Sosiaalinen kameleontti
Minulla ei ole omaa persoonaa ollenkaan. Olen kuin tyhjä, hauras kuori joka kieppuu tuulen mukana. Mukaudun aina muiden seurassa kuin kameleontti.
Pyrin olemaan mahdollisimman "helppo". Esim. jos mieheni tai porukan kanssa ollaan lähdössä jonnekin, saatan jättää laittautumatta siksi, ettei muiden tarvitsisi odottaa (ja päädyn itse odottelemaan muita takki päällä).
En saa sanottua mielipiteitäni, koska niitä ei oikeastaan ole. Voin myötäillä täysin vastakkaisia ajatuksia (toisena päivänä nyökytellä vasemmistolaiselle ja toisena hymistä kokoomuslaiselle). Minuun on helppo vaikuttaa ja puhua ympäri, koska omaa kantaa ei ole.
Juttukumppani määrittää aina puheenaiheen, tai jotenkin jyrää minut omilla tärkeillä asioillaan. En saa pidettyä kiinni omista asioistani vaan päädyn päivittelemään ystäväni kahviastiaston valintaa tai kuuntelemaan aina sen kakkavaippajutun (vaikka evvk). toisaalta huomaan, että saan muiden juttujen kuuntelusta sitä elämää, jota itselläni ei ole. Tuntuu, että pitäisi olla.
Kommentit (3)
on oma sielu hoidettavana. He eivät erota rajaa missä menee oma tahto ja toisen tarve. He hoitavat muita, koska eivät tunnista omia tarpeitaan. Läheisriippuvuus sanana on kauhean kulunut, mutta jos perehdyt syvemmin sen ilmenemismuotoihin, saatat tunnistaa itsesi. Muotoja on erilaisia.
Muuntautumiskykyä ja tuntosarvia hoitotyössä pidetään toivottavina ominaisuuksina. On hienoa, kun hoitaja löytää potilaansa "taajuuden" vaivatta. Sen kääntöpuoli on kuitenkin juuri tuo jatkuva peilaaminen/ luotaaminen siitä mitä muut odottavat sinulta. Osaat mukautua siihen, mutta et oikeastaan vastata siihen mitä sinä ITSE TODELLA tahdot tai ajattelet.
Kuten sanoitkin, tällainen ihminen on raskas läheisilleen. Läheiset tietävät, että heidän jokainen eleensä ja sanansa saavat sinut vaihtamaan väriä. He ovat vastuussa ihan kaikesta siitä miten sinä reagoit, koska et osaa olla oma itsesi. He joutuvat varomaan kaikkea tekemistään.
ap, tunnistatko itsesi?
Tai tunnistaako joku muu hoitotyötä tekevä?
Olen sairaanhoitaja, mistä tiesit?
Lisään vielä, että oikeastihan EN ole kenellekään miellyttävää seuraa, koska tämän mielistelyn aistii minusta kauas. Lisäksi oma hiljaa oleminen ja toiselta keskustelun johtamisen odottaminen on piinaavaa toiselle.