Asunnon osto/vaihto->tyhjyyden tunne kun ei ole vauvaa jota sinne viedä/odottaa uuteen kotiin syntyväksi

Olimme haaveilleet omasta lapsesta jo vuosia. Tutkimuksissa käyneet vuoden verran ja takana yksi varma keskenmeno ja pari epäilyä. Etsimme asuntoa ja kävimme katsomassa useita vaihtoehtoja.



Menimme taloon, jossa emäntä kertoi, että kun he rakensivat heillä ei ollut tietoa tulevista lapsista. He olivat yrittäneet tuloksetta useita vuosia. Sitten kesken rakentamisen vanhempi ilmoitti tulosta ja parin vuoden päästä heillä oli kaksi lasta.



Talo oli mukava ja hyväksi todettiin. Olisihan siellä tilaa jos joskus lapsia ehkä saisimme. Allekirjoitimme kirjallisen ostotarjouksen ja pääsimme suunnittelemaan muuttoa. Kuukausi siitä tein positiivisen testin!



Liekö talossa taikaa sillä myös me saimme puolentoistavuoden sisällä kaksi ihanaa tyttöstä. Jos me joskus luovumme tästä talosta, aiomme kertoa talon hedelmällisyydestä :) aika näyttää tuoko se tullessaan seuraaville omistajille kaksi tyttöä lyhyessä ajassa

Illalla jäi tuo viestin kirjoitus kesken, kun meni kone jumiin...

Tarkoitus oli varmaan jatkaa jotenkin näin että Kumpa mekin saisimme pian kantaa lapsen ensimmäiseen yhteiseen omistamaamme asuntoon.

Ja tuo sinun muuttotarinasi, Matami, antoi kyllä toivoa ;)

Niin ihmeellistä se elämä on. =)

Matami - teidän talolle varmaankin on kysyntää jos joskus päätätte siitä luopua :)



Kun muutimme nykyiseen asuntoomme, emme vielä olleet aloittaneet yritystä, mutta lapset olivat kyllä suunnitelmissa ja siksi päädyimmekin ostamaan asunnon jossa niille lapsille on tarpeeksi tilaa, paljon leikkikavereita taloyhtiössä ja sitä ympäröi kivat leikkimaastot.



Nyt tilanne on sellainen, että mietin aika ajoin muuttoa pois tästä asunnosta josta pidän todella paljon, mutta josta puuttuu se miksi siihen päädyttiin! Minua satuttaa nähdä tyhjät makuuhuoneet (vaikka onhan se kiva, että on erillinen työ ja harrastushuone...), ympäröivät puistot ja upea pulkkamäki saavat tunteet pinnalle...



Lisäksi vielä taloyhtiömme lapset ovat aivan ihania, mutta kun he kerääntyvät pihallemme taputtelemaan koiriamme en voi olla ajattelematta niitä omia lapsia. Viime äitienpäivänä naapurin tytöt toivat minullekin poimimiaan kukkia (tuo nolotti minua kyllä hieman) ja sitten itkinkin loppupäivän...

Työkaverit jaksaa aina muistuttaa perheenlisäyksestä ja muutkin ihmettelee meidän talon kokoa, kun ei ole edes lapsia. Sanonkin usein, että sitten kun talo on valmis. Monet sanovat että eikö kannattaisi rakentaa pieni talo, kun kahdestaan asutte. Jos ajattelee, niin sittenkö on aikaa ja rahaa rakentaa, kun on lapsia. Noh, jos ei lasta kuulu, niin onhan ainakin tilaa vieraille ja harrastuksille. Meille tulee n.180 neliöö. Olen luvannutkin kummitytölleni " oman" huoneen meiltä.

Kyllähän se ahdistaa suunnitella sisustusta, kun nään vain silmissäni lastenhuoneen ja kaupassakin nään vain kivoja lastenhuoneen tapetteja, muihin huoneisiin ei tahdo löytyä mitään.

voi nasu, niin samat fiilarit! talo rakenteilla, meillä neliöitä vähän maltillisemmin " vain" 120. olis niin ihanaa maalata ylimääräiset makuuhuoneet vaaleenpunasiksi ja koristella hörhöttimillä... mutta eipä taida kehdata :) täytynee vaan vetää hillitysti valkosta maalia pintaan ja toivoa ja toivoa ja toivoa, että jos meillekkin joskus. ehkä sitten joskus saa toteuttaa niitä prinsessaunelmiaan :)

Me ollaan ostettu tontti ja suht. tilava talo olis suunnitteilla. Mietin just, että miten mahtaa ahdistaa, kun alueelle todennäköisesti muuttaa paljon lapsiperheitä niin siellähän tämä lapsettomuus sitten korostuu. No muuten olen kyllä innolla projektissa, mutta tämä asia tuli eilen mieleen.

...vastaavaa. Ollaan yritetty vauvelia nyt puolitoista vuotta. Tontti ostettiin viime kevättalvella. Ja talo edistyy pikkuhiljaa. Talon pitäis valmistua vapun tietämillä. Reilu 120 neliöö olis tilaa, ja kahdelle lapselle omat huoneet! Ihan pelottaa, että jos me siellä vaan kaksin huudellaan talon toisesta päästä toiseen toisillemme, heh. Kyllä minä kans ajattelin, että jo tähän nykyiseen rivitalokaksioon sitten meidän vauva syntyy, mutta oikeestaan parempi, että syntyy vasta uuteen tilavaan kotiin, kunhan nyt sitten tosiaan tulisi kuitenkin! Me kans valittiin tontti ja paikka sen mukaan, että on tosi lapsiystävällinen paikka...ja en tiedä, mitä siitä sitten tuleekaan, jos lasta ei kuulu. Vanhemmillenikin kyllä kävi niin, että olivat olleet 11 vuotta naimisissa, ja lääkärikin sanoi, että lasta eivät saa. No, alkoivat rakentamaan silloin pientä omakotitaloa kahdelle aikuiselle. Onneksi sentään tekivät sinne yhden pienen työhuoneen. Rakentaminen oli siis jo vauhdissa, kun äitini yllättäen totesi olevansa raskaana. Ja kaks viikkoa talon valmistumisen jälkeen " työhuoneessa" oli asukas, eli minä : )

Meillä oli lapsettomutta takana melkein kaksi vuotta kun aloimme tätä taloa suunnittelemaan/rakentamaan. Tilaa reilusti, kolme reilun kokoista makuuhuonetta, joista yksi niin iso, että sen pystyy helposti jakamaan kahdeksi pienemmäksi.



Koko rakennusajankin yritimme aktiivisesti, vaikka työpäivät raksalla olivatkin pitkiä ja väsyttäviä. Rankinta oli kuitenkin se, kun ihmisiä piipahti raksalla ja totesivat, että tännehän mahtuu sitten vaikka kuinka monta lasta.. Itse aloin jo olemaan sillä mielellä, etti tänne saada aikaan yhtään lasta. Kommentoinkin, että nämä tilat riittävät hyvin MEILLE KAHDELLE.



Toki tein omasta harrastehuoneestani vaaleankeltaisen, tapetissa sinertäviä " kukkia" vaaleankeltaisella pohjalla ja maalattu seinä täysin vaaleankeltainen. Mies vähän vastusteli, kun ei meille niitä lapsiakaan ole tuossa. Onneksi pidin pääni, sillä mieskin sai päättää omaan harrastehuoneeseensa sellaiset tapetit kuin itse halusi.



Muutimme sitten syyskuun alussa, yritystä takana melkein kolme vuotta. Syyskuun puolivälissä vaihdoimme " lapsettomuushoitopaikka" ja kävimme ensikäynnillä. Sitten lokakuun puolivälissä testasin plussan.. Joten näköjään minun harrastehuoneeni saa kesällä muuta käyttöä..



Tsemppiä muillekin!!!