Jokaisen synnytyksen jälkeen mies haukkuu minut.
Aina, kun on mennyt muutama päivä synnytyksestä, muuten niin ihana ja rakastava mies sekoaa.
Yleensä riita tulee siitä, että mies haluaa juhlimaan ja minä pyydän, ettei menisi. Mies ei juuri muuten käy baareissa, mutta aina lasten syntymien aikaan on ollut jotkut lapsettomat häät, luokkakokous, nelikymppiset tms.
Nyt kolmannen lapsen synnytyksestä on 4 päivää, en pysty edes istumaan ja tänään räjähti. Olen kuulemma surkea äiti (kun huudan ja olen jopa kironnut 6- ja 4-vuotiaille pojillemme), mies ei ole koskaan rakastanut minua, on kanssani vain lasten takia jne. Aivan kamalia juttuja! Mulla on muutenkin mieli herkkänä ja nämä sanat tulee varmasti kirvelemään koko loppuelämäni, kuten ensimmäisistäkin lapsista seuranneista vihanpurkauksista.
Ja tosiaan, mies on muuten aivan ihana. Mutta miksi juuri silloin, kun olen heikoimmillani, hänen pitää sanoa tuollaisia asioita?! Myöhemmin pyytää anteeksi ja katuu sanojaan. Onko muilla tällaista?? Miten nämä jutut voi unohtaa?
Kommentit (23)
Vastuu lisääntyy, rahanmeno lisääntyy, hän on kenties paikanut työnsä ohella sinua jo kuukausia, kun olet kanniskellut vaikeata raskautta?
Miksi naisella vain olisi oikeus räiskiä PMS-oireissaan, hormonihuuruissaan, baby bluesissaan? Kuinka monta masennusjaksoa miehen täytyy jaksaa silittää päätä ja olla romanttinen ja nönnönnöö? Koska se mies saa suuttua, hermostua, väsyä, tahtoa pois kotoa edes yhdeksi illaksi?
Mua ärsyttää oikeasti ihan saatanasti tämä jatkuva naisten kitinä ja väninä!
"Yleensä riita tulee siitä, että mies haluaa juhlimaan ja minä pyydän, ettei menisi. Mies ei juuri muuten käy baareissa, mutta aina lasten syntymien aikaan on ollut jotkut lapsettomat häät, luokkakokous, nelikymppiset tms."
Mies ei yleensä käy, mutta sillon harvoin kun haluaisi mennä, alaoitat määkimisen ja itkemisen. Ärsytti niin vitusti jo tuon lukeminen.
Vastuu lisääntyy, rahanmeno lisääntyy, hän on kenties paikanut työnsä ohella sinua jo kuukausia, kun olet kanniskellut vaikeata raskautta?
Miksi naisella vain olisi oikeus räiskiä PMS-oireissaan, hormonihuuruissaan, baby bluesissaan? Kuinka monta masennusjaksoa miehen täytyy jaksaa silittää päätä ja olla romanttinen ja nönnönnöö? Koska se mies saa suuttua, hermostua, väsyä, tahtoa pois kotoa edes yhdeksi illaksi?
Mua ärsyttää oikeasti ihan saatanasti tämä jatkuva naisten kitinä ja väninä!
SAATI PIDÄTTÄYTYÄ ITE KITISEMÄSTÄ kun toinen on synnyttänyt just yhteisen lapsen!! Se on todella kova urakka, sun ymmärrys ei riitö puolikskaan tajuamaan miten kova. Ja siihen on joku syy et hormonit toimii miten toimii, ei se ole mikään mitätöitävissä oleva tekosyy..
Osta sille vaikka stressilelu ja laita autotalliin ratkomaan sitä kun ei osaa käyttäytyä.
"Yleensä riita tulee siitä, että mies haluaa juhlimaan ja minä pyydän, ettei menisi. Mies ei juuri muuten käy baareissa, mutta aina lasten syntymien aikaan on ollut jotkut lapsettomat häät, luokkakokous, nelikymppiset tms."
Mies ei yleensä käy, mutta sillon harvoin kun haluaisi mennä, alaoitat määkimisen ja itkemisen. Ärsytti niin vitusti jo tuon lukeminen.
Mistä noita oikein tulee? Huh, onneks oon osannu ite valita paremmin
toki koska sä olet todella herkkänä synnytyksen jälkeen, miehen sanat tuntuvat 100 kertaa pahemmilta kuin normaalisti, ehkä se on toisinaan muulloinkin ilkeä, muttet noteeraa sitä samalla lailla? Tosi paha neuvoa, mutta ehkä voisit räjähdyksen tullessa kehottaa miestä poistumaan sua loukkaamasta ja lapsia pelottelemasta. menkööt sitten häihin tms jättäen sut yksin kotia hoitamaan. miehen palattua voit sitten syyllistää järkytyksestä toivuttuasi:)
n.
Mistä noita oikein tulee? Huh, onneks oon osannu ite valita paremmin
Mistä noin empaattisia ihmisiä löytää kuin sinä? Kiva, että olet löytänyt paremman. Miehestäsi on varmaan upeaa olla naimisissa naisen kanssa, joka potkii vähän lyötyä vielä lisääkin.
Ap: Koeta jaksaa! Tai siis sun vaihtoehdot on aika vähissä jos mies on muuten ok ja ymmärtää katua käytöstään.
Eihän tässä ollut kyse siitä, ettäkö ap:n mies olisi aina kireässä hihnassa. Ymmärrän todellakin, että synnytyksen jälkeen sitä on erittäin tarvitsevassa tilassa. Tsemppiä ap!
Asia tiivistetttynä meillä, että miehelle iskee synnytysmasennus. Itse pakko jaksaa yötä päivää vauvan ja toisten lasten kanssa. Pakko on joskus ollut jättää yöllä kakit vauvan vaippaan, koska en ole ollut varma pysynkö hereillä ja tolpillani koko pesun ajan.
n.
Mistä noita oikein tulee? Huh, onneks oon osannu ite valita paremmin
Mistä noin empaattisia ihmisiä löytää kuin sinä? Kiva, että olet löytänyt paremman. Miehestäsi on varmaan upeaa olla naimisissa naisen kanssa, joka potkii vähän lyötyä vielä lisääkin.
Ap: Koeta jaksaa! Tai siis sun vaihtoehdot on aika vähissä jos mies on muuten ok ja ymmärtää katua käytöstään.
Eihän tässä ollut kyse siitä, ettäkö ap:n mies olisi aina kireässä hihnassa. Ymmärrän todellakin, että synnytyksen jälkeen sitä on erittäin tarvitsevassa tilassa. Tsemppiä ap!
Mun lainaus oli siis numero 4:n tekstiin!! Jokin meni siinä pieleen. ei kannata aina uskoa toisesta ihmisestä pahinta!
ihan normaalia jos joskus kirosana lipsahtaa väsyneenä. Ja miehes käytös ei ole normaalia. Itsekin on halunnut ( ? ) monta lasta joten kantais kortensa kekoon kuin aikuinen.
Ei se ole normaalia tai tarpeellista ikinä.
Ei tietenkään ole oikein, ettet saa tarvitsemaasi tukea, mutta miehellä voi olla omassa perhetaustassaan ja muissa kokemuksissaan selittäviä tekjöitä, joista et ehkä koskaan pääse perille. Lopulta rakkaus on sitä, että hyväksymme toisemme puutteinemme, epätäydellisinä. Rakastamme voimiemme mukaan.
Ei se ole normaalia tai tarpeellista ikinä.
Tarpeellista ei välttämättä ole, mutta aika normaalia, että väsyneeltä vanhemmalta joskus joku kirosana lipsahtaa, varsinkin meiltä tempperamenttisemmilta.
Minä olen korkeakoulutettu kasvattaja, perheeni on ihana, minua pidetään hyvänä äitinä. Mutta kun keittää yli niin kyllä saatan kiroilla. Ei se tietenkään hyvä asia ole, mutta kannattaa suhteuttaa. Miettiä vaikka kuinka paljon on perheitä, joiden ongelmat on ihan toista luokkaa kuin pari harkitsematonta sanaa silloin tällöin...
Jos on muutto tms. käsillä, niin voin olla varma, että mies keksii jonkun aiheen, mistä on pakko alkaa haastaa riitaa ja selvitettävä juurta jaksain juuri silloin.
Itse yritän antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos toivoen, että hoidettaisiin hommat pois alta ensin. Jossain vaiheessa silti yleensä ärähdän, että eikö nyt voitaisi vaan keskittyä tähän kiireellisimpään ja sitten mies alkaa kitistä, miten mä aina puhun hänelle niin rumasti...
Mutta kestän nämä kohtaukset, kun muuten on hyvä mies. Synnytysten yhteydessä ei riitele kuitenkaan, mutta esim. unikoulujen yhteydessä kyllä.
Jos on muutto tms. käsillä, niin voin olla varma, että mies keksii jonkun aiheen, mistä on pakko alkaa haastaa riitaa ja selvitettävä juurta jaksain juuri silloin.
Hih, mäkin riitelin entisessä suhteessa aina muuttojen aikana. Riitoja kyllä aiheutti myös naisen joustamattomuus ja organisaatio-ongelma, ei vain oma stressini.
Ei se ole normaalia tai tarpeellista ikinä.
Tarpeellista ei välttämättä ole, mutta aika normaalia, että väsyneeltä vanhemmalta joskus joku kirosana lipsahtaa, varsinkin meiltä tempperamenttisemmilta.
Minä olen korkeakoulutettu kasvattaja, perheeni on ihana, minua pidetään hyvänä äitinä. Mutta kun keittää yli niin kyllä saatan kiroilla. Ei se tietenkään hyvä asia ole, mutta kannattaa suhteuttaa. Miettiä vaikka kuinka paljon on perheitä, joiden ongelmat on ihan toista luokkaa kuin pari harkitsematonta sanaa silloin tällöin...
Jospa sinun sen sijaan kannattaisi nyt muistella pikkuisen tarkemmin, mitä se "ihanuus" tarkemmin ajatellen muinakin aikoina tarkoittaa?
Ehkä sinä olet silloin vähän kovanahkaisempi.
No, mutta veikkaan että sä olet yleensä se huomaavainen ja vakaa osapuoli suhteessanne ja mies on hieman itsekäs ja lapsellinen ja ailahteleva. Sitten kun sä olen kerrankin tilassa, jossa ei pysty ajattelemaan muita (paitsi vauvaa), etkä pysty huolehtimaan kokonaisvaltaisesti perheen toiminnasta, niin perheenne dynamiikka muuttuu tavalla, jota hän ei kestä (= häntä ei paapota tai hän joutuu ottamaan henkistä ja konkreettista vastuuta asioiden toimimisesta tai perheen ilmapiiristä, niin ei kestä sitä).
Väärin joka tapauksessa. Puhu hänelle siitä, miten tuo loukkaa. Hyvä kuitenkin, että pyytää anteeksi ja katuu. Rajoittuuko tuo tosiaan synnytyksen jälkeiseen aikaan, vai tapahtuuko tuota muutenkin kriisitilanteissa? (ts. väsyneenä, stressaantuneena). Ehkä mies voisi mennä jonnekin puhumaan noista räjähdyksistään.
tuollainen mies. Noin EI puhuta omalle vaimolle, ei varsinkaan synnytyksen jälkeen. Vastuuntuntoinen normaali älyllä ja tunteella varustettu mies EI kinua baariin kun perheeseen on syntynyt uusi vauva. Jätkällä on säätöä ihan varmana, poltteli päästä panemaan sitä baarinarttua. Heitä pihalle- minä en katselis enkä kuuntelis päivääkään tuollaista paskaa!
jos on kummallakin hermo noin kireällä. Mustakin on aika "surkeaa" kiroilla pikkupojille.