Olen raskaana ja pelkään kauheasti, että lapsi olisi vammainen/sairas

Meidän sikiöltä löydettiin "golfpallo" sydämestä rv 22. Siitä lähtein pelkäsin ettei kaikki ole kunnossa. Minulle vakuutti mooonet lääkärit että aivan normaali löydös eikä yksittäisenä löytönä merkkaa mitään. Itse olin kuitenkin aivan sekaisin kun pelkäsin. Joka ikinen päivä asia pyöri mielessäni. Jankutin mielessäni että kaikki on varmasti hyvin!!! Sitten ihan loppuraskaudesta sain rauhan asian suhteen. Sikiöön oli jo kiintynyt niin kovasti ettei sillä ollut edes oikeasti merkitystä onko jotain vialla vai ei. Enhän sille asialle kuitenkaan itse mitään mahtaisi. Yhtä rakastettu vauva olisi siis terveenä tai esim vammaisena.



Vauvan synnyttyä heti kysyin mieheltä että miltä vauva näyttää. Siinä siis tuli mieleeni tämä vamman mahdollisuus.



Nyt kainalossani tuhisee 3 viikkoa vanha täydellinen pieni nyytti!



Raskaana ollessani minulla oli myös vahva tunne siitä etten saisi koskaan tätä vauvaa elävänä syliini. En tiedä mistä sekin tunne tuli. Oli todella rankkaa olla raskaana. Aijemmissa raskauksissa ei tämmöisiä ongelmia ollut. Piiiiiiitkät 41+4 viikkoa.



Elikkä on se varmaan ihan normaalia olla huolissaan omastaan :)

mutta tulee mitä tulee, oma rakas lapsi se on.

ahdistukseen hakisin keskusteluapua.



t yhden vammaisen ja yhden terveen lapsen äiti

yks joka pelkää kun rakenneultra piti uusia, sanoivat etä kaikki hyvin vaikka pieni onkin. nyt pelottaa joka päivä..

Ja jouduin veriseulan jälkeen riskiryhmään.

Nyt on sitten 1/150 mahdollisuus että lapsella on kromosomihäiriö.Rakenneultraa odotellessa..olen ihan varma että lisää tulee huonoja uutisia

haluaisin siihen lapsivesipunktioon vaikka ultrassa ei näkyisi mitään huolestuttavaa, mutta se taas ei varmaankaan ole mahdollista? En tiedä olisiko edes yksityisellä?



Kamalaa tällainen jatkuva pelkääminen :(



ap

jo nyt, joten hae apua, ennenkuin vauvasi vahingoittuu!!!

En pysty nauttimaan raskausajasta kyllä yhtään, kun jatkuvasti on mielessä vain se mitä vammoja tai sairauksia lapsella voisi olla.

Menemme parin päivän päästä siihen rv 12 ultraan, mutta en usko että sekään helpottaisi vaikkei siinä näkyisi mitään. Onhan niitä vammaisia tai sairaita lapsia syntynyt vaikka siinä olisi ollut kaikki hyvin.

Miten tästä ahdistuksesta pääsisi...

Kuulostaa siltä, että perusluottamuksesi elämään on jotenkin järkkynyt. 99% todennäköisyydellä synnytät täysin terveen lapsen. Jos lapsella syntymän jälkeen todetaan jotain, se on sen ajan murhe ja hoidetaan silloin. Valitettavasti 100% varmuutta elämässä ei saa mistään, mutta miksi huolehtia jotakin totaalisen epätodennäköistä tulevaisuutta, johon ei mikään edes viittaa... rauhoitu hyvä nainen. Elämä kantaa ihan taatusti.

Ja siihen päälle muut maksut

ja kun täytyy noin naurettavasti hysterisoida, niin voit olla varma, että sun stressihormonien korkea taso aiheuttaa lapsellesi jotain harmia. Huono nukkuja hän on varmasti tuollaisen hysteerikon takia, ja mahdollisesti muutakin.

odota nyt vaan se ultra, sekin jo helpottaa. luonnillista jännittää. yleesä olo hiipuu tuon ultran jälkeen, nousee taas lähellä rakennultraa joka sitten helpottaa tai ei. riippuu mitä löydetään.

vastasin jo aikaisemmin, se jolla pieni vauva. toinen raskaus.

Täytyypä miettiä. Kuten viestistäsikin tulee selväksi, ymmärrät että elämää ei voi hallita.



Eli vaikka ultarassa kaikki näyttäisi olevan hyvin,niin mitä tahansa voi SILTIKIN tapahtua. Elämän kontrolloimattomuus on tosiasia ja sehän sua ahdistaa.



Miksi sinua ahdistaa se, ettet voi ennustaa ja kontrolloida tulevaa? Miksi tunnet pahaa oloa siitä, että vaikka kuinka kovasti toivot ja toivot ja HALUAT että tämäkin asia menee, kuten sinä hauluat ja niinkuin sen kuuluu mennä,niin et pysty siihen itse vaikuttamaan?



Oliko lapsuutesi ns.turvaton? Oliko jonmpikumpi vanhemmistasi käytökseltään arvaamaton? Esim. sen takia arvaamaton että se oli usein juovuksissa. Eihän sellaisen käytöstä voi lapsi mitenkään luottaa tai ennustaa. Tai sen takia, että oli pahantuulinen, kiukkuinen, ja epäjohdonmukainen vihassaan? Yrititkö lapsena "ennustaa" että mistäpäin tänään tuuli puhaltaa? Yritikö omalla käytökselläsi kaikin voimin olla niin hyvä ja kiltti, että sun käytös olisi jotenkin estänyt vanhempien arvaatonta käytöstä?



Yrititkö lapsena ohjailla ja kontrolloida elämääsi, että kaikki menisi hyvin ja esim että isä ja äiti eivät joisi, tai eivät tappelisi tai isä tulisi kotiin tai äiti ei lähtisi ulos tms.



Susta tuli epävarma ja stressiä sietämätön lapsi ja aikuinen. Yrität aavistella koko ajan toisten tulevaa käytöstä. Yrität ennakoida tulevia asioita ja ongelmia, että saisit ne jotenkin käytökselläsi estettyä tai poistettua. Eihän se elämässä niin toimi. Sinä vaan ahdistut ja rasitut lisää. Elämä menee ikäänkuin kokonaan ohi siinä jatkvassa kontrolloinnissa ja jännityksessä.



Nyt sitten toistat samaa käytöstä ja olet edelleen ahdistunut. Et selviä tästä ahdistukseta millään ultralla tai millään terveyspalstoja tai raskauspalstojen vertaisryhymiä lukemalla. Sillä raskaus ei ole sun ongelma.



Jos lapsi syntyy terveenä, alat pelätä bakteereja ja sairauksia. Riippuu siitä, miten ahdistunut olet, niin miten pitkälle kanavoit sitä ahdistusta lapsen terveydestä huolestumiseen.



Se , että huolehdit lapsen terveydestä ja raskauden komplikaatioista ei suinkaan tee sinusta Hyvää Ihmistä ja Äitiä. Vaikka mielellään naamioitkin ahdisuksen siihen, että "minä olen vain huolissani, kuten äitien kuulukin olla".



Hanki itsellesi keskusteluapua ihan oikeesti ammattilaiselta. Sen lisäksi että sun pitäisi pystyä nauttimaan raskaudesta ja lapsesta, sun pitäisi pystä nauttimaan elämästäkin.



Raskaus ja äidiksi tuleminen usei nostaa pintaan aivan uusia tunteita ja asioita. Ne kumpuaa sieltä sinun lapsuudeestasi. Sinussa on pikkutyttö, joka voi huonosti ja on peloissaan. Vasta kun se on hoidettu ja terve, niin sinä voit hyvin.

koska heti kun sä oot saanut siitä puhtaat paperit, sä tajuat, että lapsi voi olla vammainen tavalla, joka ei näy punktiossa tai vammautua minä hetkenä hyvänsä punktion jälkeen, synnytysessä, synnytyksen jälkeen, lapsena, aikuisena sairauden tai onnettomuuden takia.



Sun täytyy ymmärtää, että sä et voi millään keinolla taata itsellesi tervettä ja terveenä pysyvää lasta. Mutta sä VOIT päättää, että tulee tulevaisuudessa vastaan mitä hyvänsä, sinä teet siitä lapsellesi mahdollisimman hyvää.



(terveisin sellaisen vammaisen lapsen äiti, jonka lapsen vamma paljastui vasta päälle 10-vuotiaana, mutt ajonka lapsi elää hyvää ja tyytyväistä elämää ja tulee olemaan yhteiskunnallekin hyödyllinen)

Mietipä vähän, että jos nyt jo oot noin huolissas kaikesta, mitä sun elämä tulee olemaan lapsen kanssa. Kun se syntyy, rupeet seuraavaksi pelkäämään että tulee kätkytkuolema, kun sen yli selvitään, alat pelkäämään että se sairastuu syöpään... Ei se huoli vaan lopu koskaan.



Saat elää peloissasi koko loppuelämän jos tuolle tielle lähdet. Sun pitäis vaan hommata jotenkin sellainen asenne että nautit nyt tästä hetkestä ja jos ongelmia tulee niin ne mietitään sitten. Muuten sulla menee kaikki ihanat ja kivat vaiheet elämässäsi ohi, ja sitä vasta kannattaa oikeesti pelätä.

Mietipä vähän, että jos nyt jo oot noin huolissas kaikesta, mitä sun elämä tulee olemaan lapsen kanssa. Kun se syntyy, rupeet seuraavaksi pelkäämään että tulee kätkytkuolema, kun sen yli selvitään, alat pelkäämään että se sairastuu syöpään... Ei se huoli vaan lopu koskaan.

Heh, kuulostaa ihan minulta. Raskausajan pelkäsin, että lapsi kuolee kohtuun, pikkuvauva-ajan pelkäsin kätkytkuolemaa. Nyt, kun lapsi on 8kk, olen alkanut miettiä, miten siitä sitten selviäisin, jos lapsi sairastuisikin syöpään.

Kun päästään teini-ikään, pitää pelätä, että mitä jos lapsesta tuleekin gootti..

Koko raskausaika meni pelätessä mitä mielikuvituksellisempia asioita. Vauva-aika oli kauheaa, kun tarkkailin jatkuvasti mikä olisi vikana. Lopulta minulla diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö johon sain lääkityksen. Se auttoi.

12 viikon ultrassa ei voi vielä nähdä kunnolla mitään sikiön rakennepoikkemia. ne katsotaan 20 viikolla ja siinäkin ultrassa esim. useat sydänviatkin jäävät huomaamatta.



lapsivesipunktiossa tutkitaan vain kaikki yleisimmät kromosomipoikkeavuudet, ja muita harvinaisempia on satoja.. suosittelen lukemaan Leijonaemojen tarinoita - kirjan. vähän elämän realiteettia.

et voi tietää mitä saat. stressi vaikuttaa haitallisesti sikiöön.

Tarvitset hoitoa. Ei suinkaan lisää tutkimuksia lapsen terveydestä, vaan hoitoa omaa pääkoppaasi varten. Myös lääkitys on tarpeen. Oikeesti sun pitää ottaa yhteyttä terapeuttiin, jonka kanssa käydään läpi sun ahdistuneisuutta.

Se on vaan sumuverhoa ja sijaisoire, että pelkäät lapsen sairautta. Ihan muut asiat sua ahdistaa.

ja toki elämä terveen lapsen kanssa on huolettomampaa ja helpompaa, mutta...



Olisiko se ihan maailman loppu, vaikka lapsi ei olisi terve? Kyllä sinä silti lapsen kanssa pärjäisit ja hän olisi sinulle rakas ja maailman ihanin lapsi. Kyllä sairaskin lapsi tuo elämään paljon rakkautta ja niitä ihania asioita, joita terveetkin tuovat.



Voithan itsekin sairastua huomenna mihin vaan vakavaa sairauteen tai miehesi voi sairastua tai voitte ajaa kolarin tai mitä tahansa muuta. Ja vaikka lapsi syntyisi terveenä, hän voi senkin jälkeen sairastua johonkin. koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo. Ihan kaikkia elämän riskejä ei vain voi alkaa pelkäämään, siinä menee sekaisin.

He ovat juuri sitä varten että esim. odotusaikana erilaiset ahdistustilat voidaan käsitellä ja saat tukea.

Mun mielestä on ihan normaalia olla huolissaan. Itse pelkäsin myös koko raskausajan kaikenlaista, eikä pelot oo mihinkään hävinnyt.Vanhin lapsistani on nyt 3-vuotias. Taustalla mulla ensimmäisen lapsen vakava rakenne poikkevuus ja pieni poika eli vain muutaman tunnin. Onhan se hyvä, et tiedostaa, et jotain voi todellakin olla. Varmasti on vaikeampaa,jos tälläiset asiat eivät käy edes mielessä raskausaikana ( tai myöhemmin) ja sitten tuleekin jotain. Mulla tää ahdistus siitä, että lapsille käy jotain on edelleen aika suuri, mutta tuun tän asian kanssa toimeen. Onhan tää välillä raskasta, mutta tiedän ettei tälle minkään voi. Meitä on moneen junaan, eikä se tarkoita sitä, että tarvis hoitoa.