vaatia kaikkea sitä, mikä itseä kiinnostaa.



Ystäväpariskuntamme mies ei ole käynyt koulua peruskoulun jälkeen, paitsi viime vuonna jonkin kurssin, on pian 40 ja koko ajan ollut työssä ja työmoraali erittäin korkea. Vaimonsa sen sijaan akateemisesti kouluttautunut ja myöskin työssä. Mutta heitä sitoo niin apljon muu ja he arvostavat elämässään niin paljon muita asioita opiskelua korkeammalle, että se ei käsittääkseni ole ollut heille koskaan ongelma. Sun täytyy miettiä, mitä arvostat ja minkä kanssa pystyt elämään. Itse sinun sijassaasi valitstsin sen miehen. Meillä sekä mies että minä olemme akateemisesti koulutettuja.

Itselläni taas ei ole kuin toisen asteen tutkinto. Silti välillä tuntuu, että minä olen se, joka tässä perheessä ajattelee syvällisemmin. Toisaalta mieheni on hyvin älykäs ja kykenee kriittiseen ajatteluun. Jos häneltä kysyy jostain uutisesta jotain, saan hyvän vastauksen. Tavallisessa arjessa hän ei juurikaan sparraa minua ajatteluun, mutta tiedän hänessä olevan myös se älykkäämpi, ajattelevampi puoli. Tämä on hyvin tärkeää minulle. Seksiä, kotitöiden tasan jakamista ja muuta sellaista tärkeämpää on tietää, että mieheni on älykäs ja ajattelevainen. On tärkeää, että voin oppia mieheltäni jotain ja ennen muuta kunnioittaa häntä. On päiviä etten rakasta häntä, mutta silloinkin aina olen kunnoittanut häntä ja hänen älykkyyttään ja ajatuksiaan.



Uskon myös, että ajattelevainen, tietoa hyvin omaksuva henkilö on kriittinen myös omaa itseään kohtaan ja kykenee astetta hieman korkeampaan ajatteluun, joka helpottaa reflektointia. Tällaisen ihmisen kanssa on helpompi elää parisuhteessa.

Onko tämä sinun ongelmasi vai sinun ja miehesi ongelma?

on minun, sillä tilanne surettaa minua, ja tunnen olevani jollain lailla yksin ajatuksieni kanssa.

Ongelma on myös meidän yhteinen, sillä ei asia ole miehellenikään kaikesta huolimatta helppo. Vaikka asiasta ei juurikaan puhuta, tiedän että häntä harmittaa ettei hän hyödyntänyt nuorena kaikkia mahdollisuuksiaan, ja tietyssä seurassa (mm. yliopistossa opiskelevat ystävämme) hän on joskus silmin nähden kiusaantunut ja vähän häpeää itseään.

On hirveää nähdä rakkaansa häpeävän itseään, se vasta sydäntä satuttaakin.

-ap

Onko tämä sinun ongelmasi vai sinun ja miehesi ongelma?

on minun, sillä tilanne surettaa minua, ja tunnen olevani jollain lailla yksin ajatuksieni kanssa.

Ongelma on myös meidän yhteinen, sillä ei asia ole miehellenikään kaikesta huolimatta helppo. Vaikka asiasta ei juurikaan puhuta, tiedän että häntä harmittaa ettei hän hyödyntänyt nuorena kaikkia mahdollisuuksiaan, ja tietyssä seurassa (mm. yliopistossa opiskelevat ystävämme) hän on joskus silmin nähden kiusaantunut ja vähän häpeää itseään.

On hirveää nähdä rakkaansa häpeävän itseään, se vasta sydäntä satuttaakin.

-ap

Sinänsä ei ole tärkeää onko kouluttautunut vai ei. Tärkeämpää on sisäinen halu oppia ja ajatella. Kannusta miestäsi tähän suuntaan. Ajatelkaa ja opetelkaa yhdessä uutta. Ajattelimistakin voi opetella jos vain toisella on halukkuutta siihen. Jos toinen ei edes välitä ajattelusta ja arvosta uuden oppimista, en alkaisi suhteeseen. Ei ole tarkoitus, että pitäisi hankkia uusi, akateeminen koulutus vaan että haluaa laajentaa omaa ajatusmaailmaansa. Jos kumppanillani ei olisi tätä piirrettä, en voisi kunnoittaa häntä. Kunnioitus taas on parisuhteen keskeisin piirre, ei voi rakastaa ja olla onnellinen ihmisen kanssa, jota ei kunnoita.

Itselläni taas ei ole kuin toisen asteen tutkinto. Silti välillä tuntuu, että minä olen se, joka tässä perheessä ajattelee syvällisemmin. Toisaalta mieheni on hyvin älykäs ja kykenee kriittiseen ajatteluun. Jos häneltä kysyy jostain uutisesta jotain, saan hyvän vastauksen. Tavallisessa arjessa hän ei juurikaan sparraa minua ajatteluun, mutta tiedän hänessä olevan myös se älykkäämpi, ajattelevampi puoli. Tämä on hyvin tärkeää minulle. Seksiä, kotitöiden tasan jakamista ja muuta sellaista tärkeämpää on tietää, että mieheni on älykäs ja ajattelevainen. On tärkeää, että voin oppia mieheltäni jotain ja ennen muuta kunnioittaa häntä. On päiviä etten rakasta häntä, mutta silloinkin aina olen kunnoittanut häntä ja hänen älykkyyttään ja ajatuksiaan.

Uskon myös, että ajattelevainen, tietoa hyvin omaksuva henkilö on kriittinen myös omaa itseään kohtaan ja kykenee astetta hieman korkeampaan ajatteluun, joka helpottaa reflektointia. Tällaisen ihmisen kanssa on helpompi elää parisuhteessa.

juuri tuollaisen suhteen... Ehkä isoin ongelma meidän suhteessa on juuri se, että mieheni ei valitettavasti "haasta" mun ajatuksia ollenkaan, kun ei vaan ajattele mitään auton renkaiden vaihtoa syvällisempää :/ Arvostan kyllä omalla tavallani sitä että hän on suoraviivainen ja jalat maassa, mutta jotain muutakin pitäisi mun mielestä olla.

-ap