Mitä omituisuuksia sulla oli lapsena?

Muistan vieläkin miten kammottavalta niiden saumat tuntuivat lapsena, vapaan kasvatuksen hedelmänä olin sitten useamman vuoden alle kouluikäisenä ilman pikkareita. En myöskään sietänyt pussilakanoiden ryttyjä ja saumoja joten nukuin samaiset vuodet isossa aikuisten makuupussissa öisin.

Nimimerkillä



Mekko päällä pakkasella.

aina aamuisin päiväkodin tädin sylissä noin puoli tuntia kuin tatti, en itkenyt äidin perään, ja sen puolen tunnin jälkeen menin normaalisti leikkimään muiden lasten seuraan.

Jos kaveri oksensi, oksensin minäkin. Yökkäilin, jos näin likaa.

Oksentaa jos menee karva suuhun, yökkii niistäessä kun inhoaa räkää, yökkii kun maassa on joskus räkäklönttejä, oksentaa jos nenästä tulee verta, ei voi syödä spagettia yökkimättä.

kynnet.

oli ihme pakkoneurooseja, kuten kävellessä kadulla piti palata tallaamaan tietyt kohdat joko uudelleen tai sitten ensimmäistä kertaa jos en ensimmäisellä ohittamalla "osunut".



Lisäksi mulla oli kaikille ihmisille omat numerot päässäni, 6 tarkoitti yleisesti kaikkia maailman vieraita ihmisiä. Jos vaikka taputin kättäni kaverin olkapäälle, se piti tehdä kuusi kertaa, jotta kaikki pahuus tapahtuisi vain vieraille ihmisille, ei omille läheisille. Esimerkiksi numero 3 tarkoitti äitiä, joten pahuus olisi osunut äitiin, jos taputuksia ym. olisi ollut vain kolme.



En koskaan voinut käyttää sortsien alla alushousuja. Muiden housujen kanssa ei ollut tätä ongelmaa, mutta sortseihin ne eivät vain sopineet. :D



Sukat piti tarkkaan ottaa pois varpaiden välistä (jos ne olivat sinne jotenkin jääneet) ennen kenkiin laittoa. Tässä saattoi usein mennä aikaa, koska se sukkien asettelu oli mahdottoman tarkkaa.



Olin äärimmäisen pikkutarkka! Tätä olen kyllä edelleen, muista edeltävistä olen onneksi aikalailla "kasvanut yli". :D

juurikaan herkuista, esim. karkista ja jäätelöstä. Varsinkin just sellaset lasten makuun sopivat, kuten carneval-keksit ja Hannu ja Kerttu-piparit oli mun mielestä tosi ällöjä. Jos kaupassa sai valita jotain karkkia, niin otin aina kurkkupastilleja. :D



Oispa vieläkin tollanen herkkujen suhteen ;)

Ainoa vaatekappale alushousujen lisäksi, joka mulla kotona sai olla päällä oli pitkä yöpaita, johon olin leikannut peukalon pään kokoisia reikiä. Aina kun sain uuden yökkärin, leikkasin ne reiät. Äitiä selkeesti välillä itketti :D

Ainoa vaatekappale alushousujen lisäksi, joka mulla kotona sai olla päällä oli pitkä yöpaita, johon olin leikannut peukalon pään kokoisia reikiä. Aina kun sain uuden yökkärin, leikkasin ne reiät. Äitiä selkeesti välillä itketti :D

ne reiät sijaitsi vai olivatko ne ympäriinsä?

Tää kuulostaa kyllä tosi oudolta :) Lapset on niin hämäriä!

enkä pannukakusta. Yksi perhepäivähoitaja sanoikin, että onpa tosi harvinainen lapsi kun ei pannukakkua syö.

- En suostunut pukemaan hametta/mekkoa 4v-14v välillä (joo ja 14 v iässäkin vain kerran pariksi tunniksi). En kyllä vieläkään käytä hameita tai mekkoja kuin tosi harvoin.



- Olin hieman jääräpäinen esim. suutuin kun isosisko nauroi jutuilleni kun puhuin puhelimessa. En sitten puhunut 10 vuoteen puhelimessa...

Ainoa vaatekappale alushousujen lisäksi, joka mulla kotona sai olla päällä oli pitkä yöpaita, johon olin leikannut peukalon pään kokoisia reikiä. Aina kun sain uuden yökkärin, leikkasin ne reiät. Äitiä selkeesti välillä itketti :D

ne reiät sijaitsi vai olivatko ne ympäriinsä?

Tää kuulostaa kyllä tosi oudolta :) Lapset on niin hämäriä!

mainitsi jonkun ruuan, tuli mieleen, että mä en tykännyt mannapuurosta enkä englanninlakritsista. Jälkimmäistä olin oksentanut, mutta tuosta mannapuurosta en muista, miksi sitä inhosin. Opin syömään sitä vasta koulussa, jossa sitä tarjottiin mehukeiton kanssa. En ollut mitenkään nirso muuten.



Mun oudot pakkomielteet oli varmaan aika lyhytkestoisia. Yksi mieleen jäänyt on se, että suunnilleen tokaluokkalaisena mun piti aina vetää sukanvarret lahkeiden päälle.

Ainoa vaatekappale alushousujen lisäksi, joka mulla kotona sai olla päällä oli pitkä yöpaita, johon olin leikannut peukalon pään kokoisia reikiä. Aina kun sain uuden yökkärin, leikkasin ne reiät. Äitiä selkeesti välillä itketti :D

ne reiät sijaitsi vai olivatko ne ympäriinsä?

Tää kuulostaa kyllä tosi oudolta :) Lapset on niin hämäriä!

Tasaisesti koko yökkärin alueella :D

tosin ei varmaan äidistäsi :D

Muistatko ollenkaan syytä, miksi noita reikiä piti olla?

Ainoa vaatekappale alushousujen lisäksi, joka mulla kotona sai olla päällä oli pitkä yöpaita, johon olin leikannut peukalon pään kokoisia reikiä. Aina kun sain uuden yökkärin, leikkasin ne reiät. Äitiä selkeesti välillä itketti :D

ne reiät sijaitsi vai olivatko ne ympäriinsä?

Tää kuulostaa kyllä tosi oudolta :) Lapset on niin hämäriä!

Tasaisesti koko yökkärin alueella :D

tosin ei varmaan äidistäsi :D

Muistatko ollenkaan syytä, miksi noita reikiä piti olla?

Ehkä se liitty jotenkin lämmönsäätelyyn :D :D

Sanat, varsinkin ihmisten nimet ja numerot olivat tietyn värisiä. Seitsemän ja viisi olivat maskuliinisia numeroita, koska viisi oli väriltään sininen ja seitsemän sinisen violetti, eli poikien värejä. Kaikki muut numerot olivat feminiinisiä.



Mietin ihan tosissani, että eikö pojat voi täyttää kuin viisi ja seitsemän vuotta, koska olisi aika noloa jos poika olisi kahdeksan vuotta, koska kahdeksan oli vaaleanpunainen. Viisi vuotiaana mulle tulikin sitten mun eka ikäkriisi, koska viisi oli poikamainen numero. :(

- Ei saanut astua jalkakäytävällä reunuskivien saumojen kohdalle

- Pyöräkellari oli katutason alapuolella. Piti ehtiä juosta pitkät portaat ylös asti ennen oven kiinni kolahtamista.

- Rappukäytävän alaovesta sisään tultua piti juosta hengittämättä mahdollisimman monet raput ylös (asuimme 3.kerroksessa, kerrosten välillä oli vielä tasanteet)

Minä en voinut sietää leipää, jossa oli voita paakkuina. Vaadin tasaista levitystä, ei kertymiä! Myös appelsiinista piti saada tarkasti pois kaikki valkea kuori.

tosin en koskaan kokenut sitä minään erikoisuutena tai pakkoneuroosina, vain lievänä hienohelmaisuutena.

Inhosin syvästi sukkahousuja, sain niiden materiaalista oikein inhonväreitä, ja muutenkin. N. 6-vuotiaasta lähtien mulla oli tarpeeksi tahdonvoimaa kieltäytyä käyttämästä niitä. Teininä keksin sukkanauhaliivit tähän ongelmaan, kun halusin käyttää hameita, ja vasta aikuisena jouduin lopulta uudelleen sopeutumaan sukkahousujen käyttöön.

Itkin hyvin herkästi mitä pienimmistä asioista enkä mahtanut sille mitään. Tästä hyvin häpeällisestä ja kiusallisesta vaivasta kärsin n. 11-vuotiaaksi asti.

en juonut lapsena koskaan mehua tai limpparia, en vain tykännyt niistä. Niiden sijasta join jo päiväkoti-iässä sujuvasti aamukahvini. Myös jos mentiin kyläilemään serkun synttäreille tms., niin mulle oli aina katettu pöytään valmiiksi kahvikuppi ja muille lapsille mehulasit.