Hoitajat!

ja ihan liioiteltu. Totta kai tahtoisin ajaa sekä hoitajien että potilaiden puolesta kohtuullisempaa mitoitusta henkilökunnan määrälle, mutta onhan tuo nyt ihan naurettavaa ettei ehdi pissalla käydä tai että töissä pitää ikävöidä omaa perhettä, kun uhraa kaikkensa vain toisten tähden perse ruvella.



Höh ja pöh. Olen ollut töissä monenlaisissa paikoissa. Teho-osastolla potilainani on ollut vain 1 tai korkeintaan 2 potilasta ja siinä välissä "jojo", joka auttaa ja tauottaa.



Tai ollut päivystyksessä yliopistosairaalassa, jossa saa painaa joskus tuntikausia, josksus istutaan 3 tuntia tekemättä mitään. Korkeintaan järjestellään paikkoja ja katsotaan, että kaikki on valmiina seuraavaa ryysistä varten.





Tai ollut ambulanssissa, jossa joutuu joskus painamaan tuntikausia hälytyksestä toiseen, mutta jos päässä alkaa pyöriä, voi lotkaista kitaansa voileivän siinä matkan päällä ja käydä kusella seuraavalla ABC:llä tai seuraavan sairaalan vessassa.



Tai ollut terveyskeskusken vuodeosastolla, jossa kaikki aika menee perushoitoon eikä kenenkään kanssa ehdi jäädä turisemaan tunniksi hyvistä muistoista, mutta varttitunniksi kuitenkin jossakin välissä ja siihen päälle hyvät halit, peitto ojennukseen ja kysymys "onko teillä jano, tuonko vettä? Onko kipua, tuonko lääkettä".



Aina ei ehdi juuri lounasaikaan syömään tai lähteä töistä pois minuutilleen, mutta 15min ylityksen voi jo kirjata ylitöiksi. Jos ei ehdi syömään ja alkaa väsyttää, voi hörpätä ison lasillisen appalsiinimehua ja syödä sitten tunnin päästä, kun voi irrotautua varttitunniksi ja kaveri katsoo potilaitasi. Ruokatuntihan on 20 min.



Töissä ei ole raastava ikävä lapsia, miestä, edesmennyttä isoäitiä tai maailmanrauhaa. Kotiin voi soittaa jossakin välissä, jos siellä on tarkistettavaa.



Ei me nyt hitto noin korvaamattomia marttyyrin kruunujen kantajia olla.



sh

Eikö tule mielipiteitä puolesta tai vastaan?

Joo, hoitajilla on kiire ja potilaita on useimmiten paljon, mutta kyllä oon aina ehtinyt vessaan ja jotain suuhun nappaamaan. Ja voi kyynel jos on ikävä perhettä töissä!



Enempi säälittää ne potilaat kiireen keskellä joskus, kun ei niitä kerkee kauaa jututtamaan vaikka ois kuin puhumisen tarve niillä.



Silti hoitajan työ on useimmiten kivaa, vaativaa, antoisaa ja on ihanaa kun työkaverit auttaa ja tuntee tekevänsä mielekästä työtä, jolla oikeasti on merkitystä. Koskaan ei jämähdä paikoilleen (jos ei halua), vaan saa kouluttaa ja kehittää itseään ammatillisesti!



Mieluummin teen töissä töitä kuin raavin persettäni.



T: sis.kir hoitaja erikoissairaahoidon ensiavussa

että meillä on potilaita 60-120/vrk, hoitajia yhteensä vuorossa 3+4+3, eli 10 koko vuorokaudessa.

Olen itse kokenut vaikka kuinka monet haukut, varsinkin omaisilta kun lääkkeet ovat olleet vähän myöhässä. Ei omasta mielestäni 3 hoitajaa riitä 15 vaikeasti vammautunutta kohden. Siinä sitten pitäisi ehtiä vielä kuntouttaakkin.

Onko muissakaan ammateissa perhe töissä mukana? Kaikki ksi kaipaa lapsiaan... Miestään...kivointa olisi palkka ilman työvelvoitetta.



Missä on ne työt, jossa ei ole kiire?



Missä muussa työssä ei välillä ole pissahätä? Ei kokouksistakaan lähdetä kesken pois tai kaupan kassalta.



Missä muussa työssä silitellään päätä, kun jää jälkeen työssään? Aika moni hoitsu, jonka tiedän tykkää haukkua asiakaspalvelijoita.

Olen itse kokenut vaikka kuinka monet haukut, varsinkin omaisilta kun lääkkeet ovat olleet vähän myöhässä. Ei omasta mielestäni 3 hoitajaa riitä 15 vaikeasti vammautunutta kohden. Siinä sitten pitäisi ehtiä vielä kuntouttaakkin.

Juurikin tuo vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoito, jossa ei perussairaanhoidolta jää aikaa istua alas ja jutella rauhassa, vaikka itse tahtoisi:

Se 15min riittää, silloin kun on pakko. Sen ajan voi käyttää olemalla nätisti oikeasti läsnä ja kysellä myös omaiselta (vaimolta/ mieheltä) joka siihen samaan tilanteeseen saapuu: kuinka TE olette voinut?

Ja se samainen potilas, joka on jo saanut hankalan potilaan leiman otsaansa. Hän rauhoittuu ja tyyntyy, kun hoitajan naama ei ole nyttyrällä "kauhean kiireen takia". Se marttyyrius täytyy pystyä jättämään huoneen kynnykselle ja täytyy pystyä tarjoamaan sen 9- tai 17-minuuttisensa sen oloisena, kuin olisi olemassa vain potilsta ja hänen omasiaan varten.

Ei kireitä ja äkkkinäisiä liikeitä, vaan kyljelle kääntäminen samalla hiukan silitellen. Sen peiton voi vetää takasin rauhallisesti eikä kiirettään korostaen huiskaisten.

Katseen tai kosketuksen voi tehdä hätäisesti tai pehmeästi saatellen. Itseään ei tarvitse tehdä tärkäksi olemalla tehokkaan näköinen hätähousu. Taitava hoitaja mahduttaa muutamaan minuttiin kiireettömyyden auran, rauhallisen kosketuksen, silmiin katsomisen ja huolehtimisen. "Kuule, käyn tuossa viereisessä huoneessa katsomassa että siellä pärjätään, mutta tulen sitten takaisin laittamaan vaikka musiikkia soimaan radiosta. Pärjäättekö hetken?"

Ammatinvalinta pielessä?



Oliko pitänyt lukea psykiatriksi, niin ehtii jutella.

Ammatinvalinta pielessä?

Oliko pitänyt lukea psykiatriksi, niin ehtii jutella.

Kyllä minun mielestäni pitäisi olla muutakin, kuin pelkkä perushoito. Eli sinun mielestä vanhuksille, jotka ovat tämän maan meille rakentaneet ei tarvitse suoda hetkeä jutella?

Tai ollut ambulanssissa, jossa joutuu joskus painamaan tuntikausia hälytyksestä toiseen, mutta jos päässä alkaa pyöriä, voi lotkaista kitaansa voileivän siinä matkan päällä ja käydä kusella seuraavalla ABC:llä tai seuraavan sairaalan vessassa.



Aika moni liikkuvaa työtä tekevä joutuu kiireessä pissimään ja syömään ABC:llä. Kurja kohtalo, myönnän.

Hei, työskentelen yliopistosairaalassa akuutilla osastolla. Meille ilmoitettiin ilman keskusteluja että PKV-lääkkeet on kirjattava jokainen pilleri erikseen ylös, ja tietyt lääkkeet siirrettiin huume kaappiin. Lisätyötä tuli paljon. Haluaisinkin nyt tietää, että noko muuallakin näin, kuinka "teillä toimitaan". Meillä on homma nyt mietinnän alla, että mitens edetä. Osastofarmaseutyti vastaa lääkkeistä, joten meidän mielestä lääkkeiden laskenta "niin halutessa" kuuluu hänelle. Kuinka teillä?
"utelias"