Lue keskustelun säännöt.
te jotka olette menneet monen vuoden yhdessä olon jälkeen naimisiin?
23.10.2012 |
Oliko siinä ideaa? Tuomittiinko teidät? Entä millaiset häät piditte? Kyselen ideoita. 15v yhdessä ja mietin millaiset häät, jos päädytään pitämään ne edes. Vähän hirvittää.
Kommentit (47)
onhan se sitoutuminen toiselle ja ainakin meille se toi uutta puhtia suhteeseen. En olisi uskonut, mutta näin se vain meillä, lapsista huolimatta.
Se 25 vuotta yhdessä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SEn kuin vaan päätät että naimisiin menette, katsot mitä mies sanoo ;-). Jos ei kiinnostu yhtään on pahempi juttu, mutta aika vanhanaikaista olettaa että mies tekisi aloitteen.
vaan se onko jo lapsia vai ei... jos on, niin musta häät silloin tietyllä tavalla menettää merkityksensä "perheenperustamisriittinä", kun se perhe on jo perustettu, mutta jos lapsia ei ole, niin naimisiinmeno on merkki sitoutumisesta (lapsia jos on jo tehty, niin sitouuduttu on toivottavasti jo muuten?), ja tällöin ainakin itse pitäiisn isommat juhlat kuin jos lapsia jo olisi, koska silloin taustalla olisi tavallaan "elämän iso päätös", päätös jakaa elämä iloineen ja suruineen. Mutta kukin tavallaan.
Minusta taas oli oikein paikallaan järjestää suuren kaavan juhlat, kun kerrankin oli hyvä syy. Takana oli silloin jo kymmenen vuotta ja lapsetkin tehtynä, joten ei ne mitkään "nuoripari aloittaa yhteisen taipaleen" -juhlat olleet, vaan aikuisten ihmisten hienot iltajuhlat.
Suoraan sanoen se, että haluaa oikeasti mennä naimisiin siinä vaiheessa, kun suurin osa kavereista on jo vaihtokierroksella, on minusta enemmän kuin juhlan arvoista.
ei menisi varmaan naimisiin ollenkaan kanssani. =( Vaikka lapsia tehtailisikin..höh. Eli itse pitää järkätä jotenkin naimisiin meno. Onko vinkkejä laiskaan mieheen vipinään saamiseen? Entä puku? Millainen hyvä pieniin häihin? En ole jakkupukutyyppiä.
ap
Voit vaita ihan sellaisen, josta tykkäät ja joka sopii häiden tyyliin.
Nykypäivänä olet vapaa avioitumaan vaikka yöpuvussa, jos haluat ;).
Itse ehkä ajattelisin, että kirkkoon sopii pitkä juhlapuku, mutta maistraattiin ja esim. ravintolaillalliselle varmaan valitsisin lyhyen omaan tyyliini sopivan juhlapuvun.
11 vuoden yhdessäolon jälkeen, tuosta ajasta oltiin 9 vuotta kihloissa. Pidettiin ihan perinteiset häät valkoisine pukuineen, kakkuineen jne.
Ei tuomittu tai saatu negatiivista palautetta. Vieraita oli reilu 100, häät maksoimme itse. Ei hirvittänyt, tosin olimme alle kolmekymmpisiä tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ja mies ei oikein viihdy edes juhlissa.
ap
etenkään häitä, koska miehesi olisi pääroolissa, olivatpa juhlat kuinka pienet tahansa. Sinun on nyt vaan keskusteltava miehesi kanssa ja tehtävä päätökset sen mukaan.
niin ja mies ei oikein viihdy edes juhlissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en nauti itsekään keskipisteenä olosta. =/ Ristiriitaista, koska kuitenkin pitäisin siitä että saisi kampaukset ja kaniit meikit ja kauniin puvun ja kengät. Siitä pidän.
ap
mutta en nauti itsekään keskipisteenä olosta. =/ Ristiriitaista, koska kuitenkin pitäisin siitä että saisi kampaukset ja kaniit meikit ja kauniin puvun ja kengät. Siitä pidän.
ap
Ne ovat teidän juhlat ja voitte tehdä niistä ihan sen näköiset kuin haluatte. Voitte juhlia ihmisten kanssa, ei tarvitse olla korokkeella.
Ei mitään typeriä hääleikkejä tms. vaan hyvää ruokaa ja jotain ohjelmaa, (musiikkia/sirkusta/tms). Häävalssiakaan ei kukaan pakota tanssiman tai sen voi tanssia yhdessä vaikka lähimpien sukulaisten ja ystävien kanssa.
Polttarivideot ja ylipitkät muistelupuheet voi myös pyytää vieraita jättämään pois.
Loppuillaksi vaikka hyvä bilebändi tai dj, jos tykkäätte tanssia.
Ei nykyään ole mikään pakko mennä minkään perinteisden kaavan mukaan, jos se ei tunnu omalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta laskettiin, että pienet häät tulee myös aika kalliiksi jos ravintolassa pitää. Ajattelin silti pukeutua hienosti kunnon asuun. Kerran sitä vaan naimisiin mennään.
ap
mutta laskettiin, että pienet häät tulee myös aika kalliiksi jos ravintolassa pitää. Ajattelin silti pukeutua hienosti kunnon asuun. Kerran sitä vaan naimisiin mennään.
ap
Kannattaa myös satsata vähän extraa alusasuihin. Jotain ylläriä hääyöksi :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vaikka olisi ollut kuinka kuivat juhlat, vierailla on tapana kehua, että hienot juhlat ja mahtavat bileet ja hyvät häät.
Ei ihan kukaan oikeasti tule sanomaan, että vitun tylsät juhlat.
Me oltiin kahdeksan vuotta yhdessä (ei lapsia) kun mentiin naimisiin, ja se oli kyllä mahtava päivä! Me järkättiin kunnon kekkerit, pidettiin kirkkohäät ja puutarhajuhlat noin 80 hengelle, ruuat pitopalvelusta, ulkolavalla kunnon bändi joka soitti sellasta musiikkia, että KAIKKI tanssi mukana. Saatiin kovasti kiitosta näistä juhlista, että oli ns. kunnon bileet niillekin (perheelliset ja sit vähän vanhemmat sukulaiset), ketkä harvemmin lähtee muuten ulos juhlimaan. Oli myös puheita, joissa käytiin läpi vaiheita meidän matkan varrella jne. Oli kyllä vaivan arvoinen päivä, vain lapsemme syntymä kaksi vuotta myöhemmin menee ehkä onnellisuudessaan tuon päivän ohi.
hiukan naurettavalta kun häät oli meillä muilla vietetty ja alkoi ensimäiset rippijuhlat ja eräällä tutulla perheellä oli jo esikoisen ylppärit.
Silloin pamautti tuttumme naimisiin ja isot kirkkohäät.
Jotenkin kornia kun elimme jo sitä elämänvaihetta, että juhlimme lapsiemme ensimäisiä isoja juhlia niin tämä mamma huntu päässä hillui isoissa kirkkohäissä.
Hei haloo, se sun juna meni jo. Siinä vaiheessa on jo perheen muut juhlat menossa.
Toinen asia, mitä ihmettelen, on tämä halu mennä kirkossa naimisiin, vaikka haukutaan uskovaisia. Se on muka oikea paikka, vaikka uskovia pidetään ihan kahjoina. Maistraatti muka kylmä paikka heille, mutta halutaan silti kirkosta kulissit, vaikka Jumalaan ei uskota tippaakaan.
vaan se onko jo lapsia vai ei... jos on, niin musta häät silloin tietyllä tavalla menettää merkityksensä "perheenperustamisriittinä", kun se perhe on jo perustettu, mutta jos lapsia ei ole, niin naimisiinmeno on merkki sitoutumisesta (lapsia jos on jo tehty, niin sitouuduttu on toivottavasti jo muuten?), ja tällöin ainakin itse pitäiisn isommat juhlat kuin jos lapsia jo olisi, koska silloin taustalla olisi tavallaan "elämän iso päätös", päätös jakaa elämä iloineen ja suruineen. Mutta kukin tavallaan.
Minusta taas oli oikein paikallaan järjestää suuren kaavan juhlat, kun kerrankin oli hyvä syy. Takana oli silloin jo kymmenen vuotta ja lapsetkin tehtynä, joten ei ne mitkään "nuoripari aloittaa yhteisen taipaleen" -juhlat olleet, vaan aikuisten ihmisten hienot iltajuhlat.
Suoraan sanoen se, että haluaa oikeasti mennä naimisiin siinä vaiheessa, kun suurin osa kavereista on jo vaihtokierroksella, on minusta enemmän kuin juhlan arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vaikka olisi ollut kuinka kuivat juhlat, vierailla on tapana kehua, että hienot juhlat ja mahtavat bileet ja hyvät häät.
Ei ihan kukaan oikeasti tule sanomaan, että vitun tylsät juhlat.Me oltiin kahdeksan vuotta yhdessä (ei lapsia) kun mentiin naimisiin, ja se oli kyllä mahtava päivä! Me järkättiin kunnon kekkerit, pidettiin kirkkohäät ja puutarhajuhlat noin 80 hengelle, ruuat pitopalvelusta, ulkolavalla kunnon bändi joka soitti sellasta musiikkia, että KAIKKI tanssi mukana. Saatiin kovasti kiitosta näistä juhlista, että oli ns. kunnon bileet niillekin (perheelliset ja sit vähän vanhemmat sukulaiset), ketkä harvemmin lähtee muuten ulos juhlimaan. Oli myös puheita, joissa käytiin läpi vaiheita meidän matkan varrella jne. Oli kyllä vaivan arvoinen päivä, vain lapsemme syntymä kaksi vuotta myöhemmin menee ehkä onnellisuudessaan tuon päivän ohi.
mä en ole ollut yksissäkään kuivissa häissä!
Ne voi saada muutenkin kuin menemällä naimisiin.
Monilla tuntuu todella avioliiton merkitys unohtuneen.
mutta en nauti itsekään keskipisteenä olosta. =/ Ristiriitaista, koska kuitenkin pitäisin siitä että saisi kampaukset ja kaniit meikit ja kauniin puvun ja kengät. Siitä pidän.
ap
hiukan naurettavalta kun häät oli meillä muilla vietetty ja alkoi ensimäiset rippijuhlat ja eräällä tutulla perheellä oli jo esikoisen ylppärit.
Silloin pamautti tuttumme naimisiin ja isot kirkkohäät.Jotenkin kornia kun elimme jo sitä elämänvaihetta, että juhlimme lapsiemme ensimäisiä isoja juhlia niin tämä mamma huntu päässä hillui isoissa kirkkohäissä.
Hei haloo, se sun juna meni jo. Siinä vaiheessa on jo perheen muut juhlat menossa.
Toinen asia, mitä ihmettelen, on tämä halu mennä kirkossa naimisiin, vaikka haukutaan uskovaisia. Se on muka oikea paikka, vaikka uskovia pidetään ihan kahjoina. Maistraatti muka kylmä paikka heille, mutta halutaan silti kirkosta kulissit, vaikka Jumalaan ei uskota tippaakaan.
vaan se onko jo lapsia vai ei... jos on, niin musta häät silloin tietyllä tavalla menettää merkityksensä "perheenperustamisriittinä", kun se perhe on jo perustettu, mutta jos lapsia ei ole, niin naimisiinmeno on merkki sitoutumisesta (lapsia jos on jo tehty, niin sitouuduttu on toivottavasti jo muuten?), ja tällöin ainakin itse pitäiisn isommat juhlat kuin jos lapsia jo olisi, koska silloin taustalla olisi tavallaan "elämän iso päätös", päätös jakaa elämä iloineen ja suruineen. Mutta kukin tavallaan.
Minusta taas oli oikein paikallaan järjestää suuren kaavan juhlat, kun kerrankin oli hyvä syy. Takana oli silloin jo kymmenen vuotta ja lapsetkin tehtynä, joten ei ne mitkään "nuoripari aloittaa yhteisen taipaleen" -juhlat olleet, vaan aikuisten ihmisten hienot iltajuhlat.
Suoraan sanoen se, että haluaa oikeasti mennä naimisiin siinä vaiheessa, kun suurin osa kavereista on jo vaihtokierroksella, on minusta enemmän kuin juhlan arvoista.
Kuka on sanonut ettei kirkossa menevä pari usko Jumalaan? Miksi sitä Jumalan sanaa pitää muille jakaa, eikö oma uskonto riitä?
Todella monet menee toisen tai kolmannen kerran naimisiin, kun ovat ensin eronneet ekasta tai tokasta miehestä. Ja lapsia saattaa olla sitten jo isojakin. Sekin ilmeisesti väärin? Onko tässä maailmassa muka joku oikea kaava kaikelle ja kuin moni oikeasti noudattaa sitä? Jos menee nuorena naimisiin ja tekee lapset vanhana ja ei saakaan lapsia sen miehen kanssa, jonka kanssa naimisissa. Lopulta ero ja uusi mies tilalle. Jonka kanssa saa lapsia. Sekin on väärin? Onko keinohedelmöitys ja Jumalana leikkiminen oikein? Kysyn vaan. Ei ole olemassa mitään miten pitää asiat tehdä vaan jokainen elää elämäänsä tyylillään. Toiset ihmiset ei ole tuomitsemassa täällä vaan Jumala.
Tai ehkä kertoo. Minä en nauti vesisateessa seisomisesta ja hääparin odottamisesta pihalla tuntia. Kylmästä karjalanpaistista. Tyhmistä leikeistä ja vaivautuneesta hiljaisuudesta kun ei ollut musiikkia, ei ohjelmaa.
Sinä voit nauttia sellaista, mutta ainakin ihmisten kommenteista niissä muutamista epäonnistuneista juhlista, suurin osa ei nauti. Hääparille kyllä maireasti kehutaan, että oli vuosisadan parhaat häät.
ja vaikka olisi ollut kuinka kuivat juhlat, vierailla on tapana kehua, että hienot juhlat ja mahtavat bileet ja hyvät häät.
Ei ihan kukaan oikeasti tule sanomaan, että vitun tylsät juhlat.Me oltiin kahdeksan vuotta yhdessä (ei lapsia) kun mentiin naimisiin, ja se oli kyllä mahtava päivä! Me järkättiin kunnon kekkerit, pidettiin kirkkohäät ja puutarhajuhlat noin 80 hengelle, ruuat pitopalvelusta, ulkolavalla kunnon bändi joka soitti sellasta musiikkia, että KAIKKI tanssi mukana. Saatiin kovasti kiitosta näistä juhlista, että oli ns. kunnon bileet niillekin (perheelliset ja sit vähän vanhemmat sukulaiset), ketkä harvemmin lähtee muuten ulos juhlimaan. Oli myös puheita, joissa käytiin läpi vaiheita meidän matkan varrella jne. Oli kyllä vaivan arvoinen päivä, vain lapsemme syntymä kaksi vuotta myöhemmin menee ehkä onnellisuudessaan tuon päivän ohi.
mä en ole ollut yksissäkään kuivissa häissä!
Taidat olla itse juuri noita siiderivalasmorsiamia, jotka isukin saattamaan kävelee alttarille kakaralauma perässä. Jotka loppuillasta viinan polttamalla äänellä huutavat, että uskovaiset on tyhmiä ja nyt voi erota kirkosta kun sai kirkkohäät.
Ja sitten loppuillasta tapellaan sulhon kanssa päissään ja kakarat itkee kauhuissaan.
Voi voi kun se juna meni jo sinulta keski-ikäinen siiderivalasmorsian.
hiukan naurettavalta kun häät oli meillä muilla vietetty ja alkoi ensimäiset rippijuhlat ja eräällä tutulla perheellä oli jo esikoisen ylppärit.
Silloin pamautti tuttumme naimisiin ja isot kirkkohäät.Jotenkin kornia kun elimme jo sitä elämänvaihetta, että juhlimme lapsiemme ensimäisiä isoja juhlia niin tämä mamma huntu päässä hillui isoissa kirkkohäissä.
Hei haloo, se sun juna meni jo. Siinä vaiheessa on jo perheen muut juhlat menossa.
Toinen asia, mitä ihmettelen, on tämä halu mennä kirkossa naimisiin, vaikka haukutaan uskovaisia. Se on muka oikea paikka, vaikka uskovia pidetään ihan kahjoina. Maistraatti muka kylmä paikka heille, mutta halutaan silti kirkosta kulissit, vaikka Jumalaan ei uskota tippaakaan.
vaan se onko jo lapsia vai ei... jos on, niin musta häät silloin tietyllä tavalla menettää merkityksensä "perheenperustamisriittinä", kun se perhe on jo perustettu, mutta jos lapsia ei ole, niin naimisiinmeno on merkki sitoutumisesta (lapsia jos on jo tehty, niin sitouuduttu on toivottavasti jo muuten?), ja tällöin ainakin itse pitäiisn isommat juhlat kuin jos lapsia jo olisi, koska silloin taustalla olisi tavallaan "elämän iso päätös", päätös jakaa elämä iloineen ja suruineen. Mutta kukin tavallaan.
Minusta taas oli oikein paikallaan järjestää suuren kaavan juhlat, kun kerrankin oli hyvä syy. Takana oli silloin jo kymmenen vuotta ja lapsetkin tehtynä, joten ei ne mitkään "nuoripari aloittaa yhteisen taipaleen" -juhlat olleet, vaan aikuisten ihmisten hienot iltajuhlat.
Suoraan sanoen se, että haluaa oikeasti mennä naimisiin siinä vaiheessa, kun suurin osa kavereista on jo vaihtokierroksella, on minusta enemmän kuin juhlan arvoista.
Kuka on sanonut ettei kirkossa menevä pari usko Jumalaan? Miksi sitä Jumalan sanaa pitää muille jakaa, eikö oma uskonto riitä?
Todella monet menee toisen tai kolmannen kerran naimisiin, kun ovat ensin eronneet ekasta tai tokasta miehestä. Ja lapsia saattaa olla sitten jo isojakin. Sekin ilmeisesti väärin? Onko tässä maailmassa muka joku oikea kaava kaikelle ja kuin moni oikeasti noudattaa sitä? Jos menee nuorena naimisiin ja tekee lapset vanhana ja ei saakaan lapsia sen miehen kanssa, jonka kanssa naimisissa. Lopulta ero ja uusi mies tilalle. Jonka kanssa saa lapsia. Sekin on väärin? Onko keinohedelmöitys ja Jumalana leikkiminen oikein? Kysyn vaan. Ei ole olemassa mitään miten pitää asiat tehdä vaan jokainen elää elämäänsä tyylillään. Toiset ihmiset ei ole tuomitsemassa täällä vaan Jumala.
hyvin yksinkertaiset vihkiäiset pappilassa, todistajien läsnäollessa.Todistajat olivat seurakunnan puolelta. Karattiin sitten mökille leipomon kautta. Sieltä soiteltiin lapsille ja sukulaisille. Hyvin ottivat muuten mutta tyttäreni(oli silloin 11v) oli vähän pahoillaan kun ei nähnyt äitiä häätamineissa. Rahaa kului yht noin tonni.
ei menisi varmaan naimisiin ollenkaan kanssani. =( Vaikka lapsia tehtailisikin..höh. Eli itse pitää järkätä jotenkin naimisiin meno. Onko vinkkejä laiskaan mieheen vipinään saamiseen? Entä puku? Millainen hyvä pieniin häihin? En ole jakkupukutyyppiä.
ap