Pienten lasten vanhemmat: aikaa kavereille?

Joo. Mua jo pitkään nyppinyt se, että pitkäaikainen ystäväni ei enää vastaa meileihin, fb-viesteihin tai tekstareihin. Kysyn mitä vaan, vastauksena on lähes aina hiljaisuus. Jos kysyn toistamiseen, saan yleensä vastauksen. Ystävälläni on kaksi poikaa (1v ja 3v) ja nykyään käy kokopäivätöissä. Hänellä on mieskin. Hän selittelee vastaamattomuuttaan AINA sillä että on niin KIIRE. Toisaalta, jos hän joskus lähettää viestin minulle, minun pitäisi heti vastata tai hän soittaa perään "saiksä mun viestin, mikä on vastaus".



Ymmärrän kyllä sen, että kotona hänellä menee paljon aikaa lasten kanssa olemiseen ja varmaan iltaisin väsyttää. Mutta sitä en ymmärrä, miksi ei voi lyhyesti vastata jotain??? Ei tarvitse vastata minuutissa, eikä edes tunnin parin aikana, mutta samana päivänä olis ihan kiva. Tässä erään kerran kysyin yhtä tärkeää asiaa, mutta hän ei koskaan vastannut ja tiedän, että varmasti luki viestin, koska lähetin sen työosoitteeseen. V*tutti sen verran, että en ruvennut uudestaan kyselemään, koska hän tasan tarkkaan tiesi, kuinka tärkeä asia minulle oli. Ja lisään vielä, että tämä ystävä kyllä päivittelee kaikenlaista jonninjoutavaa fb-sivulleen samaan aikaan, kun on noteeraamatta viesteihin. Toooosi kiire joo.



Kerran erehdyin soittamaan pari minuuttia siitä, kun olin tekstarin lähettänyt ja kysyin leikilläni samalla tavalla kuin hänkin "mikset sä oo vastannu" (koska hän tekee sitä erittäin usein) ja sain aika kipakan vastauksen, kuinka Hän on niin kiireinen.



Otsikkoon palatakseni: pienten lasten vanhemmat, eikö teillä todellakaan ole aikaa vaihtaa ajatuksia ystävienne kanssa, mutta toisaalta facebookkin on aikaa postailla kaikenlaisia aforismeja ynnämuuta roskaa? Vai onko ystäväni vain täysin itsekäs ihminen? No, oikeastaan, hän oli itsekäs jo ennen lapsia, joten epäilen, että hän käyttää lapsia vain tekosyynä. Minua loukkaa se, että olen sijalla 542 hänen tärkeysjärjestyksessään, koska hän on parhain (ja melkein ainoa) ystäväni kaikesta huolimatta ja tunnen olevani jotenkin yksin, kun hän kohtelee minua kuin ilmaa.