poikatyttö
MOI! onko kellään kokemusta lapsen identiteettikiriisitä jos niin voi puhua: meillä on kohta 6-vuotias tyttö joka haluaisi olla poika. Aluksi luulin että kyseessä on semmmonen poikatyttö vaihe,mutta nyt jotenkintuntuu et kyse on jostakin muusta. Nykyään tyttömme ei pukeudu kuin mustiin farkkuihin ja mustaan takkiin, kaikki muut vaatteet hän karsi pois kaapistaa ja ilmoitti että vihaa tyttöjä. Sen vielä ymmärrän että leikkii poikien leikkejä ja haluaa harrastaa jalkapallo yms. olenhan itsekin pelannut aikanani, mutta nuo vaatteet. Alushousutkin pitäis olla poikien mallia. En ole enää moneen vuoteen ostanut hänelle vaaleanpunaista tai mekkoja ja pitkään näin homma toimikin,mutta nyt on päättänyt ruveta pojaksi. Miten tähän pitäisi suhtautua ja miten toimia? En kuitenkaan ala ostelemaan poikien vaatteita...onhan niitä semmosiiki jotka käy molemmille. Hän myös miettii sitä että koska se pippeli alkaa kasvaa. Perheessämme on hänen lisäksi pikkuveli ja pikkusisko.
Kaikki on vakuutellut että on ohi menevä juttu,mutta tätä on jatkunut jo kauan ja pahenee koko ajan.
Kertokaa kokemuksista. Pliis.
Kommentit (5)
Ja kyllä kirpasee äidin sydäntä katsella, kun poika on niin erilainen kuin ikäisensä. Hän on nyt 4-v. ja puhuu koko ajan, että haluaisi olla tyttö. Eikä siinä vielä mitään mutta hänellä on ihan objektiivisestikin katsottuna tosi tyttömäisiä elkeitä ja liikkeitä. Hyppiminen on sellaista sievistelyä ja juokseminen sipsuttelua kädet hieman koholla sivuilla. Aina välillä unohdan koko jutun mutta sitten, kun rinnalla on samanikäisiä poikia, niin huomaan, että erot liikehdinnässä on huimat.
No, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
On aina kokenut olevansa poika. Nykyään hänellä on miehen nimi ja miehen sosiaaliturvatunnus. Rinnat on poistettu, mutta isompiin leikkauksiin hän ei ole menossa.
Viiden ikävuoden tietämillä moni poika kokeilee tyypillisiä tyttöjen juttuja ja päinvastoin. Kuuluu normaaliin kehitykseen. Mutta jos sinusta tuntuu, etät kyse on jostain muusta, niin kannattaa varmaan ottaa yhteyttä Setaan. Tärkeintä on tukea lasta sellaisena kuin hän on. Transseksuaalisuus on sellainen asia, etten sitä toivoisi kenellekään, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Setan sivuilta löydät tietoa asiasta.
Että jos juttusi ei ollut provo, niin asiallista tietoa on saatavilla Setasta.
Olin itse poikatyttö, ihanat kiharat leikatiin toiveestani sellaiseksi poikien patapää-tukaksi, minua piti kutsua keksimälläni poika-nimellä, paras kaverini (tyttö) oli samanlainen, hänelläkin poikanimi. Pahin vaihe kesti pari vuotta. Ei minusta ikinä hörhelöprinsessaa tullut, aikuinen nainen ja äiti-ihminen kuitenkin :)
Omista lapsistani tytär on samanlainen: parhaat kaverit olleet aina poikia, mekot yöks, prinsessat yöks, harrastukset urheilullisia (joukkuepelejä), vaatteet ostan suosiolla poikien osastolta. Rauhassa kuitenkin odottelen, eiköhän aika tee tehtävänsä tässäkin tapauksessa...
se on pääasia : hyväksytyksi tuleminen.
meillä on samanlainen 6 v. Ei tosin INHOA tyttöjä mutta aika raisu ja " poikamainen" kyllä on. Leikkii sujuvasti sekä tyttöjen että poikien kanssa. Esikoulun aloittaminen on tuonut niitä " tyttöjen" juttuja mukaan kun on tyttöjäkin kaverina.
Anna olla oma itsensä, minä sanoisin. Kuusivuotiaalla on vielä paljon aikaa kasvaa, ja muutokset voi olla nopeitakin :)
t. batman-puseroisen prinsessan äiti