Mihin elokuvaan tai kirjaan petyit pahiten?

Valtavirtaistettu versio edeltäjästään. Tuli suositumpi mutta ei mikään Klassikko.

Prinsessapäiväkirjat-leffaa haukuttiin myös leffan jälkeen kirjoitetuissa kirjoissa! Eli se "prinsessa" kirjoitti, että leffa oli hänestä huono, ilmeisesti oli siis kirjailijalla ja ohjaajalla mennyt sukset ristiin :)

Varhaisteininä rakastin Prinsessapäiväkirjat-kirjasarjaa. Sit kun kirjoista tehtiin elokuva, niin se oli ihan pakko nähdä, mutta pettymykseksi elokuva olikin järkyttävää kuraa! Aivan liian siloteltu Disney-versio niihin kirjoihin verrattuna. Aikuisemmalla iällä Pussikaljaromaani oli pettymys. Odotin jotakin tosi hersyvän hauskaa huumorikirjaa, mutta tuskin sain lukiessa nauraa kertaakaan. Tapahtumatkin etenivät ihan liian verkkaisesti minun makuuni. Jostakin syystä menin vielä katsomaan Pussikaljaelokuvan, joka osoittautui aivan yhtä huonoksi kuin kirjakin.

Hirveintä paskaa mitä olen katsonut on Pussikalja-elokuva. Senkö piti olla komedia? Myös Veijarit- elokuva, missä on Mikko Leppilampi, on kuin joku huono harrastajateatterin esitys. Sekaisin Marista- elokuva, en nauranut kertaakaan sen elokuvan aikana. Myöskään Diktaattori- elokuva ei naurattanut kertaakaan, vaikka sen piti olla komedia.

sekaisin marista oli aikoinaan ihan valtava pettymys, olin oottanu sitä pitkään!

ben stillerin elokuvista olen muuten pitänyt.

Sitä oli hehkutettu, mutta ei kyllä juuri sykähdyttänyt. Kirjaa en ole lukenut.

kirjana oli surkea eikä leffana ainakaan kirjaa parempi. Harry Potteritkin tuottivat pettymyksen suuren suitsutuksen jälkeen.

Ernest Hemingwaysta en pidä hehkutuksista huolimatta, mutta lienee liian outoa/vanhaa luettavaa täkäläiselle porukalle?

Juu on täälläkin luettu Hemingwayta ja, gasp, jopa pidetään. Älykköstatuksesi sai muuten melkoisen kolauksen noista Pottereista.

Odotin parempaa, mutta töin tuskin sain sen luettua kun henkilöt olivat niin ärsyttäviä.

Prinsessapäiväkirjat-leffaa haukuttiin myös leffan jälkeen kirjoitetuissa kirjoissa! Eli se "prinsessa" kirjoitti, että leffa oli hänestä huono, ilmeisesti oli siis kirjailijalla ja ohjaajalla mennyt sukset ristiin :)

Varhaisteininä rakastin Prinsessapäiväkirjat-kirjasarjaa. Sit kun kirjoista tehtiin elokuva, niin se oli ihan pakko nähdä, mutta pettymykseksi elokuva olikin järkyttävää kuraa! Aivan liian siloteltu Disney-versio niihin kirjoihin verrattuna.

Aikuisemmalla iällä Pussikaljaromaani oli pettymys. Odotin jotakin tosi hersyvän hauskaa huumorikirjaa, mutta tuskin sain lukiessa nauraa kertaakaan. Tapahtumatkin etenivät ihan liian verkkaisesti minun makuuni. Jostakin syystä menin vielä katsomaan Pussikaljaelokuvan, joka osoittautui aivan yhtä huonoksi kuin kirjakin.

Hah, enpä ole lukenut tuota osaa, jossa se haukkui elokuvaa. :D Ihan mahtavaa. Ne leffat olikin niin järkyttävää paskaa. Harmi tosin, etteivät kirjat saaneet arvoistansa filmatisointia ja tuskin saavatkaan. :/

Sascha Baron Cohenin Diktaattoriin. Ne ainoat edes vähän hauskat kohtaukset olin nähnyt jo trailerissa. Borat oli hyvä elokuva, mutta Bruno ja Diktaattori surkeita ja huumori ällöttävää.

Borat oli loistava, mutta muut ei kolahtanut yhtään. Varsinkin Brünoa oli välillä kiusallista katsoa ja jutut oli lähinnä ällöttäviä. Oli siinäkin tosin hetkensä, kuten ne piilokamerajutut, joita ei sitten valitettavasti Diktaattorissa enää ollutkaan. :(

-Geishan muistelmat. Kirja oli yksi parhaista joita olen lukenut, elokuva oli lattea.



-Poikani Kevin. Kirja koukutti mutta elokuva oli aivan ihmeellinen ja epäselvä sotku.



-Ystävät hämärän jälkeen. Pidin kirjasta mutta elokuva oli tässäkin tapauksessa pettymys.



-Nälkäpeli. Kirjasta pidin tässäkin tapauksessa kovasti mutta elokuva ei vastannut odotuksia.



-Tappajahai. Kirja etenkin ja myös elokuva olivat hyviä mutta ärsytti kun elokuvassa juonta oli muokattu ja lyhennetty ihan liikaa.



NO sitten taas toisinpäin...



-Puhdistus. Kirja ei auennut mulle lainkaan mutta elokuva oli mielestäni yllättävän hyvä.



-Taru sormusten herrasta. Elokuvat olivat hienosti tehtyjä ja pidin niistä, kirjaa en ole koskaan saanut luettua loppuun kun alkaa tympäisemään.



On varmasti muitakin, nyt tuli ensimmäisenä nämä mieleen.

-Taru sormusten herrasta. Elokuvat olivat hienosti tehtyjä ja pidin niistä, kirjaa en ole koskaan saanut luettua loppuun kun alkaa tympäisemään.

TSH-elokuvat olivat välillä niin pitkäveteisiä, että en meinannut jaksaa katsoa loppuun. Kirjat taas olivat mukaansatempaavia ja niissä oli paljon sellaista, mitä ei elokuvassa ollut.

Kuuntelin sitä äänikirjana autolla ajellessa, joten hyppiminen ei onnistunut. Odotin koko ajan, että kirja varsinaisesti käynnistyisi ja latteuksien lateleminen loppuisi, mutta niin ei sitten koko kirjan aikana käynytkään. Tämän kammokokemuksen jälkeen olen jättänyt koko Coelhon tuotantoon tutustumisen sikseen.



Elokuvapettymyksiä ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes kaikki filmatisoinnit kirjoista, jotka olen aiemmin lukenut. Esim. jo aiemmin mainitut Kapteeni Corellin mandoliini, Geishan muistelmat sekä Never let me go, Handmaid's tale, 1984 ja Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvat.