Lue keskustelun säännöt.
Olipa taas "rentouttava" loma erityislapsen kanssa :(
17.10.2012 |
Olimme siis lyhyessä reissussa toisella paikkakunnalla, jossa yövyimme kaksi yötä hotellissa. Paikka ei ole vieras, lapsi on käynyt siellä ennenkin. Mielestäni hyvin valmistelin hänet reissuun mm. katsomalla valokuvia viime reissuista ja muistelemalla, mitä kaikkea kivaa paikassa voikaan tehdä. Lapsi oli innoissaan reissusta.
Reissun eka päivä meni vielä jotenkin, lapsi tietty kävi ylikierroksilla, mutta siltikin. Ei malttanut syödä, riehumisen vuoksi jäi yksi tapahtuma välistä ja nukahtaminen venähti puoleen yöhön (ei malttanut nukahtaa). Seuraavana päivänä ei olisi syönyt vieläkään, kuitenkin valitti nälkäänsä heti aamupalapöydästä lähdettyään ja kiukkusi niin, että taas piti skipata yksi aktiviteetti. Kiukkua riittikin koko päiväksi, meinasin saada nyrkistä pariin otteeseen...lapsi rähisi ja syytteli minua olostaan. Illalla nukahti sentään suht normaalisti.
Tulimme äsken kotiin, minulla on takki aika tyhjänä juuri nyt. Lapsi leikkii huoneessaan, on selvästi poikki ja vieläkin ylikierroksilla. Halusin kirjoittaa tämän, koska kaikki eivät ymmärrä miten vaikeaa rutiiniherkälle lapselle yksikin lyhyt loma tuttuun kohteeseen voi olla.
t. alle kouluikäisen äiti
Kommentit (29)
Teillä oli raskas lomamatka. Toivotaan, että seuraavan kerran jo olisi helpompaa!!! Ja ehkäpä saat jossain vaiheessa viettää lomaa lapsesi ollessa hoidossa toisaalla.
Jaksamisia ja ilon hetkiä teidän arkeen myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme ihan ilmaiseksi loman ja nyt sinne mennään vaikka jännittää. Teen valmisteluja, että voin käydä kuvien kanssa läpi, mitä tehdään ja minne mennään. Lähden sillä asenteella, että jos itse paikassa edes 5 minuuttia menee hyvin niin se on suoranainen menestys :-)
Muuten varmaan itkisin silmät päästäni kun olisin niin pettynyt. On täysin mahdotonta ennustaa, onko tämä ihan ok reissu vai katastrofi. Tsemppiä kaikille erityislasten vanhemmille! Tekisi mieli näyttää keskaria näille "Ettekö saa niitä kuriin?"-tyypeille.
Voi olla niin tärkeää hänelle että rutiinit pysyvät samana jos niitä muutetaan voi tulla monenkin kuukauden oireilua. Meillä kävi niin. Lapsi itsekkin olisi halunnut olla kotona ja käydä normaalisti koulua. Meillä aiheutui lomasta ihan voimakasta kuolemanpelkoa ym. eli muutos oli lapselle aivan liian raskas henkisesti.
Monesti on myös tärkeää erityislapsen vanhemmille saada hetki huliaikaa lapsesta ja arjesta jotta taas jaksaa.
Nämä asiat ovat perhekohtaisia ja yhtä ainoo oikeata tapaa toimia ei ole.
Mutta minusta aika ajattelematonta ajatella että lapsi "hylättäisiin" loman ajaksi koska vaikea tms. Kyseessä voi ihan aidosti olla lapsen etu.
Voi olla niin tärkeää hänelle että rutiinit pysyvät samana jos niitä muutetaan voi tulla monenkin kuukauden oireilua. Meillä kävi niin. Lapsi itsekkin olisi halunnut olla kotona ja käydä normaalisti koulua. Meillä aiheutui lomasta ihan voimakasta kuolemanpelkoa ym. eli muutos oli lapselle aivan liian raskas henkisesti.
Monesti on myös tärkeää erityislapsen vanhemmille saada hetki huliaikaa lapsesta ja arjesta jotta taas jaksaa.
Nämä asiat ovat perhekohtaisia ja yhtä ainoo oikeata tapaa toimia ei ole.
Mutta minusta aika ajattelematonta ajatella että lapsi "hylättäisiin" loman ajaksi koska vaikea tms. Kyseessä voi ihan aidosti olla lapsen etu.
Se on tosiaan helppo huudella, jos ei ole mitään kokemusta asioista.
Mulla on itsellä terveet lapset, joiden kanssa asiat onnistuu, mutta hyvällä ystävälläni on erityislapsi, ja sivusta seuranneena todellakin tiedän ja tajuan, että häneen ei päde normaalit kasvatussäännöt. Toki on joitain pieniä asioita, joita tekisin eri tavalla kuin äitinsä, mutta eiköhän kaikilla ole.
Lohdun sanana kuitenkin, nyt kun tuo lapsi on jo isompi, niin sitkeällä jaksamisella ja kasvattamisella ja rakkaudella ja terapialla lapsesta on kasvanut todella kultainen tapaus, joka osaa ottaa muut huomioon ja on kaiken kaikkiaan hyvätapainen suloinen lapsi. En olisi ikinä uskonut jos joku olisi mulle tällaista väittänyt lapsen ensimmäisten 7 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole omaa kokemusta kuin omista "normaaleista" lapsista sekä eläinten kouluttamisesta, mutta ap harrastastko sä, tai te muut erityislasten vanhemmat jotain mindfullness-tyyppista lajia? Tuota ap:n tekstiä lukiessa tulee sellainen olo että ap itse oli koko loman tosi stressaantunut..ja sellainen vaikuttaa suuresti myös lapseen. Mietin vain,että auttaisiko oma energianhallinta lasta kuinka paljon? Kun esim eläimiä kouluttaessa omalla mmielenhallinnalla ja energialla on valtava merkitys- niin voisiko sillä olla myös erityislapseen? (Tavalliseen lapseen ainakin on...) Omat lapseni sairastivat koko ajan pienenä ollessaan ja olin aivan ahdistunut siitä vuosia, ja kaikki voivat monin tavoin huonosti, joten jotain käsitystä on siitä noidankehästä mitä lapsen ongelmat voivat aiheuttaa- ja silloin en ymmärtänyt mitään näistä "energioista". Mutta siis voisiko olla hyötyä siitä, että vanhemmat opsikelisivat itse täälaista tietoista energian-ja mielenhallintaa? Ja osaisivat auttaa lastaan sitä kautta? Vaikka jatkuvasti on aina vain enemmän positiivisia tutkimustuloksia ja kokemuksia, niin mihinkään "viralliseen" lapsen kuntouttamiseen nämä asiat eivät armaankaan suomessa vielä kuulu...?
Itse harrastan joogaa juuri mieleni takia. Se ei kuitenkaan muuta lapseni käytöstä tai reagoimista uusiin asiohin.
Toki äiti jaksaa paremmin vastoinkäymisiä. Mutta ei se äidin harrastus ym muuta lapsen diagnoosia jne.
Tässä nyt oletan tietenkin äidin olevan normaali vanhempi joka saanut koulutusta/opetusta/tietoa lapsensa ominaisuuksista ja osaa kasvattaa lasta nämä erityispiirteet huomioiden.
T: Se jonka lapselle tuli paljon ongelmia perheen lomamatkasta
On viisautta ja hyvää vanhemmuutta tiedostaa mikä tekee omalle erityislapselle hyvää ja mikä huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia kommenteista ja tsempeistä, tulevat kyllä tarpeeseen!
Mindfullness-taidot ovat opettelun alla, käyn itseasiassa ryhmässä jossa opetellaan rauhoittumista ja rentoutumista arjen häslingin keskellä. Lähtee pienistä jutuista, esim. tietoisesti kehonsa rentouttaminen. Olen kokenut tämän hyväksi jutuksi, pinnani on venynyt myös.
Joku ihmetteli, enkö saa lastani "kuriin". Hänelle sanoisin, että saatko itse neliön muotoisen palikan mahtumaan ympyrän muotoisesta reiästä? Perheneuvolassa sanoivat viimeksi suoraan, kun kasvatustavasta juttelimme, että ns. tavallisen lapsen äitinä pärjäisin varmasti loistavasti, mutta kun erityislapsi ei ole "tavallinen" eikä näe mitään hienoa vaikkapa siinä, että pysyn johdonmukaisena, minulle tulee ehkä helposti sellainen olo että olen epäonnistunut kasvattajana vaikka näin ei todellakaan ole. Erityislapseen eivät tehoa samat keinot kuin tavalliseen; jokaisen täytyy löytää omansa ja niissäkin voi olla vaihtuvuutta eri vaiheiden mukaan. Myönnän käyttäneeni fyysistä kuria (huom! ei lyömistä tai pahoinpitelyä) silloin, kun lapsi on jäänyt ns. jumiin ja alkanut olla kiukkunsa vuoksi jo muillekin vaaraksi.
Ne nyrkit nousivat hänellä tosiaan pariinkin otteeseen, mutta pelkällä puheella sain hänet laskemaan ne lopulta. Minä, päiväkoti ym. olemme jankanneet hänelle yli vuoden päivät että KETÄÄN EI SAA LYÖDÄ EIKÄ EDES UHKAILLA SILLÄ + nyrkkien nostaminen tarkoittaa, että hän haluaa tapella. Meneekö jakeluun? Ei, ei mene. Menisikö jakeluun ns. normaalilla lapsella? Aivan varmasti, ennemmin tai myöhemmin.
Oma rajallisuus äitinä, ihmisenä, kasvattajana...se on aika raadollista, etenkin kun todellisuus lyö kasvoille vähän väliä. Mutta eteenpäin mennään eikä itseensä kannata ottaa!
Ps. Ensi kerralla lomailemme varmaan vasta kesällä ja silloinkin yhden päivän kerrallaan.
ja toinen vanhemmista matkustaa ison sisaruksen kanssa.
Kotiin jäänyt vanhempi reissaa sit yksin.
Näin menty jo vuosia.
Ainoa minne reissataan koko perhe on mökki.
siellä vietämmekin lähes koko kesän. ja vietämme paljon viikonloppuja siellä olo onneksi onnistuu