Voiko ihmisellä, jolla on alhainen äo, olla hyvä huumorintaju?

Varmaan menee ohi jotkut oivallusta vaativat vitsit, mutta jos vaikka joku kaatuu hassusti, se naurattaa.



Mutta muutenkin ihmisiä naurattaa erilaiset asiat, äo:sta riippumatta.

Ehkä nauravat eniten vahingonilosta tai ruumiintoiminnoille, ja se ei mielestäni ole hyvää huumoria

ja huumorintajulla on tekemistä keskenään? Se mikä on kenenkin mielestä hyvää huumoria/hyvä huumorintaju, riippuu varmasti ihan muista syistä kuin äo:sta---

Voi tietysti nauraa jollekin koululaisvitseille tai pieruille, mutta sellainen tilannetaju ja verbaalinen nokkeluus kyllä vaativat nopeaa ajatuksenjuoksua.

mutta toisaalta jollain tyhmemmälläkin voi olla ihan viehättävä huumorintaju, vaikkei se kovin hienostunut olisikaan. Usein vähän 'tyhmemmillä' on ns. lempeä huumorintaju, mikä on hieno juttu ja kyynisten älykköjen kannattaisi ottaa siitä mallia. Musta huumori ei ole aina parasta huumoria.

Mutta vähemmän älykäs ei välttämättä tajua hienovaraisempaa tai oivallusta vaativaa huumoria.

Kaikkien mielestähän se oma huumorintaju on hyvä. Mutta vähemmän älykäs ei välttämättä tajua hienovaraisempaa tai oivallusta vaativaa huumoria.

Mutta ei sitä tajua älykäs tosikkokaan.

Minusta hyvän huumorintajun kriteeri on kyky nauraa itselleen, ja se ei taas ole äo:sta kiinni.

onhan pienillä lapsillakin usein tosi hauska tilannetaju, vaikka äly ei vielä kovin kehittynyt olekaan. Oma nelivuotiaani osaa halutessaan olla todella vitsikäs hyvin yksinkertaisilla tavoilla.

aika on yksinkertaisesti liian kallista vitsailtavaksi!



Lapselliset typerät ihmiset ovat erikseen.

Ihan totta tuo, että on myös tosi älykkäitä tosikoita.



Eli ÄO tuskin mitenkään yksiselitteisesti lisää huumorintajua.



Ja onhan huumoriakin niin monenlaista. Otetaan vaikka esimerkiksi Studio Julmahuvi, jossa on tosi paljon sellaista parodioivaa huumoria ja tietynlaista sosiaalisten konventoiden rikkomista. Joku voi olla matemaattisesti tosi älykäs mutta ei tajua sosiaalisia juttuja eikä siksi tajua tuonkaltaista huumoriakaan.



Sitten ihmisillä, erityisesti naisilla on tapana nauraa sosiaalista naurua, jota ei ehkä voi suoraan yhdistää huumoriin. Eli nauretaan vaan sosiaalisista syistä, sen naurun "aihe" voi olla jotakin tyyliin "joo, villalankoja tulin ostamaan, hahahah" "niin että saa ruveta neulomaan sitten, hahahahah" "joo, hahahaha".



Tää naisten sosiaalinen nauru on sellaista, mikä saa mut aina tuntemaan itseni outolinnuksi. Ei meinaan oikein luonnistu multa.

Ja onhan huumoriakin niin monenlaista. Otetaan vaikka esimerkiksi Studio Julmahuvi, jossa on tosi paljon sellaista parodioivaa huumoria ja tietynlaista sosiaalisten konventoiden rikkomista. Joku voi olla matemaattisesti tosi älykäs mutta ei tajua sosiaalisia juttuja eikä siksi tajua tuonkaltaista huumoriakaan.

Sitten ihmisillä, erityisesti naisilla on tapana nauraa sosiaalista naurua, jota ei ehkä voi suoraan yhdistää huumoriin. Eli nauretaan vaan sosiaalisista syistä, sen naurun "aihe" voi olla jotakin tyyliin "joo, villalankoja tulin ostamaan, hahahah" "niin että saa ruveta neulomaan sitten, hahahahah" "joo, hahahaha".

Tää naisten sosiaalinen nauru on sellaista, mikä saa mut aina tuntemaan itseni outolinnuksi. Ei meinaan oikein luonnistu multa.

En ole tyypillinen nainen, mutta yhden naapurin kanssa harrastamme aina tällaista tyhjännauramista. Jotenkin meidän elämämme banaalius vaan on naurettavaa kun sen pukee sanoiksi. - Tuli hiki lapsen pyörän perässä juostessa! - Ai kun sä olet uhrautuva äiti! - (kuorossa) hahhahhaa. - kävin myös hulluilla päivillä. - (kuorossa) hahhahhhaaaaa.

Okei, mielenterveytemme lienee hiuskarvan varassa. Hahhahhaa.

Varmaan menee ohi jotkut oivallusta vaativat vitsit, mutta jos vaikka joku kaatuu hassusti, se naurattaa.

Mutta muutenkin ihmisiä naurattaa erilaiset asiat, äo:sta riippumatta.

Vaatii se aikalailla tapahtumia tuolla nupissa. Sen kyllä huomaa, jos joku osaa harjoittaa älykästä ja terävääkin huumoria (sehän ei pääse valloilleen kaikessa seurassa ja jossain voi olla vähän epäsopivaa, parempi leikkiä vähän tyhmää), ja jos sen osaa luontaisesti tehdä vielä niin ettei se ole julmaa tai ainakaan koskaan liian ilkeää, niin se on aika viihdyttävää. Harvassa, etenkin naisissa on ne, keneltä onnistuu.

Varmaan menee ohi jotkut oivallusta vaativat vitsit, mutta jos vaikka joku kaatuu hassusti, se naurattaa.

Mutta muutenkin ihmisiä naurattaa erilaiset asiat, äo:sta riippumatta.

Vaatii se aikalailla tapahtumia tuolla nupissa. Sen kyllä huomaa, jos joku osaa harjoittaa älykästä ja terävääkin huumoria (sehän ei pääse valloilleen kaikessa seurassa ja jossain voi olla vähän epäsopivaa, parempi leikkiä vähän tyhmää), ja jos sen osaa luontaisesti tehdä vielä niin ettei se ole julmaa tai ainakaan koskaan liian ilkeää, niin se on aika viihdyttävää. Harvassa, etenkin naisissa on ne, keneltä onnistuu.

huumorintajusta. Kuvasit ilmeisti hyvän huumorintajun sellaiseksi, millainen sinulla mielestäsi on.

Varmaan tarkoitus provoilla, varsinkin tuolla viimeisellä lauseella. Vai leikitkö nyt sitä tyhmää, kun se mielestäsi tässä seurassa on tarpeellista?

Tunnen muutaman ns. yksinkertaisen ihmisen. Osan kanssa olen ollut paljonkin tekemisissä, kyläilyn tai tehtävän X merkeissä. Tarkoitan näillä yksinkertaisilla ihmisiä, joista jo heti ensimmäisellä keskustelulla tajuaa, että eivät ole mitään kovin välkkyä väkeä, vaikka kivoja ja ystävällisiä ja vilpittömiä olisivatkin.



Yhteistä heille kaikille on se, ettei heillä ole lainkaan huumorintajua.



Ei voinut "heittää ilmaan" mitään tilannekomikkaan tai verbalisointiin liittyvää, ei käänteistä huumoria. eivät he ymmärtäneet, ottivat kaiken aivan kirjaimmellisen tosissaan. Eipä tullut kyllä kertaakaan kokeiltua: "nyt kerron vitsin - haluatko kuulla vitsin.." ja sitten kertoisin jonkin yksinkertaisen pikku kalle vitsin. En tiedä tajuaisivatko niitä. tai muitakaan.



Heidän kanssaan oli kuitenkin aika rasittavaa olla, koska sellainen tietynlainen rento hauskuus puuttui. He kaikki olivat tosikkoja, ehdottomia, tiukkapipoja, tuomitsevia, ymmärtämättömiä. Eikä kyse ole sisarusparvesta eikä minkään hoitokodin asukeista vaan toisistaan erillisista yksilöistä, joihin tutustuin sattumalta - en halua nyt kertoa miten ja mitä kautta - ja joiden kanssa jouduin olemaan tekemisissä. '

Alkuun suhtauduin heihin jokaiseen siten, että jokainen on arvokas semmoisena kuin on, ja vaikka heillä vajeensa onkin niin ... ja plaaplaa. Lopulta väsyin, jutut oli samoja, valituksen aiheet samoja. En enää kutsunut kylään ja siirryin tehtävästä X pois pikkuhiljaa.

huumorintaju.

ja vastaanottaa huumoria, vaan tuottaa sitä?



Onko luovuus yhteydessä tilannetajuun ja huumoriin? Onko se osoitus älykkyydestä?

Ei yhteiselo voi perustua iltalypsy tyyliselle showlle. Tulee jotenkin teennäinen olo, kun pitää naurahtaa kuiville sanailuille, jotka toki ovat ihan nokkelia, mutta hermoja rasittavia pikku sanaristikoita.



Sopivasti asiapitoista keskustelua ja aitoa yhdessä oloa. Hyvin vaikea sellaisessa ilmapiirissa on ehdottaa parinvaihtoa tai ryhmäseksiäkään, kun vastapuoli pitää sitä pelleilynä.

Isoäitini oli vakavasti dementoitunut (ei siis edes pystynyt muodostamaan järkeviä lauseita), mutta hän säilyi huumorintajuisena loppuun asti. Loppuvaiheessa tuo huumori oli ei-verbaalista, hän esimerkiksi saattoi vaihtaa merkitseviä katseita keskustelukumppanin kanssa huvittavissa tilanteissa.