Nimeä elämäsi 3 suurinta surua.

Kaikki erilaisia ja oikeastaan yhtä suuria.

1. Isän alkoholismi (Ei ole ikinä ollut väkivaltainen tai mitään mutta oli silti lapsena turvaton olo, nyt voimaton kun mikään mitä yritän sanoa tai tehdä ei vaikuta tilanteeseen, koska ei myönnä ongelmaa itse. Viinakrampin saanut useasti, kiva raahata omaa tolkuttomassa kunnossa olevaa isää suihkuun, kun tulee krampin aikana kuset ja paskat housuun. Ambulanssiin ei suostu lähtemään. Rakastan isääni ja olen surullinen, koska hän varmasti tappaa itsensä viinalla ennenaikaisesti)

2. Huono parisuhde (Rakastan miestäni suunnattomasti, enkä halua erota. Luulen, että hän ei enää rakasta minua. Välttää kosketusta ja hermostuu, jos yritän keskustella suhteen ongelmista. Pelkään, että olen hänelle vain kätevä taloudenhoitaja, jonka voi vaihtaa parempaan sopivan sattuessa kohdalle. Hän on myös jäänyt kiinni mm.toisen naisen suutelemisesta. Tästä on seurannut epäluottamusta, kun pelkään että on tehnyt pahempaakin)

3. Lemmikkikoiran kuolema. (Koira oli paras ystäväni 5 -vuotiaasta 17 -vuotiaaksi. Sille kerroin kaikki huoleni ja murheeni. Hienon elämän se kuitenkin eli ja jouduttiin lopulta lopettamaan vakavan sairauden vuoksi. Se oli kova paikka minulle mutta pahempi isälle. Tuo lemmikin menetys johti alkoholismin pahenemiseen.)



Hiljaiseksi vetää, kun lukee teidän muiden suruja. Uskomattoman paljon jotkut ovat joutuneet kestäneet, enemmän kuin yhden ihmisen tarvitsisi.

1.oman lapsen joutuminen hyväksikäytetyksi

2.keskenmeno

3.itseni joutuminen lapsuudessa hyväksikäytetyksi

Suurin suru tällä hetkellä on kaverittomuus ja sosiaalisenelämän puute. Se surettaa todella paljon.



Kakkosena tulee ehkäpä isoisäni kuolema 15v sitten. Ei oltu läheisiä, mutta nyt myöhemmin on pieni ikävä alkanut vaivata. Olisi ihana näyttää hänelle omat lapseni.



Kolmanneksi voisin sanoa vanhempieni vähäinen apu lastenhoidossa.

Suurin suru tällä ---.

Se menee ihan heittämällä ensimmäiseksi. Ikinä en ole itkenyt niin paljoa kuin silloin.

Aikajärjestyksessä kolme suurinta:



1) Raiskatuksi tuleminen

2) Lapseni isän kuolema

3) Oma masennus ja sen seuraamukset

-äidin sekä isän syöpä

-parhaan ystävän itsemurha

-itsellä krooninen sairaus

1. Mieheni tapaturmainen kuolema

2. Äitini kuolema

3. Keskenmenot ja lapsettomuus (6 lapsettomuushoitoa, joista yksi lapsi)

1) Parikymppisenä sairastettu masennus, takana varmaan lapsuuden ja nuoruuden traumoja, ero ja abortti



2) Ero ja perheen rikkoutuminen, sukulaisten ja ystävien ja kodin menetys, se että petin lapseni



3) Se, ettei elämäni rakkaus halua lapsia kanssani ja että elämä vain on niin pitkälle eletty ettei monikaan asia enää ole mahdollinen



Ilot



1) Lapseni

2) Rakkaani ja sielunkumppanini

3) Se, että olen terve ja selvinnyt viime vuosista masentumatta liiemmin

1. Lapsettomuus

2.

3.



En osaa sanoa, mitkä muut asiat elämässäni olisivat olleet suuria suruja. Ylipainon kanssa olen kamppaillut koko elämäni, mutta hyväksyn itseni tällaisena. Isovanhempani ovat kuolleet, mutta se on ollut helppo hyväksyä, sillä ovat olleet iäkkäitä.



Välillä pelottaa ajatus, että ne suurimmat suruni ovat vasta edessäpäin. :/ Toki lapsettomuus on suru, joka on luonnettani jo muokannut ja vaikuttanut elämääni suuresti. Siihen on kuitenkin vuosien varrella ollut mahdollista totutella.

1. vanhempien kuolemat

2. keskenmenot (4)

3. suuren rakkauden menetys vaikka molemminpuolinen rakkaus säilyi (tästä seuraa yhteisen elämän menetys ja kaikki mikä siihen liittyy...)

1 Kaakkois Aasian Tsunami 04

2. Mummon kuolema

3. Parisuhteen luottamuspula

2.Papan menehtyminen syöpään.

3.Oman mielenterveyden ailahtelut





No elämä kuitenkin jatkuu ja surujen kanssa oppii elämään. Tsemppiä kaikille:)

1.Kauhea lapsuus alkoholistiperheessä hyväksikäyttöineeen



2. Äidin itsemurha



3.iso-äidin kuolema (oli minulle parempi äiti kuin oma äiti ikinä)

2) Sekundäärinen lapsettomuus

3) Ystävästä erilleen kasvaminen

1. Etäiset välit vanhempiin ja sisaruksiin (tähän liittyy isän alkoholismi, ankea lapsuus ja siitä seuranneet mt-ongelmat aikuisuudessa)

2. Masennuksesta ja muista mt-ongelmista johtuva kyvyttömyys saattaa opintoja loppuun ja saada töitä, millä elättää itsensä

3. Epävarmuus parisuhteessa: avioliitto ja lapset kaukaisia haaveita mutta ei ole voimia lähteä muuten hyvästä suhteesta. En usko että löytäisin enää uutta puolisoa.

1. Lapsen oppimisvaikeudet koulussa, tulee kärsimään niistä koko elämänsä.

2. Isäni vaimon kuolema juuri äskettäin syövän uuvuttamana, kuinka mua ahdistaa katso surullista iskää ja siskopuolta ja kuinka paljon se muakin loppujen lopuksi satutti oli yllätys koska kauhean läheisiä ei ikinä oltu ja nyt se jotenkin vielä kaduttaa.

3.Vuosi syksystä 2003 vuoden 2004 syksyyn. Tapahtui ja paljon ja ihme on että pää kesti. Lapsi syntyi mikä oli ainoa ihana asia tässä vuodessa mutta hänellä todettiin synnynnäinen sydänvika, Mies jätti, 4 ihmistä kuoli lähipiirissä yms muuta ihan kamalaa..

1. Rakas isäni vietiin mielisairaalaan kun olin 6-vuotias.En nähnyt häntä enää koskaan.

2. Äitini ja sisarukseni hylkäsivät minut kun olin 8-vuotias. Olin kuulemma kuin hullu isäni.

3.ex-mieheni törsäsi kaikki rahamme ja kotimme ja jäimme rahattomina ja kodittomina yh-perheenä muiden armoille.



p.s. Nykyisin ei ole valittamista.

1. isän kuolema

2. keskenmenot ja lapsettomuus

3. läheisen alkoholiongelma

1. abortti, jonka jouduin tekemään olosuhteiden pakosta

2. isoäidin kuolema

3. narsistiset ihmiset, joita vedän puoleeni magneetin lailla (vika siis minussa)

1. Juha Miedon tappio Thomas Wasbergille Lake Placidissa 1980

2. pakkoruotsi

3. av-palstan kaatuminen yli tunniksi viime kuussa



Näistä en tunnu pääsevän millään yli.