Jokaisen synnytyksen jälkeen mies haukkuu minut.
Aina, kun on mennyt muutama päivä synnytyksestä, muuten niin ihana ja rakastava mies sekoaa.
Yleensä riita tulee siitä, että mies haluaa juhlimaan ja minä pyydän, ettei menisi. Mies ei juuri muuten käy baareissa, mutta aina lasten syntymien aikaan on ollut jotkut lapsettomat häät, luokkakokous, nelikymppiset tms.
Nyt kolmannen lapsen synnytyksestä on 4 päivää, en pysty edes istumaan ja tänään räjähti. Olen kuulemma surkea äiti (kun huudan ja olen jopa kironnut 6- ja 4-vuotiaille pojillemme), mies ei ole koskaan rakastanut minua, on kanssani vain lasten takia jne. Aivan kamalia juttuja! Mulla on muutenkin mieli herkkänä ja nämä sanat tulee varmasti kirvelemään koko loppuelämäni, kuten ensimmäisistäkin lapsista seuranneista vihanpurkauksista.
Ja tosiaan, mies on muuten aivan ihana. Mutta miksi juuri silloin, kun olen heikoimmillani, hänen pitää sanoa tuollaisia asioita?! Myöhemmin pyytää anteeksi ja katuu sanojaan. Onko muilla tällaista?? Miten nämä jutut voi unohtaa?
Kommentit (23)
..stressi-/hormonireaktio synnytyksen jälkeen. Siis vastaava kuin naisella BabyBlues.
Itse olin hyvässä kunnossa synnytyksen jäljiltä (mulla oli lähinnä yhdistelmä synnytyksenjälkeistä hilpeyttä ja herkkyyttä), jolloin sen pystyin rekisteröimään ja jotenkin jopa kestämään.
Sillä alkoi hirveät kuvitelmat huoltajuuskiistoista (esikoinen nyt siis 7-v, vieläkin ollaan yhdessä eikä erosta tietoakaan) ja kauhea vänkääminen siitä millaisiin perinteisiin lasta kasvatetaan. Oli siis jotenkin ihan sekaisin. Lähti sitten ulos tuulettumaan ja jotenkin siitä tilanne rauhoittui, mutta oli kyllä todella erikoinen reaktio mun normaalisti tosi kivalta mieheltä.
Jos on pelkkä hetkellinen reaktio, niin koeta kestää ja vaikka jopa vähän ymmärtääkin, koska voi olla todella suurelta osin elimistön tekosia tuo. Jos ei homma lopu, laita ruotuun ja tee tarvittavat johtopäätökset.
Aina, kun on mennyt muutama päivä synnytyksestä, muuten niin ihana ja rakastava mies sekoaa. Yleensä riita tulee siitä, että mies haluaa juhlimaan ja minä pyydän, ettei menisi. Mies ei juuri muuten käy baareissa, mutta aina lasten syntymien aikaan on ollut jotkut lapsettomat häät, luokkakokous, nelikymppiset tms. Nyt kolmannen lapsen synnytyksestä on 4 päivää, en pysty edes istumaan ja tänään räjähti. Olen kuulemma surkea äiti (kun huudan ja olen jopa kironnut 6- ja 4-vuotiaille pojillemme), mies ei ole koskaan rakastanut minua, on kanssani vain lasten takia jne. Aivan kamalia juttuja! Mulla on muutenkin mieli herkkänä ja nämä sanat tulee varmasti kirvelemään koko loppuelämäni, kuten ensimmäisistäkin lapsista seuranneista vihanpurkauksista. Ja tosiaan, mies on muuten aivan ihana. Mutta miksi juuri silloin, kun olen heikoimmillani, hänen pitää sanoa tuollaisia asioita?! Myöhemmin pyytää anteeksi ja katuu sanojaan. Onko muilla tällaista?? Miten nämä jutut voi unohtaa?
sanojaan ainakaan minulta! En nimittäin hetkeäkään uskoisi etteikö olisi tarkoittanut mitä sanoo tai että katuisi oikeasti.. Olisi aika pian ex!
Sinällään en kyllä kieltäisi menemästä kavereiden kanssa - kunhan hommaisi jonkun vaikka muutamaksi tunniksi avuksi minulle
mutta tuota niin.. Miksi naisilla on etuoikeus olla vaikeita ja herkässä tilassa lapsen syntymän jälkeen? Joo, paikat on hellinä ja muuta, mutta en ymmärrä muutenkaan ihmisiä joiden mielestä kipeänä on jokin oikeus kiukutella ja masistella.
Olen kyllä nainen, kolme lasta synnyttänyt, mutta en vain jaksa ymmärtää ihmisiä joiden mielestä vain se synnyttänyt nainen tarvitsee empatiaa.
Onhan tuo nyt hemmetin iso muutos miehellekin, vaikka olisi kymmenes lapsi tulossa. Tunteet ne ovat miehilläkin ja mielestäni heillä on myös oikeus niitä näyttää.
Ja tiesittekös että hormonit ne on miehilläkin? On tutkittu että lapsen synnyttyä miesten testosteronitasot pienenevät ja estrogeenitasot nousevat. Joten myös miehet ovat synnytyksen jälkeen hormonihuuruissa.