Perinnölliset sairaudet ja lisääntyminen

Jos olisi vaikka perinnöllinen paksusuolensyöpäriksi 50%, en ehkä tekisi omilla sukusoluilla lapsia - luovutetuilla kyllä.



Jos taas olisi ja onkin jonkinlainen riski periyttää lapsille colitis ulcerosa (n. 10% riski muistaakseni), niin tekisin lapsia. Tosin nyt lapset ehti syntyä ennen kuin tauti puhkesi, mutta en olisi jättänyt sen takia tekemättä.



Riippuu niin paljon sairaudesta ja riskikertoimesta. Toisten sairauksien kanssa eläminen on hyvin ikävää, toisten kanssa taas siedettävää. Eikä terveyskään toisaalta tervettä lasta takaa, mutta tieten tahtoen en ottaisi isoa riskiä hyvin vakavasta sairaudesta.



Mikä sairaus teilä on kyseessä? (ei ole pakko kertoa)



Sh

Jos siis hyväksyt. Oletko kertonut, että haluaisit biologisen lapsen juuri vaimosi kanssa? Voisitko ajatela adoptiota tai muita mahdollisuuksia?

voisi olla yksi vaihtoehto, miettikääpä sitä.

Viestissäsi mainitsema colitis ulcerosa. Eri lähteistä selaten riski on muutamasta prosentista jopa tuohon 10%. Ja todennäköisyys sille, että lähisukulaisella (äiti,isä,sisarukset) on tauti, jos itse sairastaa on n. 20-25%.



Mielestäni tärkeämpää on, että 90% olisi mahdollista olla terve lapsi. En tiedä, miten voi elää asian kanssa, että jäisi lapsi tekemättä tämän vuoksi. Löytäisikö sitä yhteiseen elämään muuta yhtä tärkeää? TIetysti vaikea mennä toisen rooliin, itsellä ei ole kroonista sairautta. Miten sen kanssa elää ja pärjää. Ilmeisesti hän kokisi paljon syyllisyyttä siitä, että aiheuttaisi lapselle kärsimystä.

Hyväksyn sairauden mahdollisuuden, olenhan hyväksynyt vaimonikin sairauden kanssa. On ollut alusta asti selvää, että molemmat haluaa lapsia, perinnöllisyysasia on tullut ilmi vasta nyt. Itse voisin ajatella luovutetuilla sukusoluilla lapsen saamista tai adoptiota. Vaimon mukaan hän ei ikinä osaisi pitää tällä tavalla saatua lasta omanaan.



Vaikeaa. Kaikki muu toimii hyvin, yhteisiä asioita ja tavoitteita. Yhtäkkiä näin iso asia, josta on vaikea keskustellakin, kun ajatukset eroavat runsaasti.

mutta mielestäni se on sairaus, jonka kanssa voi elää. En voi sanoa, että se olisi mukava sairaus, mutta jossain määrin hoidettavissa oleva, vaikkakin pahimpina aikoina kyllä ikävä.



Silti: elämä on täynnä riskejä, joten tuo ei ole minusta pahimmasta päästä oleva. on paljon muita sairauksia, vammoja, onnettomuuksia, huonoa tuuria jne.



Itse koen elämäni hyväksi ja antoisaksi sairaudestani huolimatta. Toki toivon, että lapseni säästyisivät tältä jossain määrin perinnölliseltä sairaudelta. Suomalaiseen tautiperintöön kuuluu kuitenkin niin paljon sairauksia, että yhtä hyvin terveille vanhemmille voi syntyä sairas lapsi perinnöllisten syiden vuoksi.



Minusta ei lapsettomaksi kannata tuosta syystä jäädä, ja sukusolujen saaminenkin voi olla hankalaa, kun ei ole tuon vakavampi sairaus.



T: nro 2

osa hyvinkin vakavia. Emme käyneet keskusteluja perinnöllisten sairauksien periytymisriskistä ennen lastenhankintaa. Oli itsestäänselvää, että haluamme lapsia. Jos lapset sairastuvat, sitten sairastuvat. Kaikella on tarkoituksensa; syntymällä, elämällä, ilolla, kärsimyksellä, kuolemallakin.

jattaakseni lapsen hankinnan valiin. Yhta todennakoista on saada down lapsi vanhemmalla ialla ja kuinka moni jattaa lapsen hankkimatta silloin. Eikohan ole pajon suurempia riskeja olemassa....

paljon pahemmankin sairauden taakakseen, ihan kuka tahansa lapsi voi saada sellaisen. Joskus on vaan uskallettava, jos jotain haluaa oikein paljon. Minusta tuo sairaus ei ole niin vaikea, että jättäisin sen vuoksi hankkimatta lapsia, jos se muuten onnistuisi.

osa hyvinkin vakavia. Emme käyneet keskusteluja perinnöllisten sairauksien periytymisriskistä ennen lastenhankintaa. Oli itsestäänselvää, että haluamme lapsia. Jos lapset sairastuvat, sitten sairastuvat. Kaikella on tarkoituksensa; syntymällä, elämällä, ilolla, kärsimyksellä, kuolemallakin.

Voi kumpa saisin vaimoni ajattelemaan samoin. Tuntuu pahalta katsoa hänen itsensä syyllistämistä vierestä. Ehkei hän ole itse sinut sairautensa kanssa, syyttää mm. ettei ole syönyt oikein ja siksi sairaus puhkesi.

Pahinta olisi, että tämän asian takia joutuisi eroamaan. Pelkään omaa katkeroitumista myöhemmin asiaan.

Jos olisi vaikka perinnöllinen paksusuolensyöpäriksi 50%, en ehkä tekisi omilla sukusoluilla lapsia - luovutetuilla kyllä.

Jos taas olisi ja onkin jonkinlainen riski periyttää lapsille colitis ulcerosa (n. 10% riski muistaakseni), niin tekisin lapsia. Tosin nyt lapset ehti syntyä ennen kuin tauti puhkesi, mutta en olisi jättänyt sen takia tekemättä.

Riippuu niin paljon sairaudesta ja riskikertoimesta. Toisten sairauksien kanssa eläminen on hyvin ikävää, toisten kanssa taas siedettävää. Eikä terveyskään toisaalta tervettä lasta takaa, mutta tieten tahtoen en ottaisi isoa riskiä hyvin vakavasta sairaudesta.

Mikä sairaus teilä on kyseessä? (ei ole pakko kertoa)

Sh

hankkimatta lapsia paksusuolisyövän riskin takia. Paksusuolensyöpä sellaisissa tapauksissa, joissa on sukurasite, on havaittavissa säännöllisillä tähystyksillä aikaisessa vaiheessa. Myös syövän sairastaneet tai geenivirhettä kantavat voivat elää onnellista elämää. Syövän hoito sitäpaitsi kehittyy koko ajan.

tiesin perinnöllisestä sairaudesta ennen kuin aloimme toivomaan lapsia. sairastumisriski 50%.



kävimme tutkimuksissa raskauden aikana, 2 raskautta keskeytettiin, 1 terve lapsi meillä on. Enempää emme uskalla hankkia.



Onneksi kuitenkin uskalsimme yrittää ja kiitollisia olemme tästä yhdestä lapsesta. Toivottavasti pelko ei ole teillä suurempi kuin halu saada lapsi.

osa hyvinkin vakavia. Emme käyneet keskusteluja perinnöllisten sairauksien periytymisriskistä ennen lastenhankintaa. Oli itsestäänselvää, että haluamme lapsia. Jos lapset sairastuvat, sitten sairastuvat. Kaikella on tarkoituksensa; syntymällä, elämällä, ilolla, kärsimyksellä, kuolemallakin.

Voi kumpa saisin vaimoni ajattelemaan samoin. Tuntuu pahalta katsoa hänen itsensä syyllistämistä vierestä. Ehkei hän ole itse sinut sairautensa kanssa, syyttää mm. ettei ole syönyt oikein ja siksi sairaus puhkesi.

Pahinta olisi, että tämän asian takia joutuisi eroamaan. Pelkään omaa katkeroitumista myöhemmin asiaan.

ja syynä arvellaan olevan liiallinen hygienia ja vähentynyt lasten sairastelu, jolloin tuollaiset autoimmuunitaudit sitten iskevät muiden tautien puuttuessa. On siis melkein yhtä mahdollista, että kuka tahansa kaduntallaaja saa suolistosairauden. Itsellänikin on sellainen, enkä todellakaan olisi jättänyt lapsia hankkimatta sairauteni takia. Lapseni ovat terveitä. Olisin tehnyt aikamoisen superjättiemämunauksen, jos olisin sairauksien periytymisen pelossa jättänyt lapset hankkimatta tai käyttänyt luovutettuja sukusoluja. Nuo lapset ovat niin täydellisiä.

tiesin perinnöllisestä sairaudesta ennen kuin aloimme toivomaan lapsia. sairastumisriski 50%.

kävimme tutkimuksissa raskauden aikana, 2 raskautta keskeytettiin, 1 terve lapsi meillä on. Enempää emme uskalla hankkia.

Onneksi kuitenkin uskalsimme yrittää ja kiitollisia olemme tästä yhdestä lapsesta. Toivottavasti pelko ei ole teillä suurempi kuin halu saada lapsi.

Olisikin testi, millä asia selvittää. Tuntuu varmasti julmalta tai sinusta pahalta, kun sanon että mielummin noin, kun ettei voi tietää ja koko lapsen elämän joutuu miettimään, sairastuuko vai ei.

Isoja päätöksiä on edessä, kaipaan muiden tukea asiaan. Vaikea löytää mistään asiallista tietoa ja keskustelua aiheesta.

elämässä on ihan valtava riski, että ajoittain voikin olla onnellinen. Jos saa lapsia, on aika suuri riski, että he voivat olla terveitä ja onnellisia. On suuri riski, että äiti saattaa pakahtua onnesta kun pitää vastasyntynyttä sylissään... ja jos oikein hurjasti menee, ne lapset saattavat jopa elää aikuisiksi asti. Ja jos oikein on tuuria, niin saattavat jopa elää vanhemmiksi kuin vanhempansa. Elämässä on valtavia riskejä, joita kannattaa joskus ottaa. Voi vaikka yllättyä positiivisesti.

ja niin monta läheistä sairastunut syöpään ja parantunut, että en pelkää sitä sairautta enää yhtään. Kun elää joka päivän niinkuin se olisi viimeinen, niin muuta ei voi. Turha on pelästä mitään.

Kiinnostaisi mahdollinen syyllisyys. Te, joilla on perinnöllinen sairaus, onko vanhemmillanne se? Syytättekö heitä jollain tasolla? Entä, jos lapsenne sairastuu? Kokisitteko siitä syyllisyyttä?

On todella epäinhimillistä ja itsekästä hankkia lapsia, jos on vaikea perinnöllinen sairaus, se pitäisi tehdä rangaistavaksi. Terv. 36 vuotta kärsinyt!

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin tässä ketjussa ei puhuta perinnöllisistä sairauksista vaan siitä, että taipumus joihinkin sairauksiin voi kulkea suvussa. Perinnöllinen sairaus periytyy aina tietyn prosentin mukaan riippuen siitä mikä sairaus on kyseessä.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2012 klo 07:31"]

Kiinnostaisi mahdollinen syyllisyys. Te, joilla on perinnöllinen sairaus, onko vanhemmillanne se? Syytättekö heitä jollain tasolla? Entä, jos lapsenne sairastuu? Kokisitteko siitä syyllisyyttä?

[/quote]

Minulla on suvussa levottomat jalat ja itselläni myös. Mietin pitkään mutta se ei ole syy olla hankkimatta lapsia. Tietysti toivon ettei se periydy lapsille. Jos isällä olisi sama vaiva, tai hänen suvussaan, silloin miettisin asiaa vakavammin koska silloin riski olisi paljon suurempi kuin nyt. 

En syytä vanhempiani koska a, heillä sairautta ei ole. b, koska syntyessäni taudista on tiedetty todella vähän, eikä sen periytyvyyskään ole ollut tiedossa. On siis enempi onneton sattuma että minulla se vaikuttaa elämänlaatuun. 

Jos lapseni saa vaivan yhtä pahana kuin minä, tunnen syyllisyyttä. Lisäksi tarkkailen jo nyt lapsia jotta voin tunnistaa ajoissa heidän mahdollisen oireilunsa ja he saisivat siihen heti parempaa hoitoa kuin minä sain aikanaan. Lapsille tosin ei ole hoitoa oikein tarjolla. Varmaan niitä samoja kuumia kääreitä mitä äitini teki minulle ollessani pieni. Niitä kyllä tekisin syyllisuudentunnossani urakalla.