Oletko naimisissa?

en aio vaihtaa sukunimeä ja tuskin ketään sen kummemmin heilauttaa - ei meitäkään - mutta ilmoitamme näin yhteiskunnalle olevamme pari emmekä kämppiksiä.



edellinen liitto päättyi huonosti mutta en ole masentunut tai menettänyt "odotuksia" :D

Siis ei esim. väliä sillä että olet miehen lähin omainen.

Onhan se kuitenkin juridinen sopimus.

kolme vuotta. Pidin turhana jo naimisiin mennessä ja samaa mieltä olen edelleen. Meille tällä ei ole mitään väliä, kyllä se sitoutuminen oli ratkaistu ihan muulloin kuin avioitumisessa, menimme vain ympäristöä varten naimisiin.

Jolla on juridisia seurauksia.

sellaisia joilla ei ole minulle väliä. Ympäristölle on.

Lähiomaisensa voi ilmoittaa itse. Jos taas olisi tullut jokin yllättävä tilanne, niin teoria on teoriaa ja käytäntö eri juttu. Esim. kaverini on saanut sairaalasta tiedon voinnistani, kun oli sanonut olevansa siskoni.

En ymmärrä mitä se sua nyppii, että en pidä avioliittoa merkityksellisenä. Kaikkia sellaisia asioita, joita iso osa ihmisistä pitää merkityksellisinä, etä tarvitse välttämättä sellaisina pitää. Esimerkiksi jollekin kansallisuus on iso juttu, toiselle se ja sama vaikka silläkin on juridisia seurauksia.

Meille vaan nyt sattuu merkkaamaan se MEIDÄN keskinäinen sopimuksemme ohi laillisen sopimuksen. Kun jälkimmäinen ei vain kiinnosta. Kyllästyimme jankkaamaan tätä ja menimme pienesti naimisiin (kirkossa joo, kohta sekin varmaan revittäisiin tähän). Mutta jankkaaminen näköjään vaan jatkuu.

enkä ole ikinä ollutkaan. Ja pakko myöntää, että kyllä se mua harmittaa. Harmittaa sekin, että minulla on vain kaksi lasta.

Kauanko olet ollut?

Onko vastannut odotusta?

Ollaan nyt viidettä vuotta naimisissa.

Aikalailla on vastannut odotuksia. Sain esim. oleskeluluvan ulkomaille kun mies lähti reissutöihin. Kyseinen maa ei olisi antanut viisumia avopuolisolle, mutta aviopuoliso oli eri asia.

Mieheni on myös elättänyt minua silloin kun en ole ollut töissä, aviopuolisollahan on myös elatusvastuu. Siihen olen myös ollut erittäin tyytyväinen.

Olen myös tyytyväinen siihen, että jos mieheni kuolee niin minä olen se joka hänet perii.

ja avioliitto on ollut jopa parempi kuin odotin. Meillä on vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne, arki sujuu hyvin ja meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Jonkun verran on erimielisyyksiä asioista, mutta niitä pystytään käsittelemään ja löytämään kompromisseja.