Onko teillä useamman lapsen vanhemmilla "sydämen lasta"?

yksi on ylitse muiden. Lapsia yhteensä kolme.

Esikoinen tuntui niin läheiseltä ja rakkaalta, että olin pakahtua, kun taas nuorempi ei herättänyt lähellekään niin voimakkaita tunteita.



Nykyisin tunteet ovat tasaantuneet ja rakastan kaikkia lapsiani aivan yhtä paljon. Keskimmäisen kohdalla rakkauden syttyminen kesti vain pidempään.

meillä 3 lasta, neljättä odotetaan. ja suhde jokaiseen lapseen vaihtelee. välillä kukin on erityisen rakas jotenkin ja erityisen hyvä yhteys lapseen. mutta se tosiaankin vaihtelee.



kaikenlisäksi tuntuu vielä olevan sidoksissa siihen minkä verran vietän kahden keskistä aikaa kunkin lapsen kanssa. kahdenkeskisestä ajasta tuo rakkaustuntemus saa jotain extrapotkua. jos joku lapsista alkaa tuntua kaukaiselta, otetaan erikseen aikaa olla kahden.



lapset muuten varsin eriluonteisia, mutta ei se ole aiheuttanut mulle sellaista tunnetta, että se joka on helpoin tai eniten samanlainen kuin minä, kokisin heidät läheisimmiksi.



mun yksi siskoni oli muuten äidilleni tosi kaukainen. ja niitä asioita ovat joutuneet purkamaan aikuisiällä saakka. se lemppari oli toinen siskoni. ja siskojeni suhde ei ole mitenkään helppo. mutta tuo suosiminen siis tosiaan näkyi arjessa.



olkaahan varovaisia. ja yrittäkää oikeasti ottaa aikaa ja hauskaa yhdessäoloa sen kaikaisemmalta tuntuvan lapsen kanssa. sitä aina ihan yllättyy minkälaisia persoonia ne pienet ihmiset on , kun niitä aktiivisesti kuuntelee.

mutta olen suojelunhaluisempi esikoista kohtaan. Erityislapsi joka tarvitsee minua enemmän ja tulee luultavasti kauan tarvitsemaan. Molempien eteen kuitenkin olisin valmis kokemaan Helvetin tuskat, esikoisen kohdalla tilanne vain on se, että tosiaan joudun niitä tuskia kokemaan. Kuopus jää huomion ym suhteen vähemmälle, koska ei samalla tavalla sitä vaadi, ikävää, mutta totta. Ihania ja rakkaita ovat silti molemmat. Joskin esikoista rakastin hullun lailla heti, kuopuksen kanssa siihen meni kauemmin.

kuka heistä rakkain...jokainen heistä on maailman rakkain :) niin ja lapsilla ikää 10v, 8v ja 3v

lapsi huomaa näitä asioita. Kyllä kuulkaa huomaavat :(



Itse en ole koskaan tajunnut miten joku lapsista voisi olla rakkaampi kuin toinen ja miten sellaisen asian kanssa voisi edes elää. Minusta tuntuisi pahalta jos tuntisin noin.

muiden kustannuksella ja sitä tuskaa, mitä siitä syntyy ja millaisia seurauksia sisaruskateus voi aikuisena tuottaa.

Ei näissäkään tapauksissa, paitsi yhdessä, ole vanhemmat halunneet avoimesti näyttää "sydämen lasta", mutta kyllä sen vaistoaa ja huomaa, ennemmin tai myöhemmin.



Minulla on yksi lapsi. Tajusin hänen vauva-aikanaan, että en kestäisi, jos hän joutuisi läpikäymään sellaisia asioita kuin minä ja nämä muut, jotka näissä y.m. tapauksissa ovat olleet. Päätin, että yksi lapsi riittää, hän olkoon se ainoa ja tärkein aina.

Meitä oli neljä sisarusta ja äidilleni oli kaksoveljeni rakkain kun taas isälleni siskoni. Minä ja isoveljeni olimme juuri niitä lapsia jotka emme olleet kummankaan "sydämen lapsia" ja olen tämän tiennyt aina.



Hassua sinänsä että vanhempani luulivat aikuisuuteni asti etten ollut vaistonnut tai huomannut mitään. Ottivat itse asian esille joskus kun "kultamussukat" olivatkin aiheuttaneet pettymyksen.

mutta minusta on suorastaan kammottavaa huomata että joillain voi olla jotain sydämen lapsia ja puhuvat tästä ihan luonnollisena asiana.



Itsellä kun on 3 maailman ihaninta lasta joita rakastan yli kaiken niin en vaan voi mitenkään tajuta...

mutta minusta on suorastaan kammottavaa huomata että joillain voi olla jotain sydämen lapsia ja puhuvat tästä ihan luonnollisena asiana.

Itsellä kun on 3 maailman ihaninta lasta joita rakastan yli kaiken niin en vaan voi mitenkään tajuta...

jos asia on niin, että joku lapsista on rakkaampi. En minä tiedä, miksi minulla toinen on rakkaampi kuin toinen, enkä tiedä, miten korjaisin tilanteen. Kohtelen molempia täysin tasapuolisesti ja yritän viettää jopa enemmän aikaa sen vähemmän rakkaan kanssa, koska omatunto kolkuttaa. Jos sinulla on jokin hyvä apu tähän, niin kerro ihmeessä. Miten määräisit itsesi rakastamaan sitä vähemmän rakasta enemmän tai "liian" rakasta vähemmän? Eihän sellaista pysty itse säätelemään. Tuntuu ikävältä lukea tuollaisia viestejä, kun ei asialle itse mitään voi.

kaksi lasta ja molemmat yhtä rakkaita

Lapset ovat erilaisia ja jokaista rakastan omana itsenään.



Ei ole yhtä sydämen lasta, mutta on yksi lapsi joka on itse valikoitunut "äidin lapseksi". Hän hakeutuu eniten seuraani ja hänen kanssaan tulee vietettyä eniten aikaa. Lisäksi lapsella ja isällänsä ei tunnu aina menevän niin hyvin yhteen, niin kaipaa siksi äidiltä enemmän. Jotenkin koen että vastaan vain lapsen tarpeisiin, niin että kokonaistilanne säilyy tasapainoissa.



Niiden kahden muun lapsen kanssa vietän myös aikaa, mutta on enemmän minusta kuin lapsista lähtöisin. Lisäksi viihtyvät yhtä hyvin isänsä kanssa ja yhteisymmärrys isänsä kanssa pelaa. Tällöin isän rooli vähentää jonkin verran omaa rooliani/osallistumista näiden kahden kanssa.



Jokaista lasta kuitenkin rakastan ja paljon. Jokaisen kohdalla huomaa sen oman persoonansa ja ne juuri tämän lapsen ihanat ja rakastettavat ominaisuudet, mutta myös vähemmän rakastettavat. En koe että rakastaisin ketään yhtään sen enempää kuin toistakaan.

Minä olin/olen äidilleni se sydämen lapsi. Ei sitä kovin selkeästi huomannut, eli ihan tasa-arvoisesti kohteli meitä, mutta huomasi kuitenkin, ja huomaa vieläkin. Johtuu kyllä myös siitä, että siskoni on oikeasti todella hankala, ja minä taas se kiltimpi ja helpompi.



Kaverini on myöntänyt minulle, että esikoisensa on hänelle tuo sydämen lapsi, eikä häntä edes vaivaa asia mitenkään.

En kohtele lapsiani eriarvoisesti ja teen kaikkeni jotta he eivät huomaisi mitään eroa siinä kuinka äiti heihin suhtautuu.

Jo se, että tunteesi lapsiasi kohtaan ovat eriarvoiset on itsessään eriarvoista kohtelua.

Tunteet vaistotaan, ei niitä tarvitse teoilla tosiksi osoittaa. Tiedän tämän, sillä itse olen yksi niistä, joiden äiti väittää, ettei kohtelu ole ollut mitenkään erilaista. Kyllä se on ollut ja on edelleen.