Olipa taas "rentouttava" loma erityislapsen kanssa :(

Emme päässeet minnekään kesällä muuton ym. häslingin vuoksi ja kun tarjoutui tilaisuus lähteä halvalla tuttuun paikkaan lomailemaan, ajattelin että mikä ettei. Viimeksi reissu meni tosi kivasti.



Mielestäni on outoa, että erityislasten vanhempien oletetaan rytmittävän kaikki tekemisensä vain lapsen tarpeiden mukaan. Riskin otin lomailemalla, kyllä, mutta tuntui että pää hajoaa kotona näillä ilmoilla ym.

Meillä on myös erityislapsi,kohta 10v.poika.

Nuorempap kaikki piti mennä sen tietyn rutiinin mukaan,muuten homma "kusi reisille". Kukaan ei voinut meillä käydä tai me vieraisilla,sillä siitä meni koko seuraava viikko sekaisin.

Kerran kun isoveli oli mummin kanssa matkoilla, yritimme miehen kanssa viedä tätä erityista lastamme käymään kaupassa,koska hän oli sinne pyytänyt monet kerrat.

Voin sanoa,että Itäkeskus oli sen jälkeen sekaisin...

(ja jos joku nyt ihmettelee,miksi juuri noin isoon kauppakeskukseen,niin olimme harjoitelleet kaupassa käyntiä jo pidemmän aikaa ensin pikku lähikaupassa ja sitten pikku hiljaa isompiin.)

Vasta ollessaan toisella luokalla hän on rauhoittunut sen verran,että voimem tehdä pikku reissuja. Hän on henkiseltä iälään paljon nuorempi kuin fyysinen ikä ja voimaa on kolmen miehen verran kun sille päälle sattuu (nykyään sattuu vähän vähemmän onneksi).

Tsemiä sinulle ap!!! Kyllä se siitä :)

ja erityislapsi jätetään jonnkein hoitoon.

Sen verran monta kertaa ollaan yritetty, eikä enää jaksa. Ei ole loma kenellekään kivaa jos yksi poraa koko ajan.

Tuttavat ja sukulaiset ei asiaa ymmärrä.

ovat helpointa, mikäli aikataulu pysyy samana kuin kotona. Mut jos jokin mättää, niin sitten lähtee kaikki menemään päin...

ja erityislapsi jätetään jonnkein hoitoon. Sen verran monta kertaa ollaan yritetty, eikä enää jaksa. Ei ole loma kenellekään kivaa jos yksi poraa koko ajan. Tuttavat ja sukulaiset ei asiaa ymmärrä.

Meillä myös erityislapsi. Kaikki kirjoittamasi oli niin tuttua.

Meillä on lapsi ei pysty tällä hetkellä lainkaan matkustamaan.

Kiinnipidot on lähes jokapäiväisiä. Lääkitys ja hoidot ihan hukassa tällä erää.

Tai eivät toimi.



No joo , mutta viimeinen matka oli sen verran tapahtumarikas monilta osin, että oli helppo tehdä päätös, että lapsi ei nyt matkusta lainkaan.

Raivokohtaukset, jännitys (olkoon vaikka kuinka tuttua juttua niin iskee), ylikierrokset, kiinnipidot.



Tämä on tosiaan näitä asioita, että ulkopuolisten on vaikea ymmärtää miten haastavaa ja rankka ja erilaista se lomailu toisilla voi olla.

mikä diagnoosi teidän erityislapsella on ja millaisia piirteitä lapsella on yms? Olisi kiva kuulla. Kertokaa mitä nyt tahdotte yleisesti teidän arjesta :)

ja erityislapsi jätetään jonnkein hoitoon.

Sen verran monta kertaa ollaan yritetty, eikä enää jaksa. Ei ole loma kenellekään kivaa jos yksi poraa koko ajan.

Tuttavat ja sukulaiset ei asiaa ymmärrä.

Kotona saa jahkailla ja on sitä haastetta ihan riittämiin. Erkkalapsemme ei nyt lomaile. Ei matkusta.

Me muut matkustetaan. Ja juu ei sukulaiset meinaa ymmärtää. No se on niitten ongelma.

Kun tilanne on se, että lapsemme ei pysty matkustamaan, kun se ei vaan onnistu. Se ei ole lapselle kivaa,mutta en maksa siitä et pääse lomalle raastamaan hermoja ja vielä maksan siitä "ilosta".

t. Se eräs vastaaja, joka mainitsi kiinnipidoista yms

Olimme siis lyhyessä reissussa toisella paikkakunnalla, jossa yövyimme kaksi yötä hotellissa. Paikka ei ole vieras, lapsi on käynyt siellä ennenkin. Mielestäni hyvin valmistelin hänet reissuun mm. katsomalla valokuvia viime reissuista ja muistelemalla, mitä kaikkea kivaa paikassa voikaan tehdä. Lapsi oli innoissaan reissusta.

Reissun eka päivä meni vielä jotenkin, lapsi tietty kävi ylikierroksilla, mutta siltikin. Ei malttanut syödä, riehumisen vuoksi jäi yksi tapahtuma välistä ja nukahtaminen venähti puoleen yöhön (ei malttanut nukahtaa). Seuraavana päivänä ei olisi syönyt vieläkään, kuitenkin valitti nälkäänsä heti aamupalapöydästä lähdettyään ja kiukkusi niin, että taas piti skipata yksi aktiviteetti. Kiukkua riittikin koko päiväksi, meinasin saada nyrkistä pariin otteeseen...lapsi rähisi ja syytteli minua olostaan. Illalla nukahti sentään suht normaalisti.

Tulimme äsken kotiin, minulla on takki aika tyhjänä juuri nyt. Lapsi leikkii huoneessaan, on selvästi poikki ja vieläkin ylikierroksilla. Halusin kirjoittaa tämän, koska kaikki eivät ymmärrä miten vaikeaa rutiiniherkälle lapselle yksikin lyhyt loma tuttuun kohteeseen voi olla.

t. alle kouluikäisen äiti

Ja muutkin tässä ketjussa, ettekö oikeasti saa jotain alle kouluikäistä kuriin? Siis ihanko oikeasti pelkäätte lapsianne?

Miksi sä luulet, että pelkään lastani?

ei ymmärrä asiaa vaikka selittäisi selittämästä päästyäkin

eiko tuollaislle tapauksille saa rauhottavia lääkkeitä tms?



En taida ikinä lapsia tehdä, oma hermo ei tuollaista menoa kestäisi.

eiko tuollaislle tapauksille saa rauhottavia lääkkeitä tms?

Ja muutkin tässä ketjussa, ettekö oikeasti saa jotain alle kouluikäistä kuriin? Siis ihanko oikeasti pelkäätte lapsianne?

En todellakaan pelkää erityislastani, mutta perinteistä "kuria" on vaikea sovittaa älyllisesti jälkeenjääneeseen, fyysisestikin sairaaseen lapseen, jolla toisaalta on normaalin lapsen henkinen energisyys, mutta fyysisten sairauksien takia kyvyttömyys purkaa tätä energiaansa toimintaan.

Eli tämä lapsi ON vaikea. Vaikka ikää on jo 11 vuotta ja kokoa normaalin 11-vuotiaan pojan verran, ei hän ymmärrä käskyjä, kieltoja ja perusteluja kuten normaali lapsi. Lisäksi on usein erittäin turhautunut ja vihainen koska ei ole pystynyt tekemään asioita joita haluaisi, koska kun yrittää, fyysisistä sairauksista johtuva uupumus keskeyttää sen. Sitten on näitä pakkoja kuten puheterapia, lukemattomat lääketieteelliset tutkimukset, koululäksyt jne joita on pakko yrittää saada lapsi sietämään, vaikka sydän itkee itselläkin verta ja joskus olen väsyneenä ajatellut että voi kunpa hän olisi pienenä kuollut pois kärsimästä (pelastettiin suurella sydänleikkauksella ihan pienenä, sen jälkeen 8 isoa leikkausta vielä).

Ennen kaikkea minun käy lastani sääli, varsinkin nyt kun hän on iän myötä alkanut itsekin tajuta syvästi rajoitteensa ja erilaisuutensa, joutunut kiusatuksi jne.

Tsemppiä kaikille erityislasten äideille ja heidän kanssaan lomaileville ;)!



Työskentelen itse erityislasten parissa ja voin kuvitella, ettei lomailu heidän kanssa vastaa aina (koskaan?) lomailua.



Valitettavasti aina on näitä, jotka ei ymmärrä erityislapsista yhtään mitään ja silti kommentoivat asiaa aika kärkkäästi.

7v poika ei lähde mukaan mihinkään yli yön reissuille eikä aina muillekaan. Jännittää ja ramppaa vessassa 5min välein eli kokoajan saa olla vessaa etsimässä. On myös levoton riehuja, mutta siitä kyllä selviäisimme. Kyläreissuilla jankuttaa emännälle "saako sitä jätskiä jo" x1000. Argh!



Kaiken kaikkiaan olemme todenneet, että lapsi saa kasvaa kotona kunnes reissut alkavat sujua. Hän on myös itse tyytyväinen tähän.

äidillekin se on vaihtelua olla väsynyt hiukan eri aiheesta kuin tavallisesti.



Kannattaisiko ensi kerralla olla vaan yksi yö reissussa niin ei tule ruumiita?



Tuo helpottaa ajan myötä,jos se nyt yhtään lohduttaa.



t. kahden autistin äiti

eiko tuollaislle tapauksille saa rauhottavia lääkkeitä tms?

En taida ikinä lapsia tehdä, oma hermo ei tuollaista menoa kestäisi.

mutta nämä typerät kommentoijat "ettekö saa kuriin omia kakaroitanne?" ovat vain niin tyhmiä itse!!



Katsokaas, kun se erityislapsi, ei_ole_normaali_/terve_lapsi.



Siihen_ei_päde_kuri_tai_kasvatus, että tilalle tulisi se kiltti ja helppo lapsi.



Erityislapsella on neurologisiavaurioita/-sairauksia mm.



Sama juttu kuin sanoisi vammaiselle, pyörätuolissa istuvalle lapselle, että on vain laiska kun istuu pyörätuolissa eikä kävelä niinkuin muut samanikäiset lapset. Tai että eikö tämä vammainen vieläkään osaa lukea, vaikka on jo 10-vuotias! Onpa huonosti kasvatettu ja opetettu, laiska lapsi.



Tajuatteko pointin??? Erityislapsi on esim. NEUROLOGISESTI SAIRAS lapsi, jota ei saa terveeksi kurilla, kasvatuksella, rakkaudella, vihalla tai millään muulla kuin toimintaterapialla, lääkityksellä, ymmärtämisellä, erityistarpeet huomioonottamisella, tukemisella, ja aika yleensä auttaa myös.

Itse olen erityislapsen äiti ja sun kirjoituksesi oli niin totta. Omasta mielestäni olen kaikkeni yrittänyt ja muiden lasteni kanssa tuossa kasvatuksessa onnistunutkin, mutta erityislapseni kanssa mikään ei ole vaan koskaan sujunut niin kuin pitäisi. Voi kunpa ihmiset tajuaisivat sen, mistä kirjoitit.