Odotus ja miehen raivarit
Olen rv 30 ja mieheni käytös sen kun muuttuu omituisemmaksi. Molemman melkein 30v ollaan. Muutaman vuoden olemme yhdessä olleet ja vauva ollut kummankin haave, ehkä enemmän jopa mieheni puolelta. Alussa hän jaksoi olla huolehtivainen vaikka mitään erityiskohtelua en vaatinut, tein myöskin raskasta ruumiillista työtä kunnes jäin kovien supistelujen takia sairaslomalle. Töiden lisäksi remontoitiin kotiamme joskus aamuyölle saakka voinnin mukaan. Mieheni tekee keikkatyötä ja on paljon poissa kotoa joskus viikonkin ulkomailla. Myöskin harrastus vie paljon aikaa, mutta en ole valittanut vaikka yksinäistä onkin välillä ollut.
Alkuraskauden aamusta iltaan olleen pahoinvoinnin ja väsymyksen takia seksi ei maittanut, mutta mieheni mielestä se oli välillä tekosyy haluttomuuteeni. Sain myös kuulla kuinka raskaushormonit olivat vain tekosyitä hankalaan käytökseeni. Myönnän etten ollut helpoin ihminen sillä hetkellä. Joskus riitelimme remontoidessamme ja kun erehdyin neuvomaan jossain asiassa, mies karjui kovaan ääneen, ahdisti nurkkaan, töni ja ei päästänyt kylppäristä pois ja tivasi vastausta johonkin kysymykseen. Kerran riidan aikana hän on sanonut että minua pitäisi lyödä. Vaikka en ole kovin herkistelijä niin aina näiden sanomisten jälkeen olen purskahtanut itkemään ja nukkunut toisessa huoneessa koska en ole pystynyt miehen kanssa enää samassa tilassa olemaan. Aamulla hän on taas normaali, ihan kuin mitään ei olisi taahtunutkaan, anteeksikin pyydellyt.
Rv 16 jälkeen pahoinvointi ja väsymys alkoivat helpottaa ja yritin olla miehelleni mukava ja huomaavainen ja seksikin alkoi kiinnostaa pikkuhiljaa. Ja jotenkin hyvitellä noita alkuraskauden aikoja. Jaksoin olla pitempään hereillä illalla kun taas miehessäni huomasin väsymyksen. Saattoi vapaapäivinään nukkua 12-15 tuntia ja päikkärit päälle. Iltaisin juttelut kävivät vähiin ja yhteiset tekemiset ei enää miestäni kiinnostaneet. Kysyessäni asiasta, kanssani ei kuulemma mitään voi tehdä. Mieheni alkoi raivota pikkuasioista, miten jääkaappi aukaistaan, miten kurkku leikataan, repi näistä ihan käsittämättömiä raivareita ja haukkui tyhmäksi ym. ja meni yksin nukkumaan tai minä menin toiseen huoneeseen. Silloin vielä tivasi miksi nukuin toisessa huoneessa.
Riidat pahenivat ja myöskin mustasukkaisuus. Epäilee että petän (raskaana!!) kun kävin esim. ystäväni tai äitini luona jossa en muutenkaan paljon käy. Miehellä jokapäiväisiä menoja mistä en sen kummemmin kysellyt. Joskus riidan päätteeksi sanoin meneväni äitini luo ja mieheni huusi että takaisin ei ole tulemista, ja auto jää pihaan kun hän juuri silloin sitä tarvitsi vaikka koko päivän oli telkkaria katsonut ja mistään hänen menoista ei ollut puhetta. Kihlasormuksenkin laittoi pöydälle ja pakkaili vaatteitaan.
Jäin pysyvästi sairaslomalle muutama viikko sitten supistelujen ja jatkuvien kipujen vuoksi, lääkäri käski lepäillä mahdollisimman paljon ja välttää raskaita nosteluja. Miehelleni tästä sanoin ja sen jälkeen kaikki kotityöt ovat häneltä jääneet, kauppaan ei lähde kasseja kantamaan. Koiraa hän ei enää käytä ulkona kuin kerran pari viikossa. Koira uikuttaa pissihätäänsä kun nukun ja mies on valveilla mutta ei eväänsä hetkauta. Asiasta sanoin kun käytin sit itse koiran ulkona että voisi käyttää mutta vastaus oli että kannattaisi minunkin nukkua yöt (mies oli taas nukkunut kellon ympäri ja itse en saanut unta). Seksiä kuitenkin tekee mieli ja miestäni haluan enemmän kuin ennen. Mies kuitenkin väittää että minua ei seksi kiinnosta. Itse rupeaa suoraan töistä tai harrastuksista nukkumaan, nostaa joka ilta numeron hänen unen tarpeestaan. Itse olen alkanut kärsiä unettomuudesta ja ruoka ei enään maita. Mies on monesti sanonut että on ihan varma että sairastun raskauden jälkeiseen masennukseen olen kuulemma sen luonteinen ihminen. Keskenmenokin häntä pelottaa ja aivan varmasti minuakin!!
Nyt on asiat sillä lailla että raivarit jokapäiväisiä, nukutaan eri huoneissa, mies töissä tai nukkuu eikä auta vaikka kysyisin. Mieheni sähköpostista huomasin että mies kirjautunut deittipalveluun. S.postiin salasanan minulle itse antanut. Kilarit veti siitäkin ja väittää että hän ei ole kirjautunut. Hirveä tappelu!!
Olen ollut hiljaa pari päivää en jaksa hänelle puhua koska en jaksa enää yhtään huutoa ja aamuyölle itkemistä ja epäilen että pettää. Parempi kun en kommunikoi säästyn mielipahalta. Ihan toivotonta. Mies ihmettelee miksi en vastaa puhelimeen tai puhu hänelle ja olisi kohtuullista kuitenkin keskustella asiasta ku raskausaika pitäisi kuitenkin onnellista aikaa olla!! Miten jaksaisin tätä ****** täysjärkisenä kestää laskettuun aikaan asti? Asiasta kirjoittaminen jo itsessään vähän helpotti, mutta kaipailisin neuvoja jotka samanlaista olette kokeneet. Kiitos asiallisista vastauksista ja anteeksi kirjoitusvirheet =)
Kommentit (6)
Miehesi kaytos kuulostaa silta etta han on masentunut ja han tarvitsee ammattimaista apua. Jos han ei suostu psykologille niin sinun kannattaa harkita eroa koska vauvan syntyman jalkeen kaytos tulee varmasti vaan pahenemaan vasymyksen myota ja sinun taytyy huolehtia itsestasi jotta voit pitaa huolta vauvasta. Toniminen ja nurkkaan ahdistelu ovat erityisesti varoittavia merkkeja tulevasta. Sinun kannattaisi kertoa tapahtumista jollekin kaverille tai sukulaiselle jotta he voisivat sinua auttaa, esim valiaikainen majapaikka tilanteen rauhoittamiseksi.
Tämä kaikki saattaa johtua siitä, että miehesi päässä pyörii monia ajatuksia synnytykseen ja tulevaan uuteen perheenjäseneen liittyen, joka sitten ilmenee masennuksen lailla. Pelko esim. synnytystä kohtaan, huoli siitä osaako hoitaa vauvaa tai huoli taloudellisesta tilanteesta kun menot kasvavat. Myös miehet reagoivat yllättävän vahvasti uuteen elämäntilanteeseen, eivätkä välttämättä osaa käsitellä tunteitaan. Aivan käsittämättömältähän se sinusta varmasti tuntuu, että siinä vaiheessa kun itse sitä tukea raskausaikana tarvitsisit niin mies räyhää ja puhuu omista tarpeistaan - sinähän se raskaana olet eikä hän.
Tärkeää nyt olisi saada miehesi neuvolapsykologin tai lääkärin vastaanotolle. Tämä selvästi kielii masennuksen oireista, jotka ovat hoidettavissa lääkityksellä. Kun otat asian esille niin miehesi ei välttämättä myönnä ongelmaa tai kokee häpeäksi puhua siitä neuvolassa/mennä lääkäriin. Anna tällöin hänen miettiä keskusteluanne hetki ja nosta asia uudelleen esille muutaman pvn kuluttua. Kerro miehelle ettet jaksa enää ja haluat hänen käytöksensä muuttuvan!
Kiitos vastanneille!! :) Ja Roxymama: Kyllä hänellä on väkivaltainen tausta mm. pahoinpitelysyytteitä. Anteeksi en ole vastannut viesteihinne, jotenkin tuo oma kirjoittama teksti ällöttää jo lukea. :/ Tilanne ei sen paremmaksi ole muuttunut. Tuon tekstin jälkeen en ole hänen kanssaan sen hirveemmin kommunikoinut, normi päivittäiset asiat, pääasiassa kuunnellut hänen huoliaan ja vaivojaan. Äitiyspakkauskin tuli, näytin miehelleni mutta mitään hän ei sanonut tai kommentoinut joten jätin se asian siihen. Tuntuu kuin koko vauva ja raskauteen liittyvät asiat olisi kiellettyjä puheenaiheita. Jotenkin olen itsekkin alkanut miettiä vähemmän vauvaa ja varusteita en ole jaksanut enää hommata. Jos hän nyt päättäisi syntyä, meillä ei olisi mitään valmiina. Myöskään miehen tai ystävien puheluihin en ole jaksanut pariin viikkoon vastata, en vaan jaksa selitellä kuulumisiani, saman jauhamista. Tietysti tekstarin laitan et kaikki ok mutta puhua en jaksa.
Tänään taas saatiin hirveä tappelu aikaan, kun mies töiden jälkeen ehdotti yhteistä tekemistä. Hän ei ole töiltään paljon kotona ollut nukkunut vaan ja ei paljon minun tekemisiäni ole kysellyt niin en sitten hänen kanssaan halunnut mitään tehdä. Tästäkös hirveä sota kun hänen kanssaan ei mitään tehdä. Halusin lähteä yksin äidin luokse käymään iltasella, sain taas uhkailua ja huutoa että takaisin ei tarvitse tulla kun en hänenkään kanssaan mitään tee niin en lähde äitillekkään. No en sitten itkultani taas jaksanut lähteä enää minnekkään. Samat huudot taas sain, en tee mitään, nukun vaan päivät. Vaikka nukun vrkssa yht. noin 4 tuntia ja joka päivä yritän siivoilla.
Ilmoitin että sossusta rupean hakemaan keskusteluapua ja mahdollisesti asuntoa, koska ei tämä mihinkään muutu..
Kirjoittelen paremmalla ajalla on niin tukkoinen pää itkemisestä ettei ajatus luista :/ Mutta vielä kerran iso kiitos vaivannäöstä vastanneille :)
Kuulostaa hyvin tutulta käytökseltä, nimittäin ex-mieheni käytökseltä. On hyvä ehdottaa ammattiauttajaa, kuten aiemmat vastaajatkin ovat ehdottaneet, mutta luulenpa ettei miehesi olisi halukas lähteä ulkopuoliselta apua hakemaan. Mekin kävimme exän kanssa perheneuvolassa, mutta hän puhui työntekijät pyörryksiin ja syytteli vain minua kaikista ongelmistamme.
Exäni kärsi jonkinasteisesta persoonallisuushäiriöstä ja hänen kaltaisen on vaikea muuttua, koska hän ei nähnyt koskaan omassa toiminnassaan mitään vikaa ja tekeytyi itse uhriksi. Hän käytti myös minua kohtaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa, samanlaista kylpyhuoneeseen telkeämistä ja raivokohtauksia.
Erosin exästäni raskausaikana ja olen hoitanut lapsen käytännössä yksin. Muutaman kerran vuodessa lapsen isä tapaa lastaan, mielenkiintoa ei useammin ole. Lapsi on täysin vieraantunut isästään ja itsekin olen onneksi päässyt traumatisoivista kokemuksista yli. Olen tyytyväinen, että ymmärsin lähteä hyvissä ajoin pois hänen kynsistään.
Jos taustalla on vielä väkivaltaisuutta, harkitsisin vakavasti sitä oman asunnon hankkimista ja lähtemistä ennen lapsen syntymää. Luultavasti miehesi lupaisi muuttaa tapojansa ja itkisi perääsi, mutta tuskin hän aitoa empatiaa tuntisi sinua kohtaan. Hän haluaisi vain pitää sinusta kiinni, koska hyötyy aina tavalla tai toisella sinusta. Tasavertaiseen kumppanuuteen hänenlaisistaan miehistä ei valitettavasti ole.
Ole rohkea ja tee ratkaisu irtaantua tästä ihmisestä, jos muutoshalukkuutta tai motivaatiota ammattiauttajalle ei ole. Voimia kovasti ja onnea loppuraskauteen. Sinä selviät - me monet muut saman kokeneet olemme myös selvinneet!
Pääsisitkö lähtemään väliaikaisevakkoon ystävälle tai vanhempien luokse siksi aikaa esim jos haet asuntoa?Ei tee varmastikaan sulle nyt yhtään hyvää tuo tilanne.ompa todella ikävää:/ kannattaa miettiä että olisiko sulla kuitenkin parempi kahdetaan vauvan kanssa kuin arvaamattoma miehen kanssa?:)
On harmi, ettei sinulle ole kukaan mahdollinen kohtalotoveri uskaltautunut vastaamaan. Siksi minä vastaan vaikka en varmaan osaa auttaa sinua suuntaan tai toiseen.
Tekstisi saa minut surulliseksi. Tunnut ihan fiksulta naiselta ja on todella vaikea näin ulkopuolelta ymmärtää miten ihmissuhteenne on voinut keikahtaa tuollaiseen jamaan?
Onko miehelläsi väkivaltaista taustaa? Sitä säikähdin ensimmäisenä, sillä tuo kuvauksesi miehen käytöksestä (nurkkaan ahdistaminen, töniminen) ei ole oikein sinua kohtaan. Ei raskausaikana eikä milloinkaan muutenkaan.
Äkkiseltään minulla herää ajatus, että voisiko mies olla masentunut, uupunut? Nuo aamuyölle jatkuneet remontoinnit, valtava unen tarve, ärtyneisyys ja arkiaskareisiin kykenemättömyys kuulostavat vähän sen suuntaisilta oireilta. Tai siis ei remontointi tietty ole mikään uupumuksen oire, mutta yhdistettynä kaikkeen muuhun elämässänne meneillään olevaan on saattanut uuvuttaa miehen.
Se ei tietenkään oikeuta häntä käyttäytymään kuin -anteeksi nyt- kakara. Mieshän tuntuu taantuneen (ellei tuo käytös ole sitten ollut normi?) ihan kolmevuotiaan uhmaikäisen tasolle.
Entä jonkinlainen shokki -hän herää nyt vasta tajuamaan miten tuleva lapsi muuttaa elämän? Moni mies reakoi joskus ihan kummalla tavalla ja asiat ovat päässeet umpisolmuun.
Nuo ovat vain arvailuja mutta se on varma, että sinun on täysin turha syyllistää itseäsi siitä, ettet alkuraskaudessa jaksanut olla miehelle hellä ja tehdä kaikkea normaalisti. Raskaus voi olla hyvin outoa aikaa, väsymys painaa ja hormonitoiminta sekoittaa kropan.
Näin täysin ulkopuolisena on vaikea ottaa kantaa muuhun. Mutta pian neljän lapsen äitinä vain lastanne ajatellen kyllä kehottaisin sinua miettimään tarkkaan mitä asialle voi tehdä. Teidän vanhempien suhde on tulevan lapsosen koti ja tuossa tilanteessa tuntuu aika raskaalta edes ajatella pikkuvauvavaihetta valvomisineen ja itkuineen. Miten jaksat edes raskauden loppuun saati vauva-aikaa???
Saisitko miehesi puhumaan vaikkapa neuvolapsykologin vastaanotolle? Sinne pääsee nopeastikin jos avaat tilannettanne palstan tapaisella kirjeellä neuvolassa. Teidän tulisi ehdottomasti koettaa saada suhteenne kuntoon tai päästä edes pahimman yli ennen lapsen syntymää. On todella sääli, että näin ainutkertainen aika, esikoisen odotus, on mennyt nyt aivan kaameaksi. Jottei myös vauva-aika olisi ihan katastrofi, täytyy jotain tehdä.
En osaa oikein muuta tähän kommentoida. Toivon sydämestäni, että saatte asiat kuntoon ja mies ymmärtää käytöksensä mahdottomuuden. Lapsi tarvitsee synnyttyään kaksi vanhempaa eikä vain äitiä, joka vauvan lisäksi hoivaa lapseksi taantunutta isää...
Ja mitä näihin pettämispelkoihin tulee, nekin pitäisi selvittää, sillä eihän tuollaisten ajatusten kanssa ole mukava elää ja olla. Miehesi mustasukkaisuus ei kuulosta normaalilta. Se herättää ajatuksen siitä, että onko mies mahdollisesti mustasukkainen tulevalle vauvalle, joka vie häneltä naisen? Että pelkääkö mies sinun olevan vain vauvaa varten ja ennen hyvin toimiva suhteenne (seksi ja kaikki muu) jää vauvan varjoon?
Tässäpä näitä ajatuksia, joita kirjoituksesi herätti. Toivon, että olosi on jo parempi.
Jos et muuta keksi ja haluat vain purkaa sydäntäsi, voit laittaa sähköpostia minulle. En ole mikään psykologi, mutta aika monessa liemessä keitetty, aikuinen ja äiti.
Voimia!!
Roxymama rv8
roxymama@suomi24.fi