9v. "nukutus!

vaan tilanne meni vähän kuin vahingossa ohi, eli kun sänkyyn piti mennä, sanoin, että mene jo, käyn vain pissalla vielä... Seuraavana iltana jotain muuta, vastaavaa pientä. Pikkuhiljaa aloin viipymään pidempään jne. Nyt voin vaan sanoa, että mene vain jo, laitan pyykit enää kuivumaan, tulen sitten heti sun huoneeseen.



Ei tarvitse enää istua vieressä ja nukuttaa, monasti nukahtaa itsekseen ja välillä odottaa vielä paria sanaa ja sitten alkaa nukkumaan.

Niin saa kuunnella joka ilta korvalapuilla satukasetin. Tai lukea kirjaa yms n vartin. Jos ei suostu, niin sitten vaan suoraan valot pois ja nukkumaan. En siis tiedä, mutta meidän neljävuotiaalla oli näin. Kunnes sai siskon alasänkyynsä, ja siitälähtien ei ole enää pelännyt mennä yksin unille.

Olen vedättänyt omaa menoa ja sitten hän vaan odottaa kunnes tulen. Saattaa mennä paljon aiemmin sänkyyyn lukemaan ja sitten klo 21 alka huudella mua kun pitäs käydä nukkumaan. No eiköhän tämä tästä joskus.

Meilläkin toimi myös tuo "lupasin soittaa mummulle", soitan ja tulen pian takaisin. tai laitan pyykit narulle.

nukahti omaan itkuun ja itki sitten koko yön unissaan ja yö oli niin levoton, ettei paremmasta väliä. Nyt kun nukahtaa illalla, nukkuu pääsääntöisesti koko yön levollisesti. Itkemällä ei enään tarvi nukahtaa vaikka istuisin seuraavat 10v.siinä vieressä ;)

Niin hitaasti siis, että lapsi tottuu eli toisinsanoen oppii, että tilanne on sama, yhtä turvallinen, vaikka olet vähän kauempana. Lapsi on nyt oppinut, että voi nukkua kunhan olet ihan vieressä. Opetat hänet nukkumaan (eli tuntamaan saman turvallisuuden tunteen ja nukahtamisen) vaikka et olisi ihan vieressä. Otat tuolin viereen, ja siirrät sitä pikkasen kauemmas joka yö tai joka toinen yö. Teet samat rutiinit ja sanot hyvät yöt, ja istut tuolille. Ja huolehdit että lapsen olotila pysyy luottavaisena ja tunnelma "uneliaana" koko ajan. Ehkä voit myös selittää lapselle miksi näin tehdään.