Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun menneisyys vaikuttaa ettei pääse sijais eikä tukiperheeksi.
17.10.2012 |
Kuitenkin asiat olleet ok jo yli 10v mutta ei nuo asiat onnistu.
Kommentit (59)
Huostaanottoon ja sijaishuoltoon turvaudutaan vain, jos kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä. Lisäksi huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole olleet mahdollisia, sopivia tai ne ovat osoittautunet riittämättömiksi, lastensuojelulaki 34§ (Finlex). On myös arvioitava, että sijaishuolto on lapsen edun mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmat, lapsen huostaanotto ja adoptointi... Ihan selkeän hyvät syyt, ettei kelpaa.
On hieman eriasia, jos 10v sitten olis ollut kroonista selkäkipua...
Tosin hoidettu, ei-uusiutunut masennus joskus 10 vuotta sitten ILMAN mitään huostaanottoja tms. on mun mielestä sellainen, minkä ei pitäisi vaikuttaa.
Mielenterveysongelmia on nyt yhdellä jos toisellakin ja niistä voi toipua ihan hyvin. Ratkaisevaa on se, milloin on sairastanut, minkä tasoisesti ja voiko toipua. Että ei kuormiteta tätä ihmistä, sitä lasta ja että normaali elämä ja lapsenhoito onnistuu vaikka tulisi rankkaakin.
joka kirjoittelee täällä säännöllisin väliajoin, miten mies ei anna tavata adoptioon annettua esikoista (kaikki yksityiskohdat vaikuttavat täsmäävän)? Miten mies sitten suhtautuisi sijaislapseen?
Minusta on täysin hyvät kriteerit, ettei kerran masennusta sairastannutta hyväksytä.
ja 10 vuotta on lyhyt aika.
Se on niin radikaali päätös, että yksikään sossu ei tee sitä yksin. Mä en usko, että olit vähän satunnaisesti masentunut ja sossut tuli ja vei lapsen kun niille ei mikään kelvannut.
Hyvä ystäväni on sossu, joten tiedän asiasta vähän enemmän kuin normi tavantallaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän on hyvä että lapsellasi on ikää jo tuon verran.
Miten meinasit toimia, ajattelitko ruveta ottamaan lapseen yhteyttä? Tiedätkö edes missä hän asuu nykyisin?
Ainakin suosittelisin sinulle tuota. Saisit nyt lapsesi viimeistään 18-vuoden iässä takaisin, kun häntä kuitenkin kovasti kaipaat ja on 18-vuotiaskin edelleen tosi nuori eli kerkeäisitte rakentaa hyvin uudelleenkin äiti&lapsi suhteen jos lapsi olisi vain itse avoin kanssa sellaiselle, toivottavasti. Mutta varaudu tietysti myös siihen, että hän pitää niitä sijaisperheen vanhempia äitinä ja isinään kanssa, mutta ei kai se tupla mammuuskaan ole paha asia.
Eikä sun tarvitse välittää esimerkiksi mitä ne sijaisperheen äiti ja isä ajattelevat siitä jos haluat uudestaan lapseesi yhteyden luoda. Jos siis suhtaantuvat siihen hieman negatiivisesti. Kylmin päin menet vaan, lapsesi on täysi-ikäinen sitten ja hän tekee sen jälkeen omat päätöksensä, eivät hänen sijaisvanhempansa. Ja lapsella on myöskin täysi oikeus tuntea halutessaan bio-äitinsä.
Esikoisesi voisi tykätä myöskin hirveän paljon siitä että hänellä on sitten sinun kauttaan pienempikin sisarus. :)
Mutta muistaakohan hän edes että hänet on huostaanotettu ja adoptoitu koska tuo 3v on aika kriittinen ikä... osa voi muistaa niitä sen ajan tapahtumia ja toiset taas ei. Itse kuulun siihen luokkaan, että muistan muutamia erittäin traumatisoivia tapahtumia. Joten veikkaan että lapsesikin muistaisi tämän, että hänellä on se oikea äiti jossakin kanssa. Tai jos ei muista, niin onko hänelle sitten edes kerrottu, että tulisiko pommina sinun tulosi sitten...
No jos se myöskin tulee pommina, niin sitten on tullakseen. Eiköhän täysi-ikäinen kykene senkin asian käsittelemään jollain tapaa.
Mutta sinulla on OIKEUS. Tämän kaiken helvetin jälkeen tehdä tämä tapaaminen.
Itse olen joskus miettinyt tukiperheeksi alkamista, mutta maahanmuuttajaperheitä ei kelpuuteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ajatellut, että tuossa olisi mitään väärääkään sanottu.
Ehkä se kuulosti vähän hölmöltäkin sitten ja jopa loukkaavalta...
Aina ei osaa ajatella niin viisaasti!
Mutta ap:lle taas:
Tuo on tosi typerää kyllä että lapsesi vietiin masennuksen takia sinulta pois!! itsekin olen nimittäin sairastanut masennusta ja ei sen mun mielestä tarvitse olla mikään rangaistus että jos sairastuu niin rangaistukseksi viedään sitten lapsi pois kotoa.. kokeilit varmaan lääkkeitä, eivätkö ne edes auttaneet? entä lapsen isä, missä hän on? eikö olisi ollut mahdollista että lapsen isä olisi ottanut lapsen huoltajuuden silloin jos sinä et jaksanut olla täyspäiväinen huoltaja mutta kuitenkin että olisit saanut aina tavata lastasi silloin kun sinulla oli siihen voimia? taikka miten isovanhemmat? joku sukulainen? ystävä? sori nämä on vaan tälläisiä kysymyksiä, miten sitä enää voisi menneisiin vaikuttaa, mutta tulipahan vain mieleen...
Ja tuo sossujen painostaminen. Et olisi suostunut. :( ne nyt painostaa vaikka milloin mihinkin... tiedän että ovat painostaneet myöskin monia naisia aborttiin, mutta silloin täytyisi pitää vaan pää kylmänä! kaikenlaisia kusipäitä sitä sosiaalityöntekijöistäkin mahtaa löytyä.
Paskoja sossuja olivat kyllä kun vaihtoehdot oli joku adoptio, kuin taas että he olisivat voineet tehdä niin että jos lapsella ei ole muuta hyvää paikkaa jonnekin tutun ihmisen luokse minne nyt mennä, niin olisivat sitten sijottaneet lapsen SIKSI AIKAA muualle että sinä olisit saanut itsesi kuntoon. Mutta se että lastasi ei voitu palauttaa edes sinulle myöhemmin.....
Pöyristyttävää.
ap:n lapsi oli heitteillä ap:n ollessa masentunut???
Lapset EIVÄT ole vanhempiensa omaisuutta, jota saa kohdella miten vaan, kun on kaksi kertaa onnistunut haaransa oikealla hetkellä levittämään! Lapsi ansaitsee pysyvyyttä ja rakkautta ja täysipäiset vanehmmat häntä kasvattamaan!
Se on vähän eri asia, jos vanhemmalla on vaikka syöpä tai diabetes tai joku tuollainen tauti, mutta mielenterveysongelmat ensinnäkin periytyvät ja toiseksi vahingoittavat lapsen kasvua ja kehitystä todella pahasti.
Häpeä sinä ja kaltaisesi MINÄ MINÄ MUN LAPSI MÄ SAAN TEHDÄ SILLE MITÄ VAAN!-ihmiset! Jos ette pysty pitämään lapsistanne asiallisesti huolta ( tarkoittaa myös lapsten itse elättämistä, eikä sossun luukulla roikkumista), ette lapsia ansaitse.
sijais- tai tukivanhemmaksi, ei sinne ap:n kaltaisia tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voivoi.
Entä sitten vaikka mieheni teot olivat hänen omaa tyhmyyttään?
En toki voi puolustella hänenkään tekojaan.
Mutta mun mielestä se raja on kanssa johonkin vedettävä ja hyvän rajan ominaisuuksiin kuuluisi myös se, että voitaisiin antaa ihmisille mahdollisuus muuttua ja unohtaa niin sanotusti menneisyys TÄYSIN, miten hyvin sen nyt itse pystyykään mutta ainakin näin yhteiskunnallisten seikkojen kannalta ja rajaksi voitaisiin laittaa juuri tuo 10v. eli 10-vuotta olisi elänyt esimerkiksi lainkuuliaista elämää, niin kyllä minusta sellaisen ihmisen voisi tukiperhe jäseneksi hyväksyä!
Ei kohtuuttomassa tuomitsemisessa ole mitään tolkkua.
Tosin tappajat ovat asia sitten erikseen, jos on kylmäverisesti vain tappanut jonkun, niin tälläiselle ei tukilapsia koskaan.
Mutta nuoruuden rötöstelyiden ei pitäisi kulkea samaa lankaa näiden asioiden kanssa.
mutta mielestäni YKSI masennusjakso 10 vuotta sitten ei tarkoita mitään merkittävää riskiä. Varsinkaan, jos masennus on sairastettu nuorena henkilönä, eikä se ole uusiutunut ja perheen vanhemmilla on muuten täysin nuhteeton tausta.
Masennus on toki uusiutuvaa, mutta ei kaikille. Ja yleensä on niin, että joillekin henkilöille se jää siihen yhteen jaksoon, varsinkin jos sairaus on iskenyt murrosiän tai nuoruusiän muutosvaiheessa, ja sitten toisilla taas on taipumus tuohon uusiutuvuuteen.
Itseltä löytyisi enemmän luottoa kauan aikaa sitten masennuksen sairastaneeseen kuin kauan aikaa raittiina olleeseen alkoholistiin, mutta niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nuoruuden rötöstelyiden ei pitäisi kulkea samaa lankaa näiden asioiden kanssa.
jos sitä taas kaipaat. Sun miehen rötöstelyistä en tiedä, mut jos vasta kolmikymmpisenä alkoi muuttumaan, niin en sitä sanoisi vain nuoruuden rötöstelyiksi...
Ap:n ketjussa voitais keskittyä siihen, jookos?
Ap:lla on 17v lapsi, joka huostaanotettu 14v sitten, koska ap:lla pahoja ongelmia. Nyt ap on 10v ollut ns hyvässä vedossa, eli toipumiseen meni jokunen vuosi... Eli mihin se raja laitetaan, jotta uskallettaisiin ap laittaa sijaisvanehmmaksi?
...joka on johtanyt LAPSEN HUOSTAANOTTOON.
mutta mielestäni YKSI masennusjakso 10 vuotta sitten ei tarkoita mitään merkittävää riskiä. Varsinkaan, jos masennus on sairastettu nuorena henkilönä, eikä se ole uusiutunut ja perheen vanhemmilla on muuten täysin nuhteeton tausta.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisperheisiin tulevat lapset ovat aina tietyllä tavalla erityislapsia ja suurimmalla osalla on monenlaisia psyykkisiä ongelmia. Mielenterveydellisistä ongelmista kärsineen ihmisen ei varmasti ajatella olevan paras mahdollinen kasvattaja ja hoitaja tällaisille lapsille.
Sijaisvanhemmuus kaikkinensa on äärimmäisen rankkaakin, nimenomaan henkisesti ja ihan tasapainoinen ihminenkin saa välissä tasapainoilla hirmuisten tunnemyrskyjen kanssa.
Kannattaa pitää huolin nyt siitä olemassa olevasta lapsesta ja tehdä vaikka toinen lapsi lisäksi jos lapsia kaipaa.
perusti itse aikanaan lastenkodin (perhekodin). Tuollainen kyllä onnistui.
perusti itse aikanaan lastenkodin (perhekodin). Tuollainen kyllä onnistui.
ei sen jälkeen mitään en ole vuosikausiin syönyt mitään lääkkeitä,tarvinnut terapiaa.Minusta se huostaanotto tehtiin hätiköiden,esim lastenlääkäri piti tukitoimia riittävänä yms.
mutta mielestäni YKSI masennusjakso 10 vuotta sitten ei tarkoita mitään merkittävää riskiä. Varsinkaan, jos masennus on sairastettu nuorena henkilönä, eikä se ole uusiutunut ja perheen vanhemmilla on muuten täysin nuhteeton tausta.
Masennus on toki uusiutuvaa, mutta ei kaikille. Ja yleensä on niin, että joillekin henkilöille se jää siihen yhteen jaksoon, varsinkin jos sairaus on iskenyt murrosiän tai nuoruusiän muutosvaiheessa, ja sitten toisilla taas on taipumus tuohon uusiutuvuuteen.
Itseltä löytyisi enemmän luottoa kauan aikaa sitten masennuksen sairastaneeseen kuin kauan aikaa raittiina olleeseen alkoholistiin, mutta niin.
näin. On ihan eri asia masentua rankassa kasvuvaiheessa tai kriisin seurauksena tms. kuin sairastaa jatkuvasti uusivaa psykoottistasoista masennusta.
Yksi masennusjakso menneisyydessä on nykyisin hyvin tavallista, eikä tee ihmisestä muutaa kuin ehkä herkemmän omille tarpeilleen tai empaattisemman.
Järjetön ajatus, että esim. esikoisensa kanssa synnytyksen jälkeisen masennuksen kokenut olisi kyvytön äidiksi myöhemmille lapsilleen tai sijaisperheeksi. Mutta ap:n tapaus kuulostaa vakavammalta, mistä se huostaanotto kertoo.
Kyllä minun mies tuosta pahasti loukkaantuisi jukoliste.
Hän tunsi olevansa vielä ihan nuori kun tuli isäksi 33-vuotiaana ja 35-vuotiaana. Muttei sentään kuitenkaan mikään teini-ikäinen.
Ja edelleen 39-vuotiaanakaan hän ei koe olevansa mikään ikäloppu ja on sitä paitsi vielä kanssa aivan perkuleen hyvän näköinenkin!
Mutta kyllähän nyt alle 30v henkilö on ainakin nuori ja tätä mieltä varmasti moni muukin ihminen on.
on okei tuomita menneisyyden perusteella, mutta vaikuttaahan se.
Masennus ja muutkin mielenterveysongelmat ovat erittäin hankalia, osa paranee niistä, osa sairastuu uudestaan ja osa ei edes parane. Muuttuminen ei näissä ole olennaista, kun puhutaan sairauksista.
Samoin kävisi sun perheelle, jos tukiperheeksi haluaisitte, ei onnistuisi miehesi menneisyyden perusteella. Narkki ja allkis voivat muuttua, totta, mutta eivät alkujaan olleetkaan hoidettavia sairauksia, miehes omaa tyhmyyttä vain.
Jossain ne rajat vaan pitää olla.
-15-