Osaisiko joku nainen sanoa mistä syystä elää miehen kanssa edelleen

syynä, jos ei halua sittenkään erota.



Jos varmuudella tietää, että elintaso tipahtaa pahasti, niin ei kait kaikki sille tielle uskalla lähteä kokeilemaan. Ja jos ns tyytyväisenä voi jatkaa, niin miksi pitäis erota? Harva lapsi kait tietää, että jompi kumpi pettää?

on aina pettänyt ja tulee aina pettämään? Saako nainen ylpeyttä siitä, että "katsokaa, tulee aina lopulta kotiin juoksuiltaan"?

tai jos on liian kova pala nieltäväksi että mies oikeasti aloittaisi uuden perheen kanssa. Silloin ei saisi itse enää mitään miehestään, jos tätä kuitenkin on rakastanut. Lapsille tulisi mahdollisesti rahasta ja huomiosta kilpailevia sisaruksia.

Ja pahinta, jos siinä suhteessa mies olisikin uskollinen. Se tarkoittaisi että tämä toinen nainen olisi parempi jossain suhteessa kuin entinen puoliso.



Odottaako sitä että tyrskyt ja myrskyt menee ohi ja jossain vaiheessa se impotenttitikin sitä ukkoa alkaa vaivaamaan, silloin se sitten rauhoittuu?



En pettämisen vuoksi pohdi näitä, muuten vaan on vaikeaa, melkein mahdotonta olla tässä liitossa.

mun mies ei ole pettänyt, mutta jos pettäisi ja jäisin suhteeseen, niin luultavasti syy olis se, että en halua olla yh. Kun on parisuhteessa, niin on mahdollista elää paremmin sitä omaa elämäänsä, eli voin iltaisin käydä ystävieni kanssa kaupungilla ja voidaan vuorotella päiväkotiin viemisten ja tuomisten kanssa jne. Ja kyllä mäkin ihan mielelläni ottaisin rakastajan. Ei olis lainkaan mahdoton ajatus mun mielestä elää niin.

Niin no on mulla omakin elämä. Enkä tarkoita, että kotonamme elettäisiin kulissielämää, ja omalla ajallani olisin joku muu.



Mulla on koti, josta en halua lähteä. Saan käyttää omat rahani ihan mihin haluan - sen jälkeen kun olen osallistunut asumisen kuluihin. Kaksistaan on vaan halvempaa asua.



Ei se vaan ole niin mustavalkoista. Mies ei valitettavasti ole tärkein asia elämässäni, eikä hänen uskollisuutensa.



Asia voisi muuttua, jos tilanne alkaisi jotenkin ahdistaa. Jos vaikka ukkokulta haluaisi parantaa suhdettamme ja haluaisi perheneuvontaan tms terapeutille, niin voisi olla että joutuisin sanomaan että onhan se ihan kiva tyyppi, mutta en halua olla hänen tasa-arvoinen kumppaninsa.



Koska se on pettäjä, mä voin kuvitella olevani sen yläpuolella. Koko suhde lepää täysin minun paremmuuteni varassa.

siitä ei kuitenkaan seuraa mitään?



Oijjoi...

Eivät ne ole lapsille kuuluvia asioita. Että se siitä esimerkistä.



Onhan niitä avoimiakin suhteita ja ilmeisen hyvin toimivat joillakin, jos vaan säännöt ovat selvillä ja molemmat ovat reilusti kartalla missä mennään.

Ei minua se pettäminen niin kauheasti haitannut. Joten minun kysymykseni olisi ollut että miksi sitten EI elää sen kanssa? Tautiriski oli ainoa mikä pettämisessä minua kiusasi, muuten loppujen lopuksi aika sama. Exälläni pettämisen syynä oli mielisairaus, maniassa petti ja tuhlasi holtittomasti.

ne saa tehdä omat ratkaisunsa

en usko, että eroaisin. Tartteis olla parempaa syytä, kuten väkivalta.



Olen lähtöjään jo sitä mieltä, että ketään ei voi omistaa, etenkään, jos seksihalut eivät kohtaa, ei mua haittais, jos miehellä olisi seksisuhde. Yksiavioisuus on yliarvostettua, ja melko harvinastakin :)

Meillä ei kuitenkaan ole varsinaisesti avoin suhde, me emme puhusivuhypyistä koskaan mitään ja käyttäydymme ihan kuin niitä ei olisikaan. Ideaalitapauksessa toisen ei tarvitse tietää ja vähimmäisvaatimus on että toisen ei tarvitse olla tietävinään.



Elintasosta tämä ei ole kiinni, meillä olisi omaisuuta jaettunakin ihan mukavaan elämään ja minä sitäpaitsitienaan enemmän kuin mieheni. Lapsetkin alkaa olla sen verran isoja, että ei sen takia yhdesä olisi pakko pysyä.



Kyse on vain siitä, että me HALUAMME pysyä yhdessä. Avioliitto on paljon muuta(kin ja meille ensisijaisesti ihan muuta) kuin määräys siitä, kuka saa harrastaa seksiä kenen kanssa. Avioliitto on rakkautta, kumppanuutta, toisen tukemista, yhteisiä pyrkimyksiä, vapaaehtoista hellyyttä a ennen kaikkea sitoutumista toiseen hyvine ja huonoine puolineen.

Esimerkistä lapset oppii!!

Aivan turha aikuisen pyhimystellä etten ole esimerkkinä heille, tehkööt omat päätöksensä.



Mieti nyt vähän syvemmin asiaa! Jessus.

kuuluu vaan sille parille, eli jos on lupa käydä vieraissa niin sitten on. Jos kaikki osapuolet ovat asian hyväksyneet niin mikäs siinä... Toivoisin että tällaisia suhteita tulisi enemmän esille niin se ei olisi niin salattavaa...

Esimerkistä lapset oppii!! Aivan turha aikuisen pyhimystellä etten ole esimerkkinä heille, tehkööt omat päätöksensä. Mieti nyt vähän syvemmin asiaa! Jessus.

Tai oppivat, etteivät ainakaan enää elä sellaisen kanssa, joka pettää.

Tai oppivat itse pettämään.

Mistäs sä tiedät, mistä esimerkeistä mitäkin kukaan oppii. Paitsi sun lapset tietty, onhan he vaan oppikirjan lapsia.

rahasta tekevät mitä vaan ja antavat kohdella itseään miten vaan.

Jos molemmat ovat keskituloisia (2500-3000e bruttona) kuten suurin osa suomalaisista on ja siitä toinen lähtee ja toinen jää yksin kahden-kolmen lapsen kanssa niin on siinä kyllä taloudellisesti melkoinen soppa.



Kulut eivät varsinaisesti pienene vaan tuplaantuvat kun molempien pitää siitä käteen jäävästä noin 2000euron summasta maksaa asuminen (helposti 800-1000e koska asunnon pitää olla iso), ruuat, ehkäpä auto, eläminen.



Harrastuskulut ym. voidaan ehkä puolittaa, mutta se arki, se eläminen on kallista. Lisäksi tommosella 2500-3000e palkalla et saa mitään tukia, koska "olet niin hyvätuloinen" ja kuitenkaan toinen ei pysty maksamaan mitään kovin suurta elariakaan kun ei silläkään sitä rahaa käteen jää.



Kyllä mä olisin ihmeissäni, jos mun pitäis omalla palkalla suoriutua arjen pyörittämisestä. Selviäähän siitä, tottakai. Ihmiset elää pienemmälläkin palkalla, mutta kun erona on 4000euron yhteinen kassa (josta asumisen jälkeen 3000e elämiseen) tai 2000e oma kassa (josta asumisen jälkeen 1000e elämiseen) niin onhan siinä vissi ero.



Ja summat nyt viitteellisiä.

tekee töitä jne. Hoitaa lapsia, on minun kanssani, hoitaa perheen asioita jne. Eli on mies ja isä.

Olen mies ja isä. Panen vaimoa ja hoidan lapsia. Töitä en definetly tee. Eli Olen rakastava aviomies.

T: 11cm mies

Mitä helvetin iloa on elintasosta jos ei ole onnellinen?

Yhtäkuin merkki.

Elintaso = onni

Ei rakkaus ole mikään onni. Rakkaus on seksi ja seksi on intohimo ja intohimoa voi huijata silmät kiinni kuvitellen, jonkun prinssin möhömahaisen ällöttävän ukon tilalle...

vaikka tietää säännöllisesti pettävän?

Olen ihmetellyt usein moista (tälläkin palstalla ja käytännössä). Yleisin selitys on lapset ja toiseksi yleisin se, että ei olisi varaa samaan elintasoon eronneena. Onko tuo teistä oikeaa elämää ja oikea malli lapsille vai miksi olette valmiita moiseen?

eiköhän se ole sama kenen pillussa tai perseessä huljuttelee kaluaan, kunhan käyttää kondomia ja tulee aina kotiin. Kun mies tulee aina kotiin niin se kertoo siitä että ketä mies oikeasti rakastaa.



Sama pätee myös naiseen.



Ihan sama kenen kanssa se vaimo paneskelee, minun luo hän aina kuitenkin palaa, koska minulla on suurin kalu ja olen paras rakastaja. Muuten menisin vaihtoon.





T: 11cm mies