Kotiäidit ovat yleensä loosereita, tässä syyt kotiin jäämiselle
Tässä syyt
) äidillä ei ole koulutusta - ei mahdollisuuksia mielekkääseen työhön
b) äidillä on koulutus, muttei työpaikkaa, johon palata
c) äidillä on koulutus ja työpaikka, mutta palkka on niin pieni, ettei työhön kannata palata tai työajat epämukavat
d) perhe on sosiaaliviraston asiakas - ehkä jo toisessa polvessa - työssäkäynti ei kuulu tapoihin
e) vuosien kotonaolon jälkeen työpaikan hakeminen tuntuu vaikealta ja muutos pelottaa
f) äiti tekee hoitotyötä ja henkiset resurssit eivät riitä sekä töissä että kotona - tämä on mielestäni oikein hyvä syy olla kotiäiti "
Kommentit (25)
Toimihenkilö hyvässä ja kiinnostavassa duunissa, ollut hoitovapaalla tästä samasta työpaikasta yhteensä pari vuotta, loput vapaat on hoitanut mies. Työuraa kestänyt 26 vuotta.
Mulla on koulutus ja hyvä sellainen onkin, mutta en tee ansiotyötä koska olen perusluonteeltani patalaiska ihminen ja koska mulla on niin helekutisti tuloja ilman ansiotulojakin. Mun ei taloudellisesti tarvitse käydä töissä ja kaiken viimeistelee se kuuluisa laiskuus. Luuseriksi en itseäni koe, koska mulla on resurssit tehdä tai jättää tekemättä tasan mitä haluan, enkä ole riippuvainen muiden taloudellisista valinnoista.
*rikas ja laiska akateeminen kotiäiti*
Moni vaihtaisi paikkaa sun kanssa, eivät kehtaa vaan myöntää :)
Minä vaihtaisin :) olen expat-kotiäiti, mies tienaa ihan ok, ei olla rikkaita. Lapset 4v ja 6v
Olet onnekas, älä unohda sitä ;)
että kotihoito on lapselleen paras vaihtoehto.
Itse olin kotona lasten kanssa yhtäjaksoisesti 5 vuotta.
Vanhaan työhöni en palannut takaisin.
Äitiylomalle jäin kouluttajan työstä, mutta perhevapaiden jälkeen hakeuduin teollisuuden palvelukseen, asiantuntijatehtäviin.
vaikka olen korkeasti koulutettu (ylempi kk-tutkinto) ja ns. asiantuntijatehtävissä. Minäkään en palannut kotiäitiyden jälkeen vanhaan työpaikkaan, vaan sain työtarjouksen muualta.
g) vanhemmat ovat sitä mieltä
että kotihoito on lapselleen paras vaihtoehto. Itse olin kotona lasten kanssa yhtäjaksoisesti 5 vuotta. Vanhaan työhöni en palannut takaisin. Äitiylomalle jäin kouluttajan työstä, mutta perhevapaiden jälkeen hakeuduin teollisuuden palvelukseen, asiantuntijatehtäviin.
Mietin monesti miksi olen kotona, kaipaan työhöni lähes viikottain. En kuitenkaan osaa kuvitella vielä laittavani lapsia hoitoon, kun kerran taloudellisesti pärjäämme näinkin. Toki emme niin hyvin kun jos olisin töissä, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin. Minusta on myös ihanaa kun saan läheltä seurata lasten kasvamista. Lapset ovat pieniä vain hetken!