FB:stä - miksi kaikkea pidetään leuhkimisena?

elleivät saa kirjoittaa sitä ylös.

Tätä oikeastaan ihmettelen. Jos istut ja nautit viinilasin ääressä hiljaisuudesta, et nauti siitä ennen kuin olet ottanut kännykän käteen ja kirjoittanut sen fb.n ja lukenut 15 minuutin päästä, monta tykkäystä sait siitä.

"tänään oli ihana päivä ystävien seurassa"

Mutta miksi tehdä tällainen päivitys? Eikö riitä että oli ihana päivä ystävien kanssa? Useimmiten taustalla on "kattokaa mua, kattokaa miten hyvin mulla menee" -ajatus. Eli leuhkimista ja huomionkipeyttä.

Sitä olen miettinyt, että ollaanko kohta tilanteessa, jossa on jo suorastaan epäkohteliasta olla hehkuttamatta jokaista tapaamista julkisesti fb:ssä, kun se tuntuu olevan suorastaan normi monille nykyään. Eli onko jo tulossa se päivä, kun ystävät miettivät että eikö tuolla ollut kivaa tai onpa tuo töykeä, kun ei mitään kirjoittanut facebookiin, ei kiitoksia eikä hehkutusta tapaamisen ihanuudesta ja hyvästä seurasta.

Tavallaan taidetaan olla jo. Tai siis se riippuu: itse en päivittele juuri koskaan mitään ellei ole jotain järisyttävää kerrottavaa. Kommentoin lähinnä muiden statuksia.

Mutta minulla on yksi kaveri, joka päivittää suunnilleen kaikki tekemisensä ja hehkuttaa just näitä tapaamisia yms. miten ihania kaverit aina onkaan

Sitä olen miettinyt, että ollaanko kohta tilanteessa, jossa on jo suorastaan epäkohteliasta olla hehkuttamatta jokaista tapaamista julkisesti fb:ssä, kun se tuntuu olevan suorastaan normi monille nykyään. Eli onko jo tulossa se päivä, kun ystävät miettivät että eikö tuolla ollut kivaa tai onpa tuo töykeä, kun ei mitään kirjoittanut facebookiin, ei kiitoksia eikä hehkutusta tapaamisen ihanuudesta ja hyvästä seurasta.

Tavallaan taidetaan olla jo. Tai siis se riippuu: itse en päivittele juuri koskaan mitään ellei ole jotain järisyttävää kerrottavaa. Kommentoin lähinnä muiden statuksia.

Mutta minulla on yksi kaveri, joka päivittää suunnilleen kaikki tekemisensä ja hehkuttaa just näitä tapaamisia yms. miten ihania kaverit aina onkaan

hui, tämä viestini näköjään katkesi kun yritin pistää sydämen mukaan!

Eli hehkuttaa siis miten ihania kaverit ovat -sydän-

No, kävin tämän kaverin kanssa sitten jouluostoksilla ja kahvilla ja meillä oli kivaa. Kun sitten kaveri ei kirjoittanutkaan Facebookissa miten ihana -sydän- olen, eikä sanallaankaan maininnut että vietettiin päivä yhdessä ja oli kivaa, alkoi vähän ahdistaa. Mikä minussa on vikana?!

Sitten läimäytin itseäni ja tulin järkiini, mutta noinhan se vähän on. Jos jatkuvalle hehkutuslinjalle lähtee, niin kannattaa sitten hehkuttaa kaikkia ja kaikkea tasapuolisesti, tai muuten joku väistämättä loukkaantuu.

Useimmiten taustalla on "kattokaa mua, kattokaa miten hyvin mulla menee" -ajatus. Eli leuhkimista ja huomionkipeyttä.

Ei se facebook-elämä ja tosielämä paljonkaan toisiaan kohtaa. Enpä tiedä minäkään ketään, joka facessa antaisi elämästään totuudenmukaisen kuvan. Sinne laitetaan ne jutut, jotka saavat ihmisen näyttämään hyvältä ja sosiaalisesti hyväksyttävältä, mitä se sitten kenenkin kohdalla onkaan. Siis hyvin ulkokultaista kommunikointia.

Itse olen facebookista luopunut jo aikoja sitten. Niihin aikoihin itsellä ei ollut mitenkään valoisa elämäntilanne menossa ja silloin tuo facen idea jotenkin aukeni minulle. Kun itsellä ei ollut sinne mitään pirtsakkaa ja trendikästä päivitettävää, niin menetin mielenkiinnon vähitellen kokonaan. Ja vaikka tätä nykyä taas pääsisinkin tuohon pätemiskerhoon mukaan, en vain tunne sellaiseen enää mitään tarvetta. Elämän elämääni itseäni varten, en suorita sitä facebookissa. Todelliset ystäväni pysyvät kuulumisistani kärryillä muutenkin.

Saa kivittää aivan raauhassa, mutta tätä mieltä minä olen.

Kyllähän nuo tyypit erottuu, joilla joka ainut päivitys on jotain että ai kuin on überihanaa ja mahtavaa tässä juodaan viiniä lapset on kivoja jne..

Antaa jotenkin vääristyneen kuvan. Ne joilla oikeasti on kivaa ja ihanaa eivät yritä todistella sitä naamakirjassa.

Jos mulla on tiivistunnelmainen viinilasi-kynttilä-ilta miehen kanssa, niin meille ei kummallekaan tule, kumma kyllä, mieleen alkaa puhelimia tai iPadeja näpelöimään ja kommentoimaan :D

Myöskään raksalla meillä ei ole aikaa ottaa kuvia joka jeesuksen laatasta ja ilmoittaa FB:ssä, kuinka ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n kalliita ne Espanjasta tilatut laatat ovat :D (no, ei ne ole, Turun Bauhausista haettiin) Mut siis pointti tuli kai selväks.

Musta on ihan normaalia kertoa, mitä hauskaa tekee/teki eilen. Ei ole tullut mieleenkään pitää sitä leuhkimisena.

Itse en laita noita "kiitos ihanille ystäville eilisestä" -juttuja, koska ne ei vaan sovi mun tyyliin laittaa, mutta ei mua lainkaan häiritse, jos joku muu laittaa. Ja tosiaan, harrastusporukan kanssa suorastaan floodataan FB:a, jos voitetaan jotain tms. Apua, pidetäänköhän sitäkin leuhkimimisena, siinä on kyllä mun mielestä aina ironinen sävy myös taustalla. Aika harvoin nyt kuitenkaan voitetaan mitään, ja yleensä "riehutaan" omassa ryhmässä.

FB on vaan uusi väline kertoa asioistaan, ikään kuin normaalin juttelun jatke.

Lisäksi musta on hyvin ymmärrettävää että nuoret (alle 25 vaikka) kokee tarvetta korostaa ihmissuhteitaan (esim. keskustelemalla julkisesti ja hellästi kaverin tai puolison kanssa), ei siinäkään ole minusta mitään noloa. Mäkin olisin varmaan tehnyt niin, jos FB olisi ollut olemassa kun olin teini/parikymppinen. Ja siis ei se aina ole mitään korostamistakaan, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Mietin tässä, onkohan muualla (tarkoitan muita maita) samanlaista, eli kaikki status-päivitykset koetaan leuhkimisena? Miksi Suomessa ei saa kirjoittaa, että rentoutuu viinilasillisen ja hyvän ruoan kanssa, on jossain kivassa paikassa matkoilla yms? Kun nämä kuitenkin kuuluvat elämään, niin miksi ihmeessä näitä ei saisi päivityksissä kertoa?

joskus ollut mukana näissä "aivan mielettömän super-ihanissa illanistujaisissa!!". Todellisuudessa kyse on ollut ihan ok illasta. On ollut toki hauska nähdä tuttuja, mutta ei mitään sen kummempaa. Jotkut sitten kääntävät tämän Facebookiin "megalomaanisen mahtavaksi illaksi, josta super-kiitos rakkaille ystäville!!!!!!" ja muutama sydän vielä siihen perään.



Naurettavaa.



Hehkuttaminen on ihan ok sitten kun on hehkuttamisen aihetta. "Tapasin Bruce Willisin!" tms.

joskus ollut mukana näissä "aivan mielettömän super-ihanissa illanistujaisissa!!". Todellisuudessa kyse on ollut ihan ok illasta. On ollut toki hauska nähdä tuttuja, mutta ei mitään sen kummempaa. Jotkut sitten kääntävät tämän Facebookiin "megalomaanisen mahtavaksi illaksi, josta super-kiitos rakkaille ystäville!!!!!!" ja muutama sydän vielä siihen perään.

Naurettavaa.

Hehkuttaminen on ihan ok sitten kun on hehkuttamisen aihetta. "Tapasin Bruce Willisin!" tms.

Tuota se juuri on, kun jotkut ihmiset omaksuvat tapoja hirveän helposti ja automaattisesti. Kun joku aloittaa tuon fb-hehkutuskiittelykulttuurin, niin muut seuraa perässä.