Suunniteltu sektio synnytyspelon vuoksi

Itse sanoin jo raskauden alussa, että haluaisin sektion synnytyksen sijaan. Olin kuitenkin sitä mieltä, että luonto päättäköön puolestani kuinka lapsi tulee maailmaan. Kun vkolla 37 vauvan todettiin olevan perätilassa, olin helpottunut kun sain valita sektion synnytyksen sijaan.

Minua ei oltu koskaan leikattu, joten kauhistutti ajatus siitä että vatsani vedetään auki ja kursitaan kasaan hereillä ollessani. H-hetkellä (39+6) leikkaussalissa olin niin kauhuissani, että tärisin kun minua valmisteltiin sektioon (ja normaalisti olen aika kylmähermoinen tyyppi). Hoitohenkilökunta oli aivan mahtavaa ja puudutuksen yhteydessä annettava morfiini teki minut täysin levolliseksi - kaikki jännitys laukesi kuin taikaiskusta. Toimenpiteen alkaessa olin täysin levollinen ja rauhallinen, ainut tuntemus oli heiluminen kun vauvaa otettiin pois masusta. Tuntui jopa hölmöltä kun tuleva isukki piti minua kädestä kiinni ja hoki kaiken menevän hyvin - oloni oli lähes yhtä rento kuin kasvohoidossa maatessani ;)

Kokemuksena äärimmäisen positiivinen ja toipuminen on sujunut hyvin (aikaa sektiosta 2,5 kk).

Ketju on jo hieman vanha, mutta juuri se mitä etsinkin :) Toivottavasti vastaukseni ei mene harakoille :)



Olen esikoiseni synnyttänyt alateitse ja kokemukseni alatiesynnytysestä olivat karmaisevia. Pääpiirteittäin homma meni näin: itse synnytys oli helppo, käynnistetty ja kesti vain viisi tuntia. Sain epiduraalin juuri oikeaan aikaan ja synnytin niin, etten tuntenut juuri mitään. Osasin ponnistaa vauvan 5 min ulos eli sain epiduraalista kaiken mahdollisen hyödyn irti. Synnytettyäni olin että OHO, voiko tämä olla näin helppoa. Mutta sitten alkoivat vaikeudet, joista en ollut etukäteen kuullut mitään. Puhutaan että kun saat vauvan syliisi, kaikki kipu on poissa. Minulla ne vasta alkoivat. Synnytyksen yhteydessä katkesi verisuoni - mihin minulla on taipumusta muutenkin - ja minut tikattiin pitkin poikin ja sikin sokin aivan tyystin. Jouduin uudelleen tikattavaksi vielä vuorokausi sunnytyksen jälkeenkin. En pystynyt liikkumaan tikkauksen jälkeen, tai jos liikuin, tunsin heti kuinka useita tikkejä repesi uudelleen auki. Kuitenkin minua kohdeltiin sairaalassa kuin ketä tahansa alateitse synnyttänyttä, jouduin itse nostelemaan vauvani jne. mikä ei todellakaan auttanut parantumisessa. Toipumiseni synnytyksestä oli pitkä ja kivinen. En pystynyt istumaan moneen viikkoon ja kävely oli todella vaivalloista. Matka sairaalasta kotiin oli painajaismainen. Jouduin taiteilemaan auton takapenkille makuuasentoon sillä en jaksanut kannatella itseäni käsillä enkä voinut istua edes "toisella kankulla" kuten minut kotimatkalle lähettänyt hoitaja ohjeisti.



Koska minulla on taipumusta verisuonten katkeiluun, todennäköisesti niin tulisi käymään tämänkin vauvan synnytyksen yhteydessä. Pelkään sitä niin paljon, että haluan sektion.



Olen vasta aivan alkuvaiheessa raskaudessani, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan miten hyvässä hengessä olet saanut "neuvoteltua" sektion itsellesi, miten olet sen perustellut? Jouduitko käymään "pelkotapaamisissa", juttelemaan monta kertaa psykologille tms? Mietin vain, että teilataanko minut saman tien neuvolassa kun otan asian esille, sanotaan että sektiosta toipuminen kestää kauemmin kuin alatiesynnytyksestä ja koska olen kerran aikaisemminkin synnyttänyt alateitse, siten olen ilman muuta nytkin synnyttävä.



Olen jutellut kolmen tutun kanssa, jotka ovat kokeneet sektion, kaksi heistä on kokenut sekä sektion että normaalin synnytyksen. Heiltä kuulemani tarinat puoltavat sektiota. Itse toimenpide on ollut rauhallinen, ilman paniikkia edennyt (vaikka yksi oli hätäsektio) ja toipuminen on ollut yllättävänkin nopeaa.



t. Pompula