Nimeä elämäsi 3 suurinta surua.

Pikkukeskosten syntymä ja sen seurannaiset

Lapsettomuus sitä ennen

Kissan yllättävä kuolema

1. Isän kuolema

2. Välit mennyt pariin ihmiseen.

3. Pieni suku, johon huonot välit tai ei välejä ollenkaan.

perhepiirissä itsemurha

oma vakava sairastuminen ja opintojen keskeytyminen/myöhästyminen

jatkuvat rahahuolet

1) Isän vankilatuomio

2) avioero

3) keskoset

Äidin kuolema, koiran kuolema, isän väkivaltaisuus lapsuuden perheessä.

1. lapsen adhd

2. miehen sairastuminen

3. oma diagnosoimaton adhd/masennus/ahdistus yms...

Isän kuolema

Se, etten osaa seurustella ( = tapaa sopivaa miestä)

Edellisestä johtuen: taidan jäädä lapsettomaksi



Eivät ole missään suuremmuusjärjestyksessä, koska sellaista ei voi noista tehdä. Tällä hetkellä toki vallitsevampia suruja nuo 2 jälkimmäistä.

1. Vanhempieni väkivaltaisuus ja piittaamattomuus. Lapsuuteni oli väkivaltahelvetti, kauhua ja kidutusta

2. Vanhempieni itsekkyys. Aikuisiällä vanhemmat ovat lopettaneet yhteydenpidon, heitä ei kiinnosta lapsi eikä lapsenlapset tippakaan, viimeksi nähtiin 6v sitten.

3. Vanhempien puute. Siis se ettei ollut oikeita rakastavia vanhempia, äiiä jolle voisi kertoa murheet, vanhempia jotka haluaisi olla lasteni elämäsä mukana. Tällaisia en saanut, sain vain itsekkäät kusipääpaskavanhemmat

Ja kyllä, todellakin, olen katkera.

-keskenmeno (onneksi minulla on kuitenkin kaksi tervettä lasta)



-vanhempien avioero (olin kyllä aikuinen jo, mutta silti: siihen liittyi kaikenlaista sotkua ja ikäviä asioita



-masennus (tällä hetkellä lääkitys ja pärjään hyvin

1. ystävän itsemurha

2. vanhempien riitaisa ero / pettäminen

3. lapsettomuus

1. Lapsettomuus (jolle ei näy loppua...)

2. Ystävien vähyys (olen toivoton uusien ihmissuhteiden rakentamisessa)

3. -



Tässä sitä huomaa, miten onnekas itse onkaan! Omat rankat kokemukset ovat niin pieniä teidän aiempien vastaajien kokemusten rinnalla, ettei niitä edes viitsi luetteloida.



Entä sitten teidän top kolme ilon aihetta elämässänne?



1. Terveys

2. Usko

3. Mieheni ja muut rakkaat läheiseni

Isän kuolema

Se, etten osaa seurustella ( = tapaa sopivaa miestä)

Edellisestä johtuen: taidan jäädä lapsettomaksi

Eivät ole missään suuremmuusjärjestyksessä, koska sellaista ei voi noista tehdä. Tällä hetkellä toki vallitsevampia suruja nuo 2 jälkimmäistä.

Plus että lisään vielä syömishäiriön, joka rajoittaa sosiaalista elämääni siten että seurustelu ei taida tulla kysymykseen ikinä :/

1. Äidin kuolema ollessani 5v.

2. Sairastuminen krooniseen sairauteen

3.??



Elämä on kohdellu mua kuitenkin ihan hyvin.

1) oman lapsen kuolema

2) isän vakava, mahdollisesti tappava sairaus

3) keskenmeno, kun oli eka raskaus ikinä, pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen

On teillä monella ollut suuria suruja :( Ihan sydäntä puristaa monen puolesta...



Omia murheita ei voi verratakaan:



1) huono parisuhde, joka näyttää olevan ajautumassa eroon... itse tähän on jo aika turtunut, mutta surettaa lasten vuoksi :(

2) mummon kuolema



Kolmanneksi voisin mainita rahapulan, mutta ei se oikeastaan suru ole. Pääasia, että ollaan kaikki terveinä, materialla ei ole niin merkitystä.

1) Ystävän itsemurha

2) isoisän kuolema

3) pitkän parisuhteen luottamuspula

ja miehen sairaloinen mustasukkaisuus minun nuoruudesta 3.

mutta kolme suurinta:

1. kohtukuolema, (vauva syntyi kuolleena rv 41)

2. vanhempani kuolivat molemmat vuoden sisällä

3. keskenmenoja 3kpl (rv 15-22)

Tässä on kyllä enemmän kuin 3, mutta suuria kaikki.

Pannaan vaikka että

1. jätetyksi tuleminen nro. 2

2. jätetyksi tuleminen nro. 1

3. vihamieliset välit isän kanssa tämän kuollessa





Jos pelkän tunteen palon suuruuden perusteella määrittelisi surun suuruuden, niin aivan varmasti kärkeen menisivät kaikki teini-iän hirveät tragediat: vanhemmat eivät ymmärtäneet minua, en löytänyt oikeanlaista seuraa, rakastuin yksipuolisesti lukiokaveriini. Tai miksei lapsuuden tragediat: veljeni sai jotain mutta minä en, isä huusi, kaaduin luistinradalla ja sain itkukohtauksen. Nuo jutut vain tuntuvat nyt niin kaukaisilta ja lapsellisilta.

1. läheisen tädin kuolema

2. läheisen mummin kuolema

4. oman äidin vakava sairastuminen



nuo nyt vain 3 suurinta, paljon surua noidenkin lisäksi täällä.

Joutuu oikein miettimään omaa elämää. Olen onneksi säästynyt toistaiseksi kovin suurilta suruilta, mutta ehkäpä ne menee näin:



1. Avioero. Surullinen lähinnä lasten takia, itse olin helpottunut.

2. Lasten isä ei tapaa lapsia. Tämäkin siis surettaa lasten takia.

3. Kolmatta en yksinkertaisesti edes keksi... Kaikki isovanhemmat on kuolleet, mutta olivat iäkkäitä, tai ei niin läheisiä. Isovanhemman kuolema on luonnollinen osa elämän kiertokulkua, enkä osaa ajatella sitä erityisen suurena suruna.



Kuten sanottua, olen selvinnyt aika pienillä kolhuilla.