Lue keskustelun säännöt.
Paha olo parisuhdeterapian jälkeen
26.10.2012 |
Tänään olimme ensimmäistä kertaa pariterapiassa. Vihdoin ja viimein, sillä jo vuoden on ollut tarkoitus mennä ja sitäkin pidemmän aikaa mennyt huonosti. Pieni taapero kotona, joten pakko oli viimein toimia.
En tiedä mitä odotin, mutta en takuulla uskonut, että olo kurjenee entisestään. Olen joskus ollut yksilöterapiassa, ja sen jälkeen oli aina ainakin vähän kevyempi olo.
Mutta siis tämä pariterapia oli äärettömän raskasta. Meillä ei ole taustalla mitään pettämisiä tai mitään erittäin extremeä, mutta huonosti siis menee. Puhumattomuutta ja kontrollointia miehen puolelta, mulla synnytyksen jälkeinen masennus, joskin nyt parantunut sellainen. Joskus kun mies sulkeutuu ja on puhumatta, ja koen huutavani tuskaani tyhjille seinille, napsahdan. Olen pariin otteeseen heittänyt lattialle lautasen ja tukistanut miestä. Häpeällistä, vaikka kovaa en ole tukistanutkaan. Tämän sitten paljastin ensimmäistä kertaa kenellekään ja tokihan terapeutti (ihan oikeutetusti)sanoi tämän olevan fyysistä väkivaltaa. Se tuntui todella pahalta - toki niin pitääkin.
Pahinta oli kuitenkin se, että terapeutti laittoi miehen pyytämään minulta anteeksi sitä, ettei ole ollut tukena masennuksessani. Ei sitä ollutkaan, ja se on minua kalvanut. Mutta kun mieheni repesi anteeksi pyytäessään itkuun ensimmäistä kertaa ikinä. Minä en ole hänen nähnyt itkevän koskaan, ja olemme olleet yhdessä viisi vuotta.Itkuhan siinä itsellekin tuli, joten siinä istuimme vollottamassa ja terapeuttikin pyyhki silmiään.
Olo on vähän sekava. Jatkaako tätä terapiaa silläkin uhalla, että se vaan repii uusia haavoja? Onko joku saanut avun pariterapiasta?
Mulla on itku kurkussa koko ajan ja äärettömän väsynyt olo. Pitäisi kuitenkin pystyä olemaan lapselle äiti ja käymään töissä. Sikäli ei ole oikein varaa rypeä pohjamudissa. Masennuksen oireet ovat olleet poissa jo vuoden, mutta nyt tämä tuntuu taas laukaisevan kurjaa oloa.
Kommentit (14)
kaikki terapeutit ei ole hyviä työssään. ei terapiasta pidä jäädä jatkuva paha olo, ne käynnit pitää osata aloittaa ja sitten "sulkea" ne jutut, jottaelämä terapian ulkopuolella jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että terapeutti ei ole hyvä... En tiedä olisiko itse pitänyt valmistautua paremmin terapiaan, vai miksi tuntuu siltä ettei siinä ollut päätä eikä häntää.. Olin kyllä miettinyt jotain aiheita valmiiksi, mutta puhuttiin sitten vähän mitä sattuu kuitenkin..
Me saatiin aikanaan apu pariterapiasta. Meillä meni normaalisti ihan ok, mutta muutaman kuukauden välein tuli riita, josta ei päästy yli ilman suurta draamaa ja mun puolelta jopa fyysistä väkivaltaa. Mies käytti henkistä.
Meille pariterapiakäynnit toivat yhdistävän tunteen, ja vaikka joka kerta sinne oli todella vaikea mennä, oli sitäkin helpottavampi tulla pois. Puhuttiin rehellisesti puolin sekä toisin, saatiin kertoa kaikki mieltä painaneet ja katkeruuttakin aiheuttaneet asiat siinä rauhassa, revittiin auki kaikki vaikeimmatkin asiat. Poislähtiessä oli aina sellainen olo, että tästä selvitään.
Mitään muutosta suhteessa ei tapahtunut päivässä eikä kahdessa, mutta pikkuhiljaa opittiin toimimaan riitatilanteissa toisin ja kunnioittamaan toisiamme.
Suosittelen jatkamaan terapiaa, ap. Selvästikin joku muuri on murtumassa välillänne. Tottakai nyt on kurja olo, mutta uskoisin, että hiljalleen pääsette käsiksi myös niihin asioihin, jotka saivat alunperin teidät yhteen. Itse olen saanut apua pariterapiasta. Ilman sitä olisimme varmasti ottaneet jo eron. Sen sijaan parisuhteemme voi nyt hyvin. Mutta kyllä minä suorastaan välillä INHOSIN mennä terapiaan. Se oli välillä tosi raskasta ja väsyttävää arjen keskellä. Mutta yllättäen se auttoi muuhunkin kuin vaan parisuhteeseen. Sain siitä apua ihan kokonaisvaltaisesti omaan elämääni.
Teidän molempien itkeminen terapiassa on hyvä merkki ja hyvä alku uudelle. Ihmettelen nimittäin kovasti, että olette olleet yhdessä niinkin kauan kuin viisi vuotta eikä välillänne ole ollut sellaista luottamusta, että mies olisi itkenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 20:32"]
Nosto... Onko kellään tullut eroajatuksia terapian jälkeen, vaikka se ei ole ollut aikeena terapiaan mentäessä. Olemme mieheni kanssa nyt kolme kertaa käyneet parisuhdeterapiassa, ja joka kerran jälkeen minulle on tullut epävarma olo suhteestamme.. Menimme siis terapiaan selvittämään ongelmiamme, jotta voisimme jatkaa yhdessä. Onko terapiassa jotain vikaa, vai onko yleistä että parisuhdeterapia johtaa eroon, vaikka ei sitä alunperin suunniteltaiskaan??
[/quote]
Kävin pariterapiassa yksin, koska mies ei halunnut mukaan. Kävin terapiassa sillä mielellä, että haluan pelastaa liittomme. Siirryin pariterapiasta sitten yksilöterapiaan ja kävin siellä yhä sillä mielellä, että en halua erota. Niin kuitenkin kävi, että tulin järkiini parin vuoden päästä oman terapiani loppumisesta. Ymmärsin, että yksin ei voi avioliittoa pelastaa. Olin tehnyt voitavani ja siitä oli hyvä jatkaa omaa elämääni.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 21:17"]
Mua ahdistaa kans. Tuntuu että jankataan sielläkin vaan samoja asioita kun mitä muutenkin, eikä tajuta mitään uutta. Terapeutit kyselee vaan, että miltä tuntuu? Mies kertoo asiat siten että näyttäisi paremmalta kun mitä on, on parempi puhumaan kun minä, ja musta tuntuu että jään jotenkin alakynteen... Siis että mies keskittyy vaan puolustamaan itseään ja mua vaan ärsyttää koko tilanne enemmän ja enemmän.
t.5
[/quote]
Ymmärrän tunteesi. Miehesi ei ole rehellinen terapiassa, eikä siitä ole sen vuoksi mitään apua suhteenne parantamiseksi.
Sinun pitäisi nyt ruveta pitämään puoliasi. Voisitko sanoa terapeutillesi, että sinulla on ihan toisenlainen käsitys avioliitostanne /tapahtumista, kuin miehelläsi ja mielestäsi hän ei ole rehellinen kertoessaan omia näkemyksiään? Pidä huoli, että myös sinun näkökulmasi tulee kuulluksi. Älä anna miehen jyrätä sinua terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahat asiat voi lakaista maton alle, mutta niiden tietää olevan siellä käsittelemättöminä silti.
Tunteiden purkaminen on uuvuttavaa, mutta ne tulevat ulos ja käsitellään pois vaivaamasta.
Oliko käynti pettymys siksi, ettet ollutkaan puhdas pulmunen asiassa ja jouduit itsekin katsomaan peiliin ja myöntämään toimineesi väärin?
Kasvun paikka teille molemmille. Hienoa että lähditte selvittämään asioita.
jos se kolahtaa noin. Vaikeista asioista ei toivuta silittelyllä, masennuksesta ei selvitä ilman tuskaa.
Olen myös käynyt parisuhdeterapeutilla perheen kriisin aikaan ja se oli tosi raskasta! Itkin joka kerta, mieskin välillä. Ihan samoin kuin ap: myös meidän terapeuttimme pyyhki joskus silmiään nenä punaisena. Tämä kaikki lujitti suhdettamme, koska löysimme tuen ja lohdun juuri toisistamme.
Olen käynyt myös yksin kognitiivisessa terapiassa, joka kolahti lopulta niin oikeaan paikkaan, että sattui ja kipeää. Siitä saattoi päätellä, että olin oikeassa paikassa ja oppimassa jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on vain positiivista, että lähditte katsomaan tilannetta silmiin ettekä paenneet vaikeuksia. (Esimerkiksi sivusuhteet, ero)
Tuohan vaikuttaa hyvältä, että oikeasti häpeätte onnistumistanne puolisoina ja haluaisitte olla parempia.
Eihän siitä terapiasta taida hyötyä olla, jos sinne lähdetään valehtelemaan tai olkia kohauttelemaan.
Tsemppiä jatkoon teille molemmille, kyllä se siitä!
Nosto... Onko kellään tullut eroajatuksia terapian jälkeen, vaikka se ei ole ollut aikeena terapiaan mentäessä. Olemme mieheni kanssa nyt kolme kertaa käyneet parisuhdeterapiassa, ja joka kerran jälkeen minulle on tullut epävarma olo suhteestamme.. Menimme siis terapiaan selvittämään ongelmiamme, jotta voisimme jatkaa yhdessä. Onko terapiassa jotain vikaa, vai onko yleistä että parisuhdeterapia johtaa eroon, vaikka ei sitä alunperin suunniteltaiskaan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme käyneet kolme kertaa terapiassa (huomenna tulee neljäs käynti). Vielä ei ainakaan tunnu, että terapiasta olisi ollut mitään apua. Minua jopa ahdistaa mennä sinne. Minä olen itkenyt joka käynnillä. Mutta niin kuin edellinen sanoi, mustakin alkaa tuntua hyvin vahvasti, että eroon tämä meidän suhde kuitenkin päätyy...
Mua ahdistaa kans. Tuntuu että jankataan sielläkin vaan samoja asioita kun mitä muutenkin, eikä tajuta mitään uutta. Terapeutit kyselee vaan, että miltä tuntuu? Mies kertoo asiat siten että näyttäisi paremmalta kun mitä on, on parempi puhumaan kun minä, ja musta tuntuu että jään jotenkin alakynteen... Siis että mies keskittyy vaan puolustamaan itseään ja mua vaan ärsyttää koko tilanne enemmän ja enemmän.
t.5