Mei ei saada rahaa kulumaan.

eihän sillä rahalla mitään erityistä tarvitse tehdä. Jos olet vasta töihinkin mennyt ja olette hankkineet yhtä ja toista, niin mistä sitä rahaa nyt jo niin paljon kertynyt...?



Käy koemakaamassa kunnollinen sänky, koeajamassa kunnollinen auto, tai lennä bisneksessä Amerikkaan, niin huomaat kuinka elämästä, ja rahasta, voi nauttia ja rahaa palaa kivasti.

joista oikein paistaa itsetyytyväisyys.

Annan vinkin,tehkää vaikka konkurssi ja sairastukaa syöpään ja ostakaa hometalo,kyllä saatte rahat kulumaan!

tällaisista aloituksista kannata mieltään pahoittaa. Ei pahalla, mutta kyllähän ap iloitsee pikkurahoista, jotka ihan normikulutuksen rajoissa olisivat hävitettävissä. Mutta jos viihtyy niukkuudessa ja siihen on tottunut, niin miksi sitä määräänsä enempää kuluttaisi.

Ollaan tällaisia kotijusseja, illat sohvalla tai pelataan lautapelejä. Kaikilla lapsilla kuitenkin mieleiset harrastuksetkin. Positiivinen ongelma. ap

Pelaatte lautapelejä koko perhe kaikki illat, ellette katso jtn Tartu mikkiin tms.?

Niinkö?

Meitä tienaa kaksi keskituloista, kaksi autoa, rivari, ei lainoja. JA kaikki menee. Mutta elämme leveästi. Emme katso hintoja, ostamme mitä lystää.

olisi hyvä säästää myös lapsille Hienoa.

On ainakin turvallisempi olo, jos tilillä on ylimääräistä. Nykyään kun työpaikan pysyminen ei välttämättä ole niin satavarma juttu. Tai jos joku perheestä sairastuu/vammautuu ja yhtäkkiä pitääkin ostella kalliita lääkkeitä sun muita tykötarpeita (Kelakaan ei ihan jokaisessa tapauksessa korvaa kaikkea).



Tuo, että säästäisitte lapsille opiskelurahoja on myös hyvä idea.

tuleekin: - asumiseen menee 2100€ kuukaudessa (sis lainan) - vakuutuksiin km 200€/kk - ruokakauppaan 1000€ josta puolet puhtaasti ruokaan, loput pesuaineisiin, kissanruokiin, pikkuhankintoihin (sukkia, sukkiksia, lenkkarit jne) - autoon n 450€/kk (omaleasing + bensat) - laskuihin 200€ (lehdet, puhelin, tv-lupa jne.) - Visaan n 1000€ ( remppa ja raksatavaroita, vaatteita harvemmin, reissujen hotelleihin ja syömisiin)

Kai teillä nyt kaikki meneekin jos käytätte tonnin kuussa pelkästään turhuuteen, ja asumiskulutkin on poikkeuksellisen suuret. Eli peilin kautta...

2100€ asumiseen sisältää asuntolainan kuoletuksen uudesta isosta talosta + muut asumiskulut - oikeasti pikkusumma kun ap kuoletti lainaa 2600€ ja siihen asumiskulut päälle.

Myönnän että jos ei rakennettaisi mitään, ei matkustettaisi eikä yhtään nautittaisi elämästä meillä jäisi se 1000€ säästöön. Turhuudeksi en silti sanoisi...?? Mielummin matkustamme kuin istumme kotona.

ap osta laatua lapsille (vaatteissa) ja laita myy edullisesti sitten eteenpäin. Tämäkin on eräänlaista hyväntekeväisyyttä. Minkäikäiset lapset? Voisin sitten ostaa vaatteenne.

Turha sillä on päätään vaivata; antaa kasaantua vaan pankkiin. Sielläpä se on hyvässä tallessa, jos joskus saa inspriksen ja keksii jotain kivaa. Eipähän tartte kerjätä hattu kourassa lainaa, jos sattuu löytämään kivan uuden kesämökin tms.

Eikai siellä kauheasti rahaa mene, kun ei ole mitään tekemistäkään.

Olemme aina eläneet niukasti. Tutustuttiin miehen kanssa jo lapsina, aloimme seurustella jo yläasteella, mentiin lukion jälkeen naimisiin ja saatiin heti kolme lasta. Jäin kotiin kymmeneksi vuodeksi ja vasta sen jälkeen menin opiskelemaan ja nyt tämän vuoden alusta menin töihin. Ollaan totuttu siis elämään 15 vuotta niin, että mies on ollut ainut tulonsaaja.

Tulot lähes tuplaantuivat nyt. Vuoden alusta lähtien on pikku hiljaa ostettu kaikki se, joka on jäänyt ostamatta. Koko perheelle kunnolliset urheiluvälineet suksista polkupyöriin, sisustettu kotia, matkailtu, päivitetty vaatekaappien sisällöt. Tuntuu siltä, että nyt on "kaikki". Että nyt vaan eletään ja ostetaan, jos on tarvetta johonkin. Ei olla mitään vailla.

Rahaa kertyy tilille. Ei ehkä osata suhteuttaa näitä tuloja elämiseen, sitä ei oikein kulu. Päätettiin laittaa kaksinkertainen summa asuntolainan lyhennykseen ja hyväntekeväisyyteenkin menee 200 euroa kuussa.

Meillä on suvun yhteiskäytössä mökki, ei tarvita uutta autoa tai haluta venettä, eikä tarvita isompaa asuntoa tai lisää tavaraa. Mitä tällä rahalla tehdään?

ja sosiaalinen äly, niitä ei taida rahalla saada. Jos ihan oikeasti kysyt ´niin laittakaa rahanne vaikka lasten tai vanhusten vuoski hyväntekeväisyyteen- eihän tuo 200e ole mitään, jos kerran rahassa kylvette ja siitä rahasta eroon haluatte. Auttakaa taantuman uhreja, yksinhuoltajia yms... vaikka et varmaan tarkoittanut tätä, kunhan pääsit mukavaatimattomasti leveilemään. Mlekien toivoo pikku homeauriota tai muuta teille, sitten teillä ei yhtäkkiä ole enää mitään. Paitsi mahdollisuus kasvaa ihmisenä. tulin todella vihaiseksi tästä avauksesta, niinkuin ehkä huomaa.

joista oikein paistaa itsetyytyväisyys.

Annan vinkin,tehkää vaikka konkurssi ja sairastukaa syöpään ja ostakaa hometalo,kyllä saatte rahat kulumaan!

tällaisista aloituksista kannata mieltään pahoittaa. Ei pahalla, mutta kyllähän ap iloitsee pikkurahoista, jotka ihan normikulutuksen rajoissa olisivat hävitettävissä. Mutta jos viihtyy niukkuudessa ja siihen on tottunut, niin miksi sitä määräänsä enempää kuluttaisi.

vilpittömästi tai on ihan h****tin tyhmä!! Mua oksettaa rahoilla leeily, näen ympärilläni niin paljon 24/7 ahdistusta kun ihmiset yrittää selvitä täyspäisinä arjestaan. Että kyllä ap on vastuussa typerästä kirjoituksestaan. MUt ehkäpä onni potkaisee häntä, talo tuhoutuu, jäävät työttämäksi, lapsi tai he itse sairastuvat vakavasti. Niin loppuu ap;raukan murheet.

Jos teidän tuloihin on tullut lisää vain sun palkka 3600€, josta jää käteen maks. 2800€. Olette tuplanneet asuntolainan eli nettopalkasta jää nyt maks. 1500€, joka on vuoden alusta yhteensä 13 5000€. Sillä summalla olette siis tehneet kaiken mitä olet luetellut ja rahaa jää vielä rielusti ylikin. Missä maassa oikein asutte?

ei ole ollut ongelmia keksiä käyttöä rahalle. Meillä tosin yksi lapsi enemmän ja erona myös se, että meillä tavoitteena säästää lapsille hieman taloudellista apua itsenäistymisen tueksi. Suoria osakesijoituksia olen nyt suosinut arvostustasojen ollessa mielestäni maltillisia. Ensin siis säästetään lasten tileille ja aina kun kertyy min. 500 e/tili ostetaan erä osakkeita. Tulevaisuudessa nykyisenlaista hyvinvointivaltiota ei tule olemaan olemassa, uskon minä, ja opiskeluaikoina haluan tukea lapsiani. Eivät varmasti tule liian helpolla pääsemään siitä huolimatta, sillä ei näillä tuloilla mitään hirveitä omaisuuksia ehdi kerryttää, kun kouluikäisille lapsille alkaa säästämään.

Kun nyt sjoijat vaik 10.000 niin hetken päästä

.

.

.

.



.

.

.

..



..

.

.



.

..

.

.

.

.



.

.

..

.

..

..



.

Sinulla voi olla 2.000 jäljellä.

Eikä enää ongelmaa!

Käydään ravintoloissa syömässä, kahviloissa kahvilla, konserteissa, elokuvissa ja muissa tapahtumissa.



Lisäksi tuhlaan pesulaan ja siivoojaan.



Ja eikä yhtään haittais, jos enemmänkin tulis rahaa, siitä ehkä vois säästää siihen veneeseen. Mutta ennemmin nyt kuitenkin otan nuo palvelut kuin alan niissä säästeleen.

Itse ainakin olen aina, niukkonakin aikoina, pyrkinyt elämään niin, ettei kaikki tulot menisi kulutukseen. Osakkeisiin sitten rahaa sopivissa saumoissa, joita nyt on ollut mukavasti. Tämä raha on sitten joko pahan tai hyvän päivän varalle, kummin sitten sattuukaan käymään. Hyvä päivä tulee silloin, jos omaisuutta saa kerrytettyä sen verran, että vapautuu palkkatyön orjuudesta vielä suht nuorena ja hyväkuntoisena. Voi ostaa vaikka asunnon jostakin halvempien elinkustannusten maasta ja ottaa rennosti. Tai jotain muuta, mikä sitten sattuukaan huvittamaan.

Olemme aina eläneet niukasti. Tutustuttiin miehen kanssa jo lapsina, aloimme seurustella jo yläasteella, mentiin lukion jälkeen naimisiin ja saatiin heti kolme lasta. Jäin kotiin kymmeneksi vuodeksi ja vasta sen jälkeen menin opiskelemaan ja nyt tämän vuoden alusta menin töihin. Ollaan totuttu siis elämään 15 vuotta niin, että mies on ollut ainut tulonsaaja.

Tulot lähes tuplaantuivat nyt. Vuoden alusta lähtien on pikku hiljaa ostettu kaikki se, joka on jäänyt ostamatta. Koko perheelle kunnolliset urheiluvälineet suksista polkupyöriin, sisustettu kotia, matkailtu, päivitetty vaatekaappien sisällöt. Tuntuu siltä, että nyt on "kaikki". Että nyt vaan eletään ja ostetaan, jos on tarvetta johonkin. Ei olla mitään vailla.

Rahaa kertyy tilille. Ei ehkä osata suhteuttaa näitä tuloja elämiseen, sitä ei oikein kulu. Päätettiin laittaa kaksinkertainen summa asuntolainan lyhennykseen ja hyväntekeväisyyteenkin menee 200 euroa kuussa.

Meillä on suvun yhteiskäytössä mökki, ei tarvita uutta autoa tai haluta venettä, eikä tarvita isompaa asuntoa tai lisää tavaraa. Mitä tällä rahalla tehdään?

Matkustele tai anna hyväntekeväisyyteen lisää.

rahaa on yli tarpeen.



Tällä hetkellä tilannetta kuitenkin tasoittaa se, että olen ollut vuoden verran työttömänä.



Viime vuosina aloimme kuitenkin ostamaan taidetta ja erilaisia design-tuotteita, joihin nyt upposi jonkin verran rahaa.



Työttömyys ei ahdista, kun säästöjä on.

Ei Suomessa tavallinen palkansaaja, jolla asuntolainaa ja usemapi lapsi ja elää suht normaalia kulutuselämää, voi "Kylpeä rahassa". Ihan oikeasti, ei voi!



Ap on provo tai sitten asuu jossain toisessa maassa, jossa verotus matala ja elinkustannukset edulliset.

tai motiiveihin, niin kerron oman kokemuksemme. Paras oppikurssi säästämiseen oli, kun jonkin aikaa olimme vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa. Kun kaupassa miettii, mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ilman kyllä pärjää, ja kassalla laskee viisisenttisiä, että saa lapsille päivän ruuan, niin kummasti huomaa, että niitä todellisia tarpeita ei olekaan ihan niin paljoa, kuin oli aiemmin luullut.



Kun sitten tulot palautuivat normaaliksi, kulutustottumukset olivat kuitenkin muuttuneet pysyviksi. Emme enää halunneetkaan tavaroita, mitä luulimme kaivanneemme. Olisi kyllä varaa ostaa suurempi ja "hienompi" auto, mutta pidän nykyisestä pienestä ja edullisesta, ja aion ajaa sen loppuun. En liioin tunne minkäänlaista huonommuutta uuden citymaasturin omistajan rinnalla, ehkä jopa pientä ylpeyttä siitä, etten tarvitse moista egonkorottajaa.



Rahaa jää syrjään, ja se tuottaa sillä tavalla mielenrauhaa, ettei tarvitse kauhulla mennä joka päivä postilaatikolle peläten, että siellä on joku uusi lasku, josta emme selviä. Muuten se on jollakin tavalla merkityksetöntä. Emme tarvitse lisää tavaraa, emme halua lisätä saastututsakaan matkustamalla enempää. Onni on pieniä asioita nykyhetkessä, ei siihen vaadita mitään rahalla hankittavaa.