Ihmetyttää nää naiset

Eihän sitä mitenkään voi olla tyytyväinen omaan arkeensa sellaisena, kun se tulee vastaan.



Ainhan nainen on kateellinen ja katkera, sille naapurin pirkolle, jonka evankeljumi on niin paljon omaani parempi.



ps. Voiko romattisempaa olla, kuin istuminen kynttilän valossa saunan lauteilla omassa pihasaunaassaan. Ai niin, lapset on 10m päässä ja pirun naapurin pirkko, sen lapset on mummolassa.

Kyllä omaaki aikaa aina tarvitsee :) tai siis kahdenkeskistä, sitähän sanotaan aina neuvolassaki :)

mä en ihmettele niitä ollenkaan, ei ole tarvetta. Mun puolesta kaikki kukkikoon kuten haluavat, ainakin niin kauan, kun se kukkiminen ei johda vankilaan tms.

mä en ihmettele niitä ollenkaan, ei ole tarvetta. Mun puolesta kaikki kukkikoon kuten haluavat, ainakin niin kauan, kun se kukkiminen ei johda vankilaan tms.

?

ja sitä kun jengi eroaa. Ovat ensimmäisenä syyttämässä, että liian helpolla erotaan.



Kai nyt eroaa, kun kumppaniaan ehdi/jaksa tapaamaan kaikessa pikku lapsi pyörityksessä.



Upeeta, että toisilla on sentään vielä verkosto, jotka haluavat olla lasten kanssa. Lapsillekin tekee hyvää tavata muita aikuisia kuin omat. Onhan se lapsillekin lomaa olla mummolassa hemmoteltavana. :)

Jotkut ihan tosiaan kuvittelevat sen olevan ainoa oikea tapa olla äiti.



Ennen kuvittelin, että se on vain urbaani av-mammojen legenda, mutta nyt olen tutustunut useampaankin äitiin, jotka eivät vuosiin, jopa vuosikymmeniin ole viettäneet yötä pois lastensa luota (tai edes päivää, tai puoltakaan päivää).

että tuo (pari päivää vuodessa) olisi kenenkään mielestä väärin, ainakaan jos nuorin lapsista on yli vuoden. Mun mielestä tuo on jopa aivan liian vähän kahdenkeskistä aikaa, vaikka pyrinkin siihen, että lapset eiväto olisi usein hoidossa.

joiden mielestä on väärin viettää kerran vuodessa pari päivää miehen kanssa kahdestaan, lasten ollessa mummolassa. En vaan voi tajuta. Siis tämä tuli siitä yhdestä keskustelusta, missä AP hehkutti että viettää miehen kanssa "kuhertelulomaa".

Minä voin myöntää että olen hieman kateellinen, olisi ihana itsekin viettää miehen kanssa kunnolla laatuaikaa, vaikka rakastan lapsiani todella paljon, ja kyllä huomioimme toisemme myös arjessa jne, mutta vähän hankalaa on syödä romanttista illallista ja viettää romanttista iltaa, jos lapset on siinä seurassa. :)

Voi noita katkeria naisia :)

noissa ketjuissa ei juurikaan kukaan (ehkä 1 tai 2 hihhulia korkeintaan) väittä että se olisi VÄÄRIN.



Sen sijaan sellainen on väärin että mummojen apua saavat leuhkivat täällä parisuhdelomillaan ja romanttisilla viikonlopuillaan ja pahimillaan suhtautuvat ylemmyydentuntoisesti niihin joilla ei tätä mahdollisuutta ole.



Meillä ei ole mitään mahdollisuutta kahdenkeskiseen aikaaan ikinä, sitä ei ole ollut vuosiin eikä tule vuosiin olemaankaan. Meillä ei ole ketään joka hoitaisi, mummot ei hoida, tädit ei hoida, kummit ei hoida. Mikään auttaminen ei vaan kuulu suvun tapoihin ja vaikka itse olen tarjonnut apuani ja antanutkin sitä niin vastineeksi apua ei heru.



Minua ainakin aidosti loukkaa kun joissain ketjuissa minua arvostellaan tai sätitään siitä kun en hoida parisuhdettani tai olen ymmärtätämön tollo kun en "anna" lapsiani muualle hoitoon.



Arvaa vaan antaisinko jos olisi joku paikka joka hoitaisi?

Millaisia lapsiakin heille kasvaa, jos ovat 24/7 vanhempiensa seurassa?



Mummolareissut tekevät lapsillekin hyvää.



Enkä ainakaan haluaisi omien lapsieni olevan niin riippuvaisia vanhemmistaan, etteivät muutamaa yötä pärjää erossa. Vastenmielinen ajatus. Miten lapset sitten pärjäisivät, jos vanhemmat joutuvat auto-onnettomuuteen ja kuolevat, kun eivät ole KOSKAAN olleet erossa heistä hetkeäkään?



No, kukin tavallaan. Jos se toimii joillakuilla, mikä minä olen arvostelemaan. Meillä toimii se, että lapset ovat joskus kyläilemässä öitä. He tykkäävät siitä ja kyläisännät ja -emännät nauttivat tilanteesta myös kovasti. Ja me vanhemmat, jotka saamme olla kahden kesken, nautimme niin ikään suuresti. Mitä pahaa voi olla siinä, että joskus haluaa kahdenkeskeistä aikaa? En kerta kaikkiaan käsitä.



Sitä paitsi joskus on ihanaa rakastella tuntikausia keskellä päivää olohuoneen lattialla. Sitä en tekisi lasten ollessa lähimailla.

Tottakai tajuan, en ole idiootti, mutta ole hyvä äläkä tee noin hätäisiä johtopäätöksiä sen perusteella, mitä viestistäni ymmärrät.



Sitä EN tajua, että on päädytty elämässä sellaiseen tilanteeseen, että on pelkkä oma perhe eikä ketään, joka tukisi (sukulaiset molemmilta puolilta, YSTÄVÄT). Kuulostaa uskomattomalta, ja suoraan sanottuna omalta aikaansaannokselta. Saatan tietysti olla väärässäkin, koska vertaan omaan tilanteeseen, jossa on sukulaisia ja ystäviä molemmilta puolilta, jotka mielellään auttavat ja ottavat mukulat luokseen. Enemmän me joudumme sanomaan, että kiitos, tänä viikonloppuna haluamme pitää lapset itsellämme.



Minä en arvostele ihmisiä, joilla ei todella ole ketään jolle lapset voisi viedä yöksi. Heitä arvostelen, joiden mielestä ainoa oikea tapa elää ja kasvattaa lapset on pitää heidät lähellä 24/7, koska niin monta tapaa on kuin on ihmisiäkin, ja ihan hyviä suurimmasta osasta tulee (heh heh).

Tottakai tajuan, en ole idiootti, mutta ole hyvä äläkä tee noin hätäisiä johtopäätöksiä sen perusteella, mitä viestistäni ymmärrät.

Sitä EN tajua, että on päädytty elämässä sellaiseen tilanteeseen, että on pelkkä oma perhe eikä ketään, joka tukisi (sukulaiset molemmilta puolilta, YSTÄVÄT). Kuulostaa uskomattomalta, ja suoraan sanottuna omalta aikaansaannokselta. Saatan tietysti olla väärässäkin, koska vertaan omaan tilanteeseen, jossa on sukulaisia ja ystäviä molemmilta puolilta, jotka mielellään auttavat ja ottavat mukulat luokseen. Enemmän me joudumme sanomaan, että kiitos, tänä viikonloppuna haluamme pitää lapset itsellämme.

Minä en arvostele ihmisiä, joilla ei todella ole ketään jolle lapset voisi viedä yöksi. Heitä arvostelen, joiden mielestä ainoa oikea tapa elää ja kasvattaa lapset on pitää heidät lähellä 24/7, koska niin monta tapaa on kuin on ihmisiäkin, ja ihan hyviä suurimmasta osasta tulee (heh heh).

Minun tarkoitukseni ei ole täällä herättää ärsyyntymistä tai vihaa, vaan tuoda keskusteluun oma kantani.

Pyydän rehellisesti anteeksi, jos aiheutin pahaa mieltä jollekulle.

sinun mielestäsi on siis ihmisen oma syy jos ei ole sukua lähellä tukena. Voi herran jestas, olet niin etuoikeutettu ja pumpulissa kasvanut että et ymmärrä mitään.



Kerrotko nyt minulle, miten kaikki seuraava on MINUN OMAA SYYTÄNI:



- mulla on väkivaltainen juoppo isä jonka kanssa ei voi olla tekemisissä väkivallan uhan takia

- äitini on valinnut isäni painostuksesta olla pitämättä yhteyttä minuun, isäni kostaa väliemme katkeamisen siten että kieltää äitini yhteydenpidon minuun

- anoppini ei jaksa pitää yhteyttä omien ongelmiensa takia

- osa suvusta on kuollut

- sisareni pahasti masentunut lapsuutensa takia, ei jaksa pitää yhteyttä

- ystävät jäivät kotipaikkakunnalle josta jouduin muuttamaan isäni uhkailujen takia pakoon satojen kilometrien päähän





Voitko nyt ystävällisesti selittää miten olen itse syyllinen näihin kaikkiin asioihin ja omalla toiminnallani aiheuttanut sen että minulla ei ole rakastavaa ja tukevaa ja auttavaa sukua ympärilläni.



Minulla siis aidosti KILAHTAA aina kun joku hyvät tukiverkot omaava haukkuu tukiverkottomia että ihan itse olette tilanteenne aiheuttanut. Olisipa elämä noin mustavalkoista että olemalla kiva saa tukiverkot. Siinä tapauksessa mulla pitäisi olla tuhat ihmistä tukiverkostossa mutta kun ei ole.

sinun mielestäsi on siis ihmisen oma syy jos ei ole sukua lähellä tukena. Voi herran jestas, olet niin etuoikeutettu ja pumpulissa kasvanut että et ymmärrä mitään.

Kerrotko nyt minulle, miten kaikki seuraava on MINUN OMAA SYYTÄNI:

- mulla on väkivaltainen juoppo isä jonka kanssa ei voi olla tekemisissä väkivallan uhan takia

- äitini on valinnut isäni painostuksesta olla pitämättä yhteyttä minuun, isäni kostaa väliemme katkeamisen siten että kieltää äitini yhteydenpidon minuun

- anoppini ei jaksa pitää yhteyttä omien ongelmiensa takia

- osa suvusta on kuollut

- sisareni pahasti masentunut lapsuutensa takia, ei jaksa pitää yhteyttä

- ystävät jäivät kotipaikkakunnalle josta jouduin muuttamaan isäni uhkailujen takia pakoon satojen kilometrien päähän

Voitko nyt ystävällisesti selittää miten olen itse syyllinen näihin kaikkiin asioihin ja omalla toiminnallani aiheuttanut sen että minulla ei ole rakastavaa ja tukevaa ja auttavaa sukua ympärilläni.

Minulla siis aidosti KILAHTAA aina kun joku hyvät tukiverkot omaava haukkuu tukiverkottomia että ihan itse olette tilanteenne aiheuttanut. Olisipa elämä noin mustavalkoista että olemalla kiva saa tukiverkot. Siinä tapauksessa mulla pitäisi olla tuhat ihmistä tukiverkostossa mutta kun ei ole.

Ihan ensinnäkin viestisi lopetukseen, viestiesi perusteella olet jotain ihan muuta kuin kiva. Ymmärrät tahallasi väärin voidaksesi närkästyä, tai siltä ainakin vaikuttaa. Lue viestini vielä kerran uudelleen ja mieti, onko sinulla TODELLA aihetta noin kilahtaa. Ja olen pahoillani jos viestini ymmärtää noin väärin, minä en tarkoittanut arvostella enkä pahoittaa mieltä. Sitä pyysinkin anteeksi jo, joten saisinko?

Niin monta on tilanteita kuin on ihmisiäkin. Muistutat minua yhdestä ystävästäni, koska hänellä on joka tapauksessa samankaltainen tilanne kuin sinulla, joskin hänen sukulaisiaan ei yksinkertaisesti ole elossa. Hänen ainoa hengissä oleva sukulaisensa on veli, joka on mielisairaalassa. Muut ovat kaukaisia sukulaisia ja toisessa maassa, eikä hän tiedä näistä mitään.

MUTTA hän on hankkinut ystäviä. En ymmärrä, mikset sinä voisi tehdä samoin? Minäkin tutustun jatkuvasti mm. lapsien harrastusten kautta mukaviin ihmisiin, ja monesta on tullut niin hyvä ystävä, että tarjoamme lastenhoitoapua toisillemme, myös yökyläilyjä.

Siis jos ei ole sukua ja ystävät ovat jääneet johonkin kauas, mikset voisi hankkia uusia ystäviä? Ei kannata oman mielenterveytesikään takia jäädä vain perheen kanssa, koska ystävien kanssa vietetty aika tekee henkisesti todella hyvää.

Ja jälleen kerran: anteeksi, jos mielipiteeni tai ajatukseni loukkaa.

Lisään vielä, etten ole etuoikeutettu enkä pumpulissa kasvanut, vaan olen kokenut elämässäni kovia (yhtä kovia kuin sinä, mutta hyvin erilaisia, ja niistä en halua puhua sanallakaan). En vain halua alistua mihinkään, vaan pyrin jatkuvasti ylöspäin ja jättämään elämäni negatiiviset asiat kokonaan unholaan.

Minullakin aidosti KILAHTAA aina, kun joku hyvät tukiverkot omaava haukkuu tukiverkottomia.



Omat vanhempani kuolivat onnettomuudessa, minun ollessa 14v. Aluksi isovanhempani koittivat huolehtia minusta, mutta ei heistä ollut teini-ikäisen huoltajaksi.



Sijoitukseenhan minä jouduin, jossa sitten rakastuin mieheeni, joka oli samassa samassa perhekodissa, alkoholisoituneen perheensä vuoksi.



Omillaan on kahden ihmisraunioin tultava toimeen. Ehkä sitä aitoa halua vanhemmuunteen on sitten taustoista johtuen enemmän.

Minullakin aidosti KILAHTAA aina, kun joku hyvät tukiverkot omaava haukkuu tukiverkottomia.

Omat vanhempani kuolivat onnettomuudessa, minun ollessa 14v. Aluksi isovanhempani koittivat huolehtia minusta, mutta ei heistä ollut teini-ikäisen huoltajaksi.

Sijoitukseenhan minä jouduin, jossa sitten rakastuin mieheeni, joka oli samassa samassa perhekodissa, alkoholisoituneen perheensä vuoksi.

Omillaan on kahden ihmisraunioin tultava toimeen. Ehkä sitä aitoa halua vanhemmuunteen on sitten taustoista johtuen enemmän.

Itsesääliin hukkuneilta vaikutatte molemmat. Siihen ei tarvitse alistua, jos ei itse sitä valitse, ja se on ikävä totuus, hyväksytte sitä tai ette. Ystävyys suhteiden säilyttäminen on jokaisen omalla vastuulla.

Hyvä kysymys oli: miksi ette hanki ystäviä? Mikä SEN estää?

Olispa hauska nähdä nämäkin leidit irl keskustelemassa tästä asiasta. Tuliskohan kunnon kissatappelu, miau!



Mä oon kyllä nyt saanut niin tarpeekseni. En jaksa lukea sitä kun joku aina väkisin närkästyy jostakin ja sitten tää menee sellaseks eipäs juupas-touhuks.



Ainoa oikea mielipidehän on se MUN OMA, eiks ni? Muut on väkisinkin väärässä.



On se nyt jumaliste jos pitäs joka ainoata vastausta miettiä silleen että "omg loukkaakohan tää nyt jotakuta, oonkohan mä nyt unohtanut että jollakulla voi olla vaikeeta ja tää mun mielipide ei välttis oo venytettävissä just sitä tyyppiä koskevaksi" kyllä katson teitä "yhyy mut ku mulla ei ole tukiverkkoa!"



Hohhoijaa. Joo. Mä meen tekemään nyt jotain kehittävää.

ihan sivukommenttina sanoisin että nyt te, joilla on hyvät tukiverkot eli isovanhemmat ym apuna, ette oikein ymmärrä sitä miltä tuntuu olla ilman niitä apuja. Helposti aina hoette että hankkikaa ystäviä, mutta miettikääs nyt itsekin, missä ne lapset aina hoidatette: kyllä teillä ne rakastavat isovanhemmat eli mummolat on ne konkreettisin apu.



Koska teillä ne tukiverkot on, ette tiedä ollenkaan miltä tuntuu olla tukiverkoton. Se on aidosti ihan kauhea tunne, kun tietää että kukaan ei auta, apua ei saa mistään, ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä vaikka mikä kärsimys kohtaisi. Sitä ei pysty ystävät kompensoimaan mitenkään.



Teillä joilla on rakastavat vanhemmat ja ihanat mummolat lapsille, on aina se varmuus ja vanhempien rakkaus taustalla, teidän ei tarvitse pelätä mitään kun aina tiedätte saavanne apua ja tukea ja rakkautta.



Itse olen myös tukiverkoton ja olen muutaman kerran joutunut todella järkyttävään kriisitilanteeseen jossa tukiverkolla olisi ollut huutava tarve, mutta sitä ei ollut eikä edes yhteiskunta auttanut suuren hädän äärellä. Se kauhun ja voimattomuuden tunne on jotain sanoinkuvaamatonta, kun tietää että mistään ei saa apua, kukaan ei auta vaikka itkien apua anoisi.



Anteeksi vaan mutta ei tuollainen "hanki ystäviä" millään tavalla saa tukiverkottomia samanlaisen rakkauden, tuen ja avun piiriin kuin mikä teillä, tukiverkollisilla, lähtöoletuksena jo on.



Näistä keskusteluista huomaa usein että tukiverkon omaavilla ei ole hajuakaan siitä mitä on olla ja elää ilman suvun tukea. Mulla ei ole siis yhtään ketään joka auttaisi. Mulla on kyllä YSTÄVIÄ mutta ne ovat sellaisia jotka eivät esim. lapsiani hoitaisi jos mulle joku kriisi sattuisi. Hädän hetkellä kukaan ei ole apuna ja se aiheuttaa jatkuvan pelon, stressin ja uupumuksen tunteen.



Joten kyllä, kaikki joilla vanhemmat on apuna ja tukena ja rakastavat teitä, olette todella etuoikeutettuja. Minullakin on teknisesti vanhemmat elossa mutta he eivät välittäneet minusta lapsena, ja vielä vähemmän aikuisena - viimeksi ollaan puhuttu puhelimessa lyhyesti joskus yli 10 vuotta sitten.

joiden mielestä on väärin viettää kerran vuodessa pari päivää miehen kanssa kahdestaan, lasten ollessa mummolassa. En vaan voi tajuta. Siis tämä tuli siitä yhdestä keskustelusta, missä AP hehkutti että viettää miehen kanssa "kuhertelulomaa".

Minä voin myöntää että olen hieman kateellinen, olisi ihana itsekin viettää miehen kanssa kunnolla laatuaikaa, vaikka rakastan lapsiani todella paljon, ja kyllä huomioimme toisemme myös arjessa jne, mutta vähän hankalaa on syödä romanttista illallista ja viettää romanttista iltaa, jos lapset on siinä seurassa. :)

Voi noita katkeria naisia :)

rajoittuneisuutta ja kun lapset kasvaa eivät todellakaan kiitä noita katkeria elämänpelkoisia marttyyriäitejään vaan päinvastoin!! Mä vitän et lapsiaan rakastaa ENEMMÄN kun tajuaa pitää itsensäkin ihmisenä; naisena, vaimona, työelämässä, yhteiskunnan jäsenenä. Lapset tarvtsevat mallia siitä miten eletään, ei siitä miten hautaudutaan kotiin arvostelemaan muita.

Täällä on suhteellisuudentaju ihan kadoksissa. Lapseni juuri soittivat kun lähtivät siskoni luokse kaupunkiin syyslomailemaan, aivan innoissaan kaikesta ihanasta ja elokuva-jätskibaari-ostoshärdellistä. Ei varmaan olis pitänyt päästää.... ihan siinä jo innostuu elämästä ja saattaa joskus haluta muutta kotoa pois....

ihan sivukommenttina sanoisin että nyt te, joilla on hyvät tukiverkot eli isovanhemmat ym apuna, ette oikein ymmärrä sitä miltä tuntuu olla ilman niitä apuja. Helposti aina hoette että hankkikaa ystäviä, mutta miettikääs nyt itsekin, missä ne lapset aina hoidatette: kyllä teillä ne rakastavat isovanhemmat eli mummolat on ne konkreettisin apu.

Koska teillä ne tukiverkot on, ette tiedä ollenkaan miltä tuntuu olla tukiverkoton. Se on aidosti ihan kauhea tunne, kun tietää että kukaan ei auta, apua ei saa mistään, ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä vaikka mikä kärsimys kohtaisi. Sitä ei pysty ystävät kompensoimaan mitenkään.

Teillä joilla on rakastavat vanhemmat ja ihanat mummolat lapsille, on aina se varmuus ja vanhempien rakkaus taustalla, teidän ei tarvitse pelätä mitään kun aina tiedätte saavanne apua ja tukea ja rakkautta.

Itse olen myös tukiverkoton ja olen muutaman kerran joutunut todella järkyttävään kriisitilanteeseen jossa tukiverkolla olisi ollut huutava tarve, mutta sitä ei ollut eikä edes yhteiskunta auttanut suuren hädän äärellä. Se kauhun ja voimattomuuden tunne on jotain sanoinkuvaamatonta, kun tietää että mistään ei saa apua, kukaan ei auta vaikka itkien apua anoisi.

Anteeksi vaan mutta ei tuollainen "hanki ystäviä" millään tavalla saa tukiverkottomia samanlaisen rakkauden, tuen ja avun piiriin kuin mikä teillä, tukiverkollisilla, lähtöoletuksena jo on.

Näistä keskusteluista huomaa usein että tukiverkon omaavilla ei ole hajuakaan siitä mitä on olla ja elää ilman suvun tukea. Mulla ei ole siis yhtään ketään joka auttaisi. Mulla on kyllä YSTÄVIÄ mutta ne ovat sellaisia jotka eivät esim. lapsiani hoitaisi jos mulle joku kriisi sattuisi. Hädän hetkellä kukaan ei ole apuna ja se aiheuttaa jatkuvan pelon, stressin ja uupumuksen tunteen.

Joten kyllä, kaikki joilla vanhemmat on apuna ja tukena ja rakastavat teitä, olette todella etuoikeutettuja. Minullakin on teknisesti vanhemmat elossa mutta he eivät välittäneet minusta lapsena, ja vielä vähemmän aikuisena - viimeksi ollaan puhuttu puhelimessa lyhyesti joskus yli 10 vuotta sitten.

"ystävät ovat sukulaisia, jotka itse valitset"?

Eli turha sitä on "kermaperseiden pumpulissa kasvaneiden etuoikeutettujen tukiverkollisten" niskaan sysätä, jos on valinnut ystävänsä huonosti.

Mullakaan ei ollut tukiverkkoa ennen ku hankin sen. Olin ihan samanlainen ku sinä ja pari muuta kommentoijaa, että ansaitsin mukamas erikoiskohtelua elämässä koetun paskan takia. Ei se niin mene. Ei kukaan tule sua säälimään.

Jokainen tekee tasan ite elämästään sellasta mitä siitä haluaa, ei siinä kukaan tule kädestä pitäen auttamaan.

Toi tukiverkkojuttu kun nyt vaan on sellanen asia, mille oikeasti on jotakin tehtävissä.

Siispä: hanki sinäkin OIKEITA ystäviä. Niin mä tein, ja nykyään vaan hävettää se, miten aikoinaan haukuin hyvällä tukiverkolla varustettuja paskoiks kusipäiks.

Ei ole multa pois jos jollakulla on elämässä enemmän onnea. hyvä niille. Mun pitää vaan nähdä enemmän vaivaa ja luoda itelle se onni.

joiden mielestä on väärin viettää kerran vuodessa pari päivää miehen kanssa kahdestaan, lasten ollessa mummolassa. En vaan voi tajuta. Siis tämä tuli siitä yhdestä keskustelusta, missä AP hehkutti että viettää miehen kanssa "kuhertelulomaa".

Minä voin myöntää että olen hieman kateellinen, olisi ihana itsekin viettää miehen kanssa kunnolla laatuaikaa, vaikka rakastan lapsiani todella paljon, ja kyllä huomioimme toisemme myös arjessa jne, mutta vähän hankalaa on syödä romanttista illallista ja viettää romanttista iltaa, jos lapset on siinä seurassa. :)

Voi noita katkeria naisia :)

rajoittuneisuutta ja kun lapset kasvaa eivät todellakaan kiitä noita katkeria elämänpelkoisia marttyyriäitejään vaan päinvastoin!! Mä vitän et lapsiaan rakastaa ENEMMÄN kun tajuaa pitää itsensäkin ihmisenä; naisena, vaimona, työelämässä, yhteiskunnan jäsenenä. Lapset tarvtsevat mallia siitä miten eletään, ei siitä miten hautaudutaan kotiin arvostelemaan muita.

Täällä on suhteellisuudentaju ihan kadoksissa. Lapseni juuri soittivat kun lähtivät siskoni luokse kaupunkiin syyslomailemaan, aivan innoissaan kaikesta ihanasta ja elokuva-jätskibaari-ostoshärdellistä. Ei varmaan olis pitänyt päästää.... ihan siinä jo innostuu elämästä ja saattaa joskus haluta muutta kotoa pois....

joo ei todellakaan ole oma vika jos suvusta ei ole turvaverkoksi, se on surullista ja raskasta. Ja yhteiskunta ei todellakaan aina auta. Voimia teille jotka joudutte yksin pärjäämään!!