Millaisessa tilanteessa lopetit bailaamisen? Kuinka kauan baarijaksosi kesti?

Edelleen käyn säännöllisesti juhlimassa (baareissa, keikoilla jne.).

Edelleen käyn säännöllisesti juhlimassa (baareissa, keikoilla jne.).

Silloin kun tulin raskaaksi. Baarijakso kesti n. 5 vuotta (siis viikonloppuisin, lähinnä perjantaisin)

n. 20-25 vuotiaana tuli käytyä. Kun sitten puoliso löytyi, niin eipä kyllä kiinnosta tippaakaan.



Mun laiset miehet haki ja hakee baareista vain yhtä asiaa ja se on vastakkainen sukupuoli.

aloitin n. 17v (kaverin papereilla) ja loppui vähitellen 21-22v kun tapasin mieheni. Jonkin aikaa kytiin baareissa yhessä, mut sit se vaan hiipu, se bailaaminen.



Siitä on nyt 18v... tuleekohan baari-ikä uudestaan?

Se pilkun jälkeinen hetki on aika epätoivoinen. Kun naiset/miehet tajuaa että hitto mulla ei vielä olekaan sitä petikumppania mukana ja sitten kelpaa ihan mikä vain.

Mutta minäkin viihdyn sinne puolikolmeen asti ainakin tanssilattialla kavereiden/mieheni kanssa. Ihmisiä on kiva katsella. Tosin ei enää käydä kuin muutaman kerran vuodessa jossain yökerhobaarissa.

Ikää minulla 32.

tuntuu, että en itse enää oikein jaksaisi (35v.) mutta toisaalta totuus on, että vanhana bilehileenä pidän kyllä hyvistä bileistä, varsinkin siitä nousuhumalavaiheesta. Rakastan tanssimista, tykkään katsoa, kun ihmiset tanssivat, tykkään myös katsella, mitä ihmiset touhuavat. Saan tuollaisesta hauskasta baari-illasta paljon virtaa. Ehkä nykyään tuntuu, että se 03-04 -hetki ei enää ole minua varten, olen vaan sen jo niin monta kertaa nähnyt eikä siellä ole enää muuta kuin kännistä huojuntaa.

En tiedä, kuinka tää tästä kehittyy. En kyllä siis enää käy baarissa kuin muutaman kerran vuodessa. Toivottavasti aina hyvällä fiiliksellä.

väärillä papereille ja sitä jatkui 24-vuotiaaksi kunnes löysin elämäni miehen.



Kyllä mä vieläkin käyn, tosi harvekseltaan vaan.

kesti noin 18-25 ikävuodet. Lopetin, kun kerran puolentoista viikon joka-ilta-baariin -putken jälkeen katsoin peilistä alkoholin pöhöttämää naamaani. Silloin oli ensin pitkä baaritauko ja sen jälkeen baareilu muuttui vain satunnaiseksi.



Hyvä näin.

Ala-ikäisenä pääsi ja silloin kävin muutamankin kerran viikonloppuisin. Kaveriporukassa tietenkin, eikä koskaan papereita kysytty :)



18v, kun täytin, alkoi kyllästyttää, kävin kerran ja sitten en enää käynyt. Tulin raskaaksi ja nykyään vielä harvemmin, eikä edes tee mieli. Nykyään vaan inhottaa baarit, liikaa ihmisiä, liikaa melua :/



Ikää nyt 21v

säännöllisesti siitä asti kun täytin 18v. Nyt oon 35v ja lapsiakin on tehty. Mä voin mennä keikalle ihan selvinpäinkin tai baarissa käydä kavereita kattomassa ja juoda vaikka 2 ja lähtee kotiin. Mut jos siltä tuntuu ja fiilistä on voin ottaa vaikka reilumminkin.



Toki kerrat on lastensaannin myötä harventuneet, mutta vähintään kerran kuussa käyn silti.

13-vuotiaana pääsin ensimmäisen kerran baariin katsomaan keikkaa. Tasan 20v myöhemmin käyn edelleen melkein joka viikko (parhaimpina kolmekin kertaa).

20 vuotta melkein viimeisestä kerrasta. Ei ole mua varten, ei mitään mitä haluaisin. Ihmiset pinnallisia noin keskimäärin. Nykyään olisi parempiakin paikkoja, mutta ei kiinnosta sittenkään.



M38

Käyn bileissä tanssimassa kavereiden kanssa ja joskus keikoilla. Olen absolutisti, enkä polta, joten ei ongelmia seuraavana päivänä. Aloitin 15v, nyt olen yli 3-kymppinen viiden lapsen äiti.

Mä en nuorena koskaan ollut oikein baareissa viihtyvää tyyppiä vaan semmoinen koti-ihminen. Opiskelijana tuli kyllä jonkun verran bileissä käytyä ja juotua usein sammuksiin asti itsensä, mutta sitten kun opinnot loppui olin lähinnä tyytyväinen ettei tarvitse jaksaa enää bilettää. En käynyt enää lainkaan iltamenoissa, menin naimisiin, vietin kotielämää...



Kunnes kun olin 37 v, mies ilmoitti että lähtee. Hänellä oli henkisesti paha olla mikä johtui hänen mukaansa käsittelemättömistä menneisyyden asioista, ja hänen on pakko käsitellä ne yksin. Joten ero tuli. Sen jälkeen aloin kyllästyä yksin aina vaan kotona kykkimiseen ja aloin baareilla taas. Nyt ikää 39 ja kyllä käyn usein vähintään tuossa lähipubissa muutamalla, välillä ihan keskustassa juhlimassakin.

13-vuotiaana pääsin ensimmäisen kerran baariin katsomaan keikkaa. Tasan 20v myöhemmin käyn edelleen melkein joka viikko (parhaimpina kolmekin kertaa).

Niin tähän täytyy lisätä, että Suomeen muutettuani on täytynyt alkaa käydä baareissa ilman musiikkiakin, koska mielenkiintoisia craft-oluita ei oikein muualla myydä.

Ei ole tarvetta lopettaa, hauskaahan se on käydä tanssimassa ja kuuntelemassa hyvää musaa enkä kuppiinkaan sylje.

Kun erosin ensimmäisestä pitkäaikaisesta poikakaverista 21-vuotiaana. Tätä iloittelua jatkui aika pitkään, ainakin viisi vuotta. Välillä oli rauhallisempia kausia. Parhaimmillaan juhlin ke-la välisen ajan. En kyllä kaipaa yhtään sitä aikaa.

Baarittelut loppui kun tapasin mieheni, silloinkin vielä toisinaan käytiin yhdessä ja erikseen, mutta meno rauhoittui kovasti. Ja kun lasta aloimme odottamaan niin meno rauhoittui entisestään.



Nyt nautitaan harvoista iltamenoista hyvien kavereiden kanssa tai sitten ihan vain kotona nautiskellen.

Eli suunnilleen sama aika kun erosin ekasta poikakaverista ja tapasin nykyisen mieheni. Samoihin vuosiin menee myös opiskelut.



Nykyisin käydään keikoilla muutama kerta vuodessa ja sitten jotain firman bileitä. Kahdestaan ei enää lapsen jälkeen olla menty vain humaltumistarkoituksessa baaritiskiin nojailemaan.

en nyt joka viikko käy baarissa, mutta yhä käyn tuon tuosta keikoilla ja ne jostain syystä aina on baarissa.



Myös raskausaikana kävin.

And still going strong. Toki äitinä käyntikerrat vähentyneet, mutta välillä pitää päästä tuulettumaan. Ja tanssimaan. Eikä kasarityylillä vaan TYYLILLÄ!