Voiko hellyyttä antaa lapselle liikaa?
On tullut pohdittua tällaistakin asiaa yön pimeinä tunteina. Tarkoitan kysymykselläni, että voiko lapsen ikäänkuin " tukehduttaa" hellyystulvaan?
Itse olen pohtinut tätä asiaa varmaan siksi, että olen itse hirvittävän kova suukottamaan,halailemaan ja halimaan. Voisin suukotella tyttöäni vaikka kokoajan :o) Ja meillä suukotetaan suulle. Mieheni taas harvoin suukottaa itse ellei lapsi tee aloitetta tai halailee. Hän sanoo ettei hänellä suoranaisesti ole sellaista tarvetta kun taas minulla on. Tuntuu välillä että aivan pakahdun rakkauteen mitä tunnen tyttöäni kohtaan. Olenkin miettinyt että voiko lapsen hukuttaa hellyyteen ja onko siinä jotakin pahaa?
Minulle lapseni fyysinen läheisyys on valtavan tärkeää ja kun tyttö niin harvoin enää malttaa sylissä istua niin tuntuu että entistä enemmän haluaa halia ja kertoa rakastavansa.
Onko teillä tällaista hellyystulvaa lapsianne kohtaan vai olenko joku hellyyshirviö? :o)
Kommentit (14)
Lapset kaipaavat hellyyttä ja läheisyyttä.
Tietysti jos pidät lasta väkisin hellittävänä niin sitten se on jo liiallista, mutta muuten ei.
helin, halin ja suukottelen. meillä ei lapsi kuitenkaan ole sellainen, että suukottelisi kaikkea, joten en usko, että se on hänelle liiaksi.
haluaa aina halia ja syliin, mutta on kuitenkin arka ottamaan kontaktia muihin. ei siis esim. yritä pussailla, kuten monet ystävieni lapset.
miehesi on karumpi, niin myös minun. se antaa lapselle erilaista mallia. mutta meillä se on hiukan heijastunut siinä, että lapsi ei jaksa kerjätä isältään syliä ja pusua kun minulta hän saa sitä varmaan riittävästi.
sitten on toinen lieveilmiö eli minä en enää tarvitse niin paljon syliä sitten mieheltäni, koska lapsi täyttää tämän hellyysaukon. siis seksuaalisuus eihan erikseen, ettei kukaan käsitä väärin.
mutta en kuitenkaan usko, että voisi liiaksi helliä. uskon vain siihen, että liian vähän voi kyllä. ei kai kukaan kuitenkaan helli väkisin?
Ja sinulle 5 - puhuit kuin minun suullani. Itsekin koen saavani niin paljon hellyyttä lapseltani etten tarvitse sitä mieheltäni. Mieheni varmasti taas kärsii " halivajeesta" .
Jos se ei ole pois muusta, lapsi tarvitsee tietysti myos rajoja ja kuria (lahinna kieltamista ja seurauksia " pahoista" teoista), yhdessa tekemista jne.
Se tietysti on liikaa, jos lapsi ei itse halua olla hellittavana, pienissa maarissa tosin voi halia vahan vakisinkin, jos muuten ei hellyytta olisi ollenkaan;)
Pusuttelen ja halin poikaa minkä ehdin. Ja kerron rakkauksia. Minkäs sille, voin, kun lastani niin rakastan. Ja lapsikin on kyllä hellä minulle ja isälleen, tulee oma-aloitteisesti halaamaan ja pussaamaan ja samalla kertoo, että rakastaa meitä. Usein meillä käydään sohvalla tällainen keskustelu:
Poika: " Äiti minä pussaan sua!"
Äiti: " No pussaa, äitikin pussaa sinua."
Poika: " Äiti minä akastan sua!"
Äiti: " No niin minäkin sua."
Poika:" Isi, minä akastan suakin, pussaa mua!"
Vielä ei ainakaan ole poika osoittanut merkkejä, että hellyys olisi liikaa... Ikää pienellä miehellä tosin vasta 2v.
Tai pyydän suukkoa ja otan syliin ja annan vaikkei tyttö antaisi muuten mutta yleensä kyllä antaa aina suukon kun pyytää. Meilläkin tyttö sanoo :Minä akattan sinua äiti.
ei varmastikkaan hellyyttä voi antaa liikaa, mutta muistathan ettei pelkkä rakkaus riitä(hellyys).. Siis pitää muistaa kasvattaa myös sitä äidin kullan nuppua ja laittaa niitä rajoja.
mutta pitää ymmärtää ja ehtiä tulkitsemaan myös lapsen viestit eli ei halia väkisin tai tehdä siitä " pakkoa" , väkinäistä tms. Ei kai kukaan kuitenkaan loppu viimein pidä siitä, että joku on jatkuvasti kimpussa. Aikansa kutakin eli kunhan joskus annat lapsen vähän hengähtääkin ja uskot lapsesi viestit eli kun hän ei halua tai ei ole kovin innoissaan niin jätät pusuttelematta eli hillitset itsesi
kaikki hyvä ja hyvää tarkoittava ei aina ole hyvää
Sellainen vaan tulee mieleen että jos joku tahtoisi pitää lasta sylissä niin paljon että liikkumisen kehittyminen estyy. Mutta onhan se aika kaukaa haettua. Liikkumaan kykenevä lapsi osaa jo säännöstellä hellyyden saamista itse, jos sitä on aina tarjolla haluttaessa. Lähtee pois sylistä silloin kun alkaa piisata, kunhan aina päästetään, eikä väkisin pidetä.
Olen esim.todella tarkka siitä kuinka lapseni kohtelee muita ihmisiä,kuinka käyttäydytään ruokapöydässä ym. Tällaisita asioista ei tingitä.
Vierailija:
mutta pitää ymmärtää ja ehtiä tulkitsemaan myös lapsen viestit eli ei halia väkisin tai tehdä siitä " pakkoa" , väkinäistä tms. Ei kai kukaan kuitenkaan loppu viimein pidä siitä, että joku on jatkuvasti kimpussa. Aikansa kutakin eli kunhan joskus annat lapsen vähän hengähtääkin ja uskot lapsesi viestit eli kun hän ei halua tai ei ole kovin innoissaan niin jätät pusuttelematta eli hillitset itsesikaikki hyvä ja hyvää tarkoittava ei aina ole hyvää
Eli sitä että pitäisikö aloitteen tulla aina lapselta? Toisaalta minähän opetan sitä tykkäämistä ja hellyyttä juuri esimerkkiä näyttämällä.
Olen 12-vuotiaan pojan isä ja vaikutelmani on, että hellyyttä lapselle ei voi antaa liikaa. Suomessa on jotenkin ollut sellainen kulttuuri, että isät eivät anna erityisen paljon hellyyttä lapsilleen. Ja ilmeisesti poikalapsille vielä tyttölapsia vähemmän. Olen pyrkinyt antamaan fyysistä hellyyttä sanoilla höystettynä mahdollisimman paljon. Halaamista, selän/vatsan/pään silittelyä ym.
Koen, että nautin enemmän hellyyden antamisesta kuin esim. lapsen viemisestä kaikenmaailman harratuksiin ja huvituksiin. En ole harratus- ja huvitusvastainen, mutta olemmeko me vanhemmat ehkä ylisuorittajia, mitä tulee harratuksiin ja alisuorittajia, mitä tulee hellyyden antamiseen?
Tutkimusten mukaan hellyyden ja rakkauden saaminen on lapsen kehitykselle tärkeää ja vaikuttaa heihin selvästi positiivisesti aikuisiässäkin.
sieltä saat varmasti vastauksia. itsekin tulen mielelläni sinne puolelle vastaamaan, täällä av:lla ei viitsi mistään vakavasti puhua kun veistä vaan käännetään haavassa.