Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uskallanko yrittää synnyttää ilman epiduraalia?

Vierailija
26.10.2012 |

Esikoinen kyseessä. Melkein kaikki kuulemma nykyään ottavat epiduraalin, mutta itseäni kiehtoisi yrittää ilman, vaikken todellakaan lääkkeitä vastustakaan tai halua mitään riskejä ottaa, hirvittää vain ne puudutuksen riskit (esim. sikiön sydänäänten lasku). Mutta kun ensimmäinen tulossa niin sitä miettii, että miten sen koko pitkän avautumisvaiheen pärjää ilman epiduraalia? saatika itse synnytyksen.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otat epiduraalin jos tuntuu että tarvitset. Jos pärjäät ilman, niin hieno juttu.

Vierailija
2/10 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eka kerralla olisin ottanut mutta ei ollut ketään sitä laittamaan, toisella ja kolmannella en halunnut koska selvisin ekastakin ilman. Jonkun kohdunkaulanpuudutuksen vai mikä lie olikaan ne laittoi joka kerta, tosin en huomannut että siitä olis ollut mitään hyötyä.



Jokainen tosin kokee kivun omalla tavallaan, kokeile olla ilman, saahan sen jos tuntuu ettei kestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Synnytykset ovat erilaisia, minulla 1. ei kauheasti sattunut, enkä saanut kuin ilokaasua, sekä puudutuspiikin välihaa ommeltaessa. 2. sattui ihan hirvittävästi ja sain puudutuksen, ilokaasun ja kaikki mahdollisen. Ja silti sattui.



Jos joskus vielä saan lapsen, niin pyydän sitten sen hetkisen tilanteen mukaan. Jos ei satu paljoa, en pyydä mitään, jos sattuu vaadin kaikkia kivunlievytyksiä.



Vierailija
4/10 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos annetaan. Aina ei edes ehditä antaa.



Paras vaan asennoitua niin, että ilman epiduraalia synnytät, niinkuin oletusarvona.



t. 2 lapsen äiti, molemmat ilman epiduraalia

Vierailija
5/10 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ekasta en mitenkään erityisesti päättänyt sitä mutta olin sitten jo 6 cm auki kun sairaalaan mentiin koska odotin koko ajan pahempaa. Lopulta saikin jo alkaa ponnistaa.



Tokasta en halunnut epiduraalia koska ekaankaan en ollut sitä tarvinnut, tosin toka tuntui rankemmalta koska muistelin että helppo homma eikä se sitten ihan niin ollutkaan ;). Asennoitumiskysymys siis vissiin.

Vierailija
6/10 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisin kyllä halunnut epiduraalin, mutta ei ole ehditty antaa kun synnytykset on olleet niin nopeita. Ekaksi on sanottu että ei anneta vielä kun synnytys on vielä niin alussa. Seuraavaksi on sanottu ettei anneta siksi, kun synnytys on ihan loppuvaiheessa eikä enää kannata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen synnyttänyt 2 luomuna ja ei se mitenkään sietämättömän kivuliasta ollut, paitsi ekassa synnytyksessä episiotomia ja sen ompelu. Mutta itse luonnollinen synnytys ja sen kipu oli ihan täysin siedettävissä hyvinkin.



Ärsytti kyllä se että varsinkin tossa toka synnytyksessä kätilö koko ajan jauhoi siitä puudutuksesta ja varoitteli että pian ei ehditä enää antaa, ei uskonut että minä EN TARVITSE enkä halua kivunlievitystä.

Vierailija
8/10 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sinun tarvitse asiaa vielä päättää, ja kannattaa olla asettamatta liikoja vaatimuksia synnytyksen suhteen. Et vielä tiedä, millaisia synnytyskivut sinun kohdallasi ovat :)



Itse olin menossa esikoista synnyttämään samoin ajatuksin kuin sinä, ja olin myös ehdottamasti episiotomiaa vastaan. Synnytys oli nopea (3h) mutta onneksi olin jo valmiiksi sairaalassa. En päässyt supistuksiin mukaan, enkä kestänyt niitä, joten otin epiduraalin. Se auttoi, mutta sai jalkani tärisemään ja vei ponnistusupistusten tunnon pois. Ponnistin siis vähän sinne päin, 20 minuuttia ennen kuin lapsi sitten syntyi. Epparia ei onneksi tarvittu.



Toista synnyttämään meni taas sillä asenteella, että tulee mitä tulee ja että kaikki kivunlievitys käy. No miten sitten kävikään, olin sairaalassa vähän liian myöhään ja synnytys kuopuksen ilman mitään kivunlievitystä, myös ilman ilokaasua. Se sattui, voi luoja miten se sattui! Mutta kyllä sen kesti, kun oli pakko. Kestin supistuksia kotona hyvin liikkumalla ja hengittämällä. TOinenkin synnytys oli nopea, samat 3h ja ponnistuvaihe 14min.



Jos haluat yrittää ilman kivunlievitystä, muista tämä todella tärkeä neuvo: kivulle ei saa pistää vastaan. Sen pitää antaa tulla, jos taistelet sitä vastaan, olet jännittynyt ja sinua sattuu enemmän. Hengitä, liiku, heijaa, laula.



Suosittelen kyllä yrittämään lääkkeetöntä synnytystä, mutta älä pidä sitä ehdottomana asiana äläkä ajattele, että se olisi jotenkin parempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä pelkäsin enemmän sitä pistämistä kuin kipua, joten en ottanut mitään piikkipuudutteita kummassakaan synnytyksessä. Liikuin ja hain parempia asentoja, suihkussa olin hetken, mutten pitkään, ja imin ilokaasua.



Kaipa olin sitten onnekas, koska noilla pärjäsin. Synnytykset oli keskivertopitkiä 14- ja 6-tuntiset. Joten ei liian lyhyitä tai pitkiä.

Vierailija
10/10 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

itsellä kaksi synnytystä takana ja kummassakin otin kohdunkaulanpuudutteen, rentouttaa mukavasti. toki kipua tuntuu mutta itsellä auttoi sen verran että tuo pelkästään riitti. ja voihan sen epiduraalin ottaa sit myöhemmin jos siltä tuntuu.. mutta oli hyvä olo heti vsynnytyksen jälkeen ku ei ollu pökkyrässä tai mitää