Lue keskustelun säännöt.
Muilla asiantuntijatyöläisillä sisäsyntyisesti osaamaton ja rittämätön olo?
16.10.2012 |
Olen tehnyt useamman vuoden asintuntijatöitä tutkijana ja suunnittelijana mm. erilaisissa kehitystehtävissä. Saan kyllä ihan hyvää palautetta muilta ja mm. töihin on aina pyydetty. Silti minulla on sellainen olo, etten ymmärrä alastani oikeasti mitään, että en ole saanut tarpeeksi aikaan ja että käytän ison osan työajastani vetelehtimiseen.
Aloitin uudessa duunissa ja jos en koko ajan paina 100 lasissa, tunnen itseni huijariksi. Palkka on hyvä, sillä asiantuntijuuteni (näennäisesti) mätsää tehtävään täydellisesti. Mutta töissä tunnen itseni joko a. hitaaksi kun paneudun asioihin tai b. laiskaksi kun en tee mitään, jos kaikki akuutti on sillä hetkellä tehty enkä jaksa esimerkiksi lukea.
Osittain tämän takana on varmasti se, että asetan tavoitteeni yleensä korkealle ja joskus suhteettomiksikin. Mieluiten tekisin töitä ihan hulluna ja saisin valtavasti aikaan, jaksamisen rajat vaan tulevat vastaan ja haluan olla perheeni kanssa paljon.
Mutta tällainen työ, jossa periaatteessa ei ole rajaa sille, kuinka paljon voi oppia, perehtyä ja vaikkapa kirjoittaa, olla aktiivinen - miten tässä työssä tietää olevansa riittävän hyvä, riittävän ahkera, riittävän viisas?
Ja ei, en ole nuori, vain ilmeisen häiriintynyt
Kommentit (2)
Minä kyllä tiedän, että osaan ja olen hyvä - ja parempi kuin monet muut. Luotan siis itseeni, eikä enää mneen vuoteen ole ollut sellaista tunnetta, että voiitku kohta jään kiinni siitä, että en osaakaan.
Silti jossain selkäytimessä koko ajan jyskyttää sellainen tunne että " täytyy olla olemassa tapa tehdä tämä vielä paremmin, ratkaista tuokin ongelma ja ehkäistä tuo..." Ja että mun pitäisi pystyä keksimään se tapa.
Luulen, että tämä jatkuva halu parantaa omaa ja muiden osaamista on olennainen ja välttämätön osa asiantuntijuutta - mutta ei sen tarvitse itsetuntoa silti syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut nyt kuusi vuotta työelämässä asiantuntijatehtävissä ja koen jatkuvaa riittämättömyyttä. Kaikesta voisi ottaa lisää selvää, kansallisen kontekstin lisäksi pitäisi ottaa haltuun koko maailma, tehtävät pitäisi hoitaa aina täydellisesti ja tekstit hioa viimeistä pilkkua myöten valmiiksi. Teen jatkuvasti ylityötä, jonka saisin pitää pois vapaana, mutta en koskaan ehdi. Aina on jotain, mihin en ole ehtinyt perehtyä ja mitä en ole ehtinyt lukea.
Pelkkää kiitosta olen aina saanut esimiehiltä ja työkavereilta, mutta kuitenkin tunnen tekeväni liian vähän ja että en saa tarpeeksi aikaan. Tuntuu, että aivonikaan eivät toimi tarpeeksi teokkaasti tai kykene pitämään asioita järjestyksessä ja tarkassa muistissa.
Olen 31 ja jo yhden lähes-loppuunpalamisen kokenut. Yritän rajata viikonloput vapaaksi ja olla tekemättä töitä iltaisin kotona. Hankalaa on. .toisaalta menin noin vuosi sitten niin heikkoon kuntoon jatkuvasta kuormituksesta, etten ihan heti ole itseäni samaan kuosiin vetämässä.