pikkulapsiaika rankkaa joo - MUTTA teiniikä rankempaa!!!!
Olen kyllä tätä mieltä nyt näin jälkikäteen. Jos olisin 12-14v sitten tiennyt mitä tänään tiedän en tiedä mitä olisin keksinyt...hypännyt johonkin junaan ilman määränpäätä?! maybe. Nyt kun lapset 8,17,18 ja 20vee olen jo rauhallisin mielin pystyssä mutta kyllä oli yhtä hel..... kun olivat 13-14-17, oj luoja. Siinä vasta koeteltiin hermoja. Pieninä ainakin tiesi missä olivat. Teininä tekevät mitä sattuu ja luulevat että tietävät kaiken ja suu kävi jatkuvasti, imivät energiaa täysin. VAIKKA meillä kasvatusta ollut ja rajoja jne. Jos teiniiästä selviää niin voi jo hymyillä ja isostikin, näin teen nyt kun huomaan että heistä tulikin ihania fiksuja aikuisia. Enää tämä kuopus nyt sitten mutta nyt ainakin tiedän mihin voi varautua. Muita jotka jo tässä vaiheessa?
Kommentit (27)
on ihan tavallisia, mukavia nuoria. Tällä palstalla vaan ongelmaäidit kehittävät lapsistaan ongelmateinejä ja hirviöitä, jotka joutuvat huostaanotetuiksi hakattuaan pikkusisaruksiaan jne.
Molemmat lapset herättelivät öisin lähemmäs parikymmentä kertaa vauvavuotensa ajan, siis jokaikinen yö. No tyttö ehkä vaan keskimäärin kymmenen kertaa yössä, sekin on ihan liikaa. Sen jälkeenkin heräilyt jatkui ja poika alkoi pääsääntöisesti nukkua yönsä tokalla luokalla. Tyttö "jo" neljävuotiaana. Nyt kun ovat 14 ja 16v, on tietysti omat hankaluutensa ja tahtojen taistelut, mutta kyllä tuo vuosikausien karmiva unenpuute pikkulapsivuosina vaan oli monin verroin kauheampaa.
Mutta yhdyn myös tuohon, että pikkulapsiaikana sitä vaan LUULI, että on rankkaa.
Teini-ikäisten kanssa vaarat ja huolet on niin paljon isommista jutuista.
Kun lapset alkaa viettää öitä kaupungilla (kuten ne väistämättä tekee lähempänä tuota 18 ikävuotta)pelkää huumeita, raiskauksia, väkivaltaa jne. jotka on täyttä realismia tänä päivänä. Viimeistä yöbussia odotellessa hymähtää sille, että joskus piti rankkana sitä, että piti valvoa vauvan kanssa. Vähän eri juttu kumminkin valvoa ja pelätä, että lapset on kuolleet...
Mielenkiintoinen aloitus sinänsä, en olisi itse tullut edes kyseenalaistaneeksi tuota asiaa. Sanoohan vanha sanontakin, että pienet lapset pienet huolet, isot lapset isot huolet.
Kertaakaan eivät ole vielä harmaita hiuksia aiheuttaneet...mutta uskon suuresti, että yksi syy siihen on se, että olen ollut heidän elämässään ns. 24/7.
Lapset ovat siis olleet paitsi kotihoidossa, myös kotikoulussa? Et ole jättänyt heitä hetkeksikään yksin? Lapsiparat, ei hetken rauhaa hullulta äidiltä. Varmaan tosi ahdistavaa elämää.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Olisitte kasvattaneet kakaroitanne paremmin pikkulapsina, ei tarvitsisi sitten teini-ikäisten kanssa kiukutella.
No jotkut pääsee helpolla vauvavaiheesta, kun on helppo ja hyvinnukkuva vauva. Toiset pääsee helpommalla teinivaiheesta. Ei siitä voi mitään yleistä sanoa.
Itselläni ei sinänsä huolta siitä että omat teinit ns. oireilisi kovin paljon, mutta maailma on tänä päivänä aika hurja. Nettipedofiilit, huumeet, psykoosissa kaupungilla kulkevat ihmiset pelottaa. Kaverini lapsi hakattiin invalidiksi satunnaisen huumehörhön toimesta omassa kotirapussa keskellä päivää.
Nuorten pitää kuitenkin antaa liikkua, ei voi kokonaan kotiinkaan teljetä vaikka mieli välillä tekisi.
Teille, jotka olette sitä mieltä, että teidän teinit on/oli ihania äidin kullanmuruja ja pullanleipojia koko ajan: niin munkin äiti aina luuli. Vietin illan perheen kanssa, menin kiltisti nukkumaan ja kun porukat nukahti, häivyin ikkunasta yöksi kaupungille :) Äiti luulee tänäkin päivänä, että olin kiltti teini :)
Antaa luulla vaan.
Niin mutta entäs jos nää ongelmaäitien ongelmateinit tulee sun pikku kullanmuruja vastaan kaupungilla illalla??? Ja pahoinpitelee ne? Ootko miettinyt siltä kannalta? Ei se ole aina kiinni siitä, miten itse on lapsensa kasvattanut. Tuolla liikkuu aika sekopäistäkin porukkaa ulkona.
Vai laitatko lapset pulloon?
on ihan tavallisia, mukavia nuoria. Tällä palstalla vaan ongelmaäidit kehittävät lapsistaan ongelmateinejä ja hirviöitä, jotka joutuvat huostaanotetuiksi hakattuaan pikkusisaruksiaan jne.
voi olla pahastikin pielessä vaikka olisi ollut kuinka hyvä kasvatus, on niin pienestä kiinni että mennään väärälle polulle. Ei ikinä kannata uskoa että "jos teen kaiken hyvin nyt he eivät töppää viiden vuoden päästä", se joka uskoo näin elää kyllä pilvilinnassa, sekin voi romahtaa. Eikä todellakaan ole kiinni siitä ovatko lapset ollut hoidossa pienenä tai ei...halloo... t lastenkodin työntekijä.