vituttaa kun ei ole isovanhempia joilla jättää lapset edes neljäksi päiväksi

koska nuorin lapsistamme on vauva, en jätä alle 15 vuotiasta yksin kotiin yön yli. Ja tätä ennen kahdenkeskistä vapaata ei ole ollut 8 vuoteen (esikoinen 8) koska ei ole ollut niitä yökyläpaikkoja. ELi yhteensä tästä tulee siis yli 20 vuotta sellaista aikaa että ei ole miehen kanssa lapsivapaata. Äläkä todellakaan ehdota että jätä vauva ja isommat ventovieraalle MLL hoitajalle yön yli hoitoon. Meilläpäin kaikki MLL hoitajat on 15v tyttöjä joille uskaltaa jättä maksimissaan tunniksi lapset. Ei tuollaiset hoitajat mahdollista mitään kahdenkeskisiä yön yli lomia todellakaan.

14 vuotiaana on edes joskus päässyt kaverilleen yökylään, kun isosisarus 22veenä ei ole kykenevä hoitamaan pientä teiniä...

ei tässä vituta tai sureta mikään ILMAINEN hoitoavun puute vaan tässä vituttaa ja surettaa isovanhempien itsekkyys ja PIITTAAMATTOMUUS.

Meillä isoisä näkee kyllä lasta muutaman kerran vuodessa mutta ihan sattumalta. Ei ole lapsen kanssa misään kontaktissa eikä ole koskaan ollut meidän juhlissa (häät, ristiäiset, syntymäpäivät). Ei välttämättä muista edes lapsen nimeä, en ole kysynyt muistaako. Jossain vaiheessa mietimme, että millä nimellä isoisää kutsutaan (onko hän pappa, vaari, ukki jne) mutta eipä sillä ole mitään väliä koska ei lapsi taida ymmärtää että kenestä on kyse kun mies on täysin tuntematon. Ei kaikkia kiinnosta toisten asiat ja sille ei mitään voi. Ei kannata tuhlata enempää aikaa näitten asioitten miettimiseen.

lapsia on USEAMPI joten miten saat yhtä aikaa järjestettyä 4 lasta yökylään kavereille?



Ja en valita nyt lapsimäärästäni vaan tuosta saivartelijasta. On ihan oikeasti todellisuutta joissain lapsiperheissä että kun tukiverkkoa ei ole, niin sitten ollaan 20 vuotta ilman hetkenkään kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Näin on meilläkin asiat. Miten on vaikea uskoa että tällaista on tosi monella? Ai niin, se on siksi vaikeaa että kun itsellä on mummot jotka auttaa niin eihän kellään muulla voi olla mitenkään toisin...

Kyllä minun vanhempia lapseni kiinnostavat, tavataan kuukausittain, joko meillä tai heillä. Mutta eivät he yön yli hoida eikä tarvitsekaan. Lapsilla ja isovanhemmilla on hyvä ja lämmin suhde. Ei suhteen muodostamiseen yöhoitoa tai hoitamista ylipäänsä tarvitse.



Jos harmittaa se, ettei isovanhemmilla ole suhdetta lapsenlapsiinsa niin sillon kannattaa puhua siitä eikä siitä, ettei isovanhemmat ota lapsia yökylään.



Ei minunkaan appeani kiinnosta pätkääkään meidän lapsemme. Hän siinä menettää. Olen oppinut elämään asian kanssa, toki se välillä harmittaa. Mutta jos hän oli huono isä pojalleen niin miksi hän olisi yhtään sen parempi isoisä lapsenlapsilleen.

lapsia on USEAMPI joten miten saat yhtä aikaa järjestettyä 4 lasta yökylään kavereille?

Ja en valita nyt lapsimäärästäni vaan tuosta saivartelijasta. On ihan oikeasti todellisuutta joissain lapsiperheissä että kun tukiverkkoa ei ole, niin sitten ollaan 20 vuotta ilman hetkenkään kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Näin on meilläkin asiat. Miten on vaikea uskoa että tällaista on tosi monella? Ai niin, se on siksi vaikeaa että kun itsellä on mummot jotka auttaa niin eihän kellään muulla voi olla mitenkään toisin...

Tai ehdottaa naapurin äidin/tutun äidin kanssa, että välillä hän hoitaisi lapsianne viikonlopun ja välillä sinä ottaisit hänen lapset hoitoon viikonlopuksi? Näin me muut tukiverkottomat teemme.

Kyllä minun vanhempia lapseni kiinnostavat, tavataan kuukausittain, joko meillä tai heillä. Mutta eivät he yön yli hoida eikä tarvitsekaan. Lapsilla ja isovanhemmilla on hyvä ja lämmin suhde. Ei suhteen muodostamiseen yöhoitoa tai hoitamista ylipäänsä tarvitse.

esim omien vanhempieni kanssa tuo toimii eikä minulla ole koskaan ollut tunnetta että heitä ei kiinnostaisi, vaikka mitään varsinaista hoitopaikkaa ei olekaan.

Mutta esim toisessa mummolassa tuo ei toimikaan, koska se välinpitämättömyys on niin avointa. Esim anopillani on hyvin selvät rajat että kenen asiat kiinnostaa ja kenen ei. Hän pystyy varmaan hahmottamaan elämäänsä 6-8 hlön tekemiset ja me emme selvästikään kuulu heihin.

ei todellakaan kukaan naapuri ota yökylään neljää lasta vaikka pitkäksi viikonlopuksi että vanhemmat pääsisi pariisiin. En itsekään ottaisi. Ihan hullu ehdotus!



Ja ns ulkopuoliselle hoitajalle joka ei siis ole mitenkään sukua tai tuttu, en jättäisi itse alle 12-vuotiaita lapsia. Miten hitossa te muut uskallette jättää pieniä lapsia yön yli hoitoon vieralle hoitajalle, tätä en tajua!!



Kyllä se on niin että jos ei ole tukiverkkoa, niin sitten pitää olla vuosikausia ilman lapsivapaata aikaa. Itse en näe useamman lapseni kanssa mitään mahdollisuutta mihinkään vaihtaritoimintaan, ei kukaan jaksa neljää lisälasta omien lastensa lisäksi paria yötä nurkissa juoksemassa.



Tai ehkä teillä muilla on vaan poikkeuksellisen ihanat naapurit.

ei todellakaan kukaan naapuri ota yökylään neljää lasta vaikka pitkäksi viikonlopuksi että vanhemmat pääsisi pariisiin. En itsekään ottaisi. Ihan hullu ehdotus!

Ja ns ulkopuoliselle hoitajalle joka ei siis ole mitenkään sukua tai tuttu, en jättäisi itse alle 12-vuotiaita lapsia. Miten hitossa te muut uskallette jättää pieniä lapsia yön yli hoitoon vieralle hoitajalle, tätä en tajua!!

Kyllä se on niin että jos ei ole tukiverkkoa, niin sitten pitää olla vuosikausia ilman lapsivapaata aikaa. Itse en näe useamman lapseni kanssa mitään mahdollisuutta mihinkään vaihtaritoimintaan, ei kukaan jaksa neljää lisälasta omien lastensa lisäksi paria yötä nurkissa juoksemassa.

Tai ehkä teillä muilla on vaan poikkeuksellisen ihanat naapurit.

En edelleenkään sano, että lapset jätetään ventovieraalle. Tottakai tutustutaan ensin!! Meillä on 3 lasta ja kyllä minä jaksan viikonlopun toisetkin kolme lasta kun tiedän, että vastavuoroisesti meidän lapsemme ovat viikonlopun heillä. Mutta jos haluaa vaan olla marttyyri ja sanoa, ettei meillä ole 20 vuoteen aikaa kahdestaan niin olkaa. Ei yksi viikonloppu puolesssa vuodessa-vuodessa minun hermojani loppuun kuluta vaikka olisi 10 lasta! Minä olen hankkinut ne tukiverkot itselleni, kun niitä ei sukulaisten muodossa ole ollut.

otetaan riski siitä että myös nämä lapset haluavat tulevaisuudessa lisääntyä.

Pääasiallisesti TIETYSTI vanhemmat itse hoitavat omat lapsensa, mutta kyllä edellisen sukupolven eli isovanhempien pitää olla valmiita auttamaan! Itsepä he ensimmäisen päätöksen tekivät tulevista sukupolvista. Nykyajan isovanhemmat vaan ovat niin itsekkäitä että sitä apua mitä he omilta vanhemmiltaan aikoinaan lapsenhoidossa saivat ei korvata seuraavalle sukupolvelle eli OMILLE LAPSILLE.



On todella itsekästä vaatia isovanhemmilta monta hoitopäivää viikossa ja että isovanhemmat ottavat vapaata työstään kun lapsenlapsi sairastaa ettei vanhemman tarvitse - näitäkin on...esim. yksi tuttuni oikeasti kehtaa närkästyä, kun anoppinsa ei jättänyt omia menojaan väliin lapsen lapsen sairastumisen vuoksi, jotta äiti pääsisi töihin.



Jokin kompromissi olisi tässäkin asiassa hyvä. Autetaan kun apua tarvitaan ja itsellä ei ole pakollista menoa.

ja olen sitä mieltä että ovat huonoja isovanhempia koska se piittaamattomuus näkyy kaikessa muussakin kuin hoitamattomuudessa. Jos olisivat muuten hyviä ja välittäviä, niin sitten hoitamattomuus olisi OK, mutta ovat kaikilla mittareilla huonoja ja itsekkäitä.



Itse ainakin aion tulevaisuudessa hoitaa mahdollisia lapsenlapsiani paljon ja omasta halustani koska omakohtaisesti tiedän miten rankkaa on, kun ei ole mitään apua saatavilla koskaan. Omille lapsilleni en halua samaa rankkuutta enkä sitä tunnetta, mikä tulee kun huomaa omien vanhempiensa olevan täydellisen piittaamttomia lapsensa (ja lastenlastensa) elämästä. Minusta se on järkyttävää, itsekkään ihmisen toimintaa.



Joten olen kyllä (vastoin av-palstan yleistä mielipidettä) sitä mieltä että kyllä se hoitaminen edes jossain määrin kuuluu hyvään isovanhemmuuteen. Itse toivottavasti saan olla hyvä isovanhempi aikanaan. Nyt kun itse tarvitsisimme isovanhempia elämäämme niin niitä ei ole koska heitä ei kiinnosta pätkääkään.

ja ongelma on nimenomaan tuossa lasten määrässä. Sukulaisten apu menee 100% niille, jotka ovat saaneet 2 tai enemmän lapsia. He toki tarvitsevatkin välillä apua ihan oikeasti, eikä vaan siksi että olisi kiva olla ilman omia lapsiaan. Ei ketään kiinnosta joku yhden lapsen perhe, sehän on monien mielestä sama asia kuin ei olisi lapsia ollenkaan.



Lapsien vaihtaminen on kanssa ongelmallista, sillä emme me voi ottaa kolmea lasta hoidettavaksi (ei ole tilaa enkä edes osaisi hoitaa tuollaista laumaa!) joten eihän kukaan ota sitä yhtä lasta hoitoon saamatta itse samaa hyötyä.



Muihin perheisiin ollaan yritetty tutustua, mutta ihmisten elämäntilanteet ja asuinpaikat vaihtelee niin paljon että tuon ollut haastavaa. Heti kun tutustuu johonkin sen verran että voisi vaihtokauppaa ehdottaa, päättävät he muuttaa työn perässä jonnekin muualle päin maata. Tai sitten syntyy ne koliikkikaksoset ja vaihtokauppa luonnollisestikin päättyy.



Mutta onneksi rahalla saa.

omassa tapauksessani otsikko olisi:

"vituttaa kun ei ole isovanhempia jotka viitsisivät edes käydä kerta viiteen vuoteen tapaamassa lapsiamme"

Mulla on useampi lapsi kuin vain se yksi, ja kyllä, heillä on kavereita, joiden kanssa yökyläilyjä harrastetaan. Ja useinkin on onnistunut, että kaikki ovat samaan aikaan poissa, jolloin mulla on vapaus olla yön yli vaikka ja missä.



Tämän vuoksi mun ei tarvitse olla 20v lasteni kanssa 27/7, eikä tarvitse edes palkata lastenvahtia, johon siis voisi etukäteen tutustua... *vinkvink*

meillä on 3 lasta ja ainoat isovanhemmat ovat appivanhemmat. Appivanhemmat auttavat 365 päivänä vuodessa tyttären perhettä jossa on yksi kouluikäinen lapsi, 8v. Siis ihan joka päivä.



Meidän lapsia eivät ole hoitaneet koskaan kertaakaan, koska "tytär tarvitsee apua" joka päivä. Oikeasti ei tietenkään tarvitse mutta appivanhempien elämän sisältö on tyttärentytär joten muut lapsenlapset ovat aivan toisarvoisia tämän rinnalla.



Joten ilman apuja mennään, nyt ja tulevaisuudessa. Kerran on apua pyydetty tiukassa paikassa ja silloinkaan ei käynyt kun oltiin menossa tyttären kanssa ostoksille. Se siitä sitten.

Eihän se nyt ole isovanhempien homma hoitaa TEIDÄN lapsia! ärsyttää ihmiset, jotka luulevat voivansa sysätä lapset millon minnekin hoitoon. te olette ne tehnyt ja te ne hoidatte! jos haluatte lomalle päiväksi tai pariksi niin MAKSAKAA hoitajalle. meillä lapset kulkevat mukana, ovathan he osa perhettä.

että hän on hyvä isoäiti. Mikä tarkoittaa sitä, että on meillä joka päivä vähintään käväisemässä. Usein tulee lauantaina saunomaan (omien sanojensa mukaan auttamaan), on lasten kanssa paljon, mutta samalla vie minulta mahdollisuuden olla äiti. Mummi kun on aina vierellä, kun jotain sattuu. Mummi opetti ensiaskeleet, mummi opetti lukemaan, laulamaan, soittamaan. Mummi osaa syöttää ja opettaa itsekseen syömään jne. Mummi hakee tarhasta (vaikka sovittu, että minä haen, 15 min aikaisemmin tulee soitto, että ohimennessä hain).



Kun teistä tulee isovanhempia, kunnioittakaa niitä vanhempia ja antakaa apua vain pyydettäessä. Mummille saa sanoa vaikka miten pahasti, seuraavana päivänä hän on taas ovella tarjoamassa apuaan, jota "lapsiperhe varmasti kaipaa".

meillä on 3 lasta ja ainoat isovanhemmat ovat appivanhemmat. Appivanhemmat auttavat 365 päivänä vuodessa tyttären perhettä jossa on yksi kouluikäinen lapsi, 8v. Siis ihan joka päivä.

ovat tajunneet miten pääsee helpoimmalla ;)

Minäkin olen joskus ajatellut että mitä isovanhempien päässä oikein liikkuu, eikö olisi helpompaa lähteä vaikka viikonlopuksi mökkireissulle yhden lapsen kanssa kuin kolmen. Itse ainakin isovanhempanakin pyrkisin vähän helpottamaan elämääni enkä aina vetämään sata lasissa.

Mä olen aina miettinyt miten itsekäs tämä suomen maa voi ollakkaan. Kun vertaa johonkin etelä-euroopan maahan jossa koko suku pitää huolta toisistaan. Jossain on menty pieleen monen perheen kohdalla. Me ollaan onnellisessa asemassa että on isovanhempia jotka hoitavat (tosin 2v kuopuksemme on ollut niillä 2 kertaa yökylässä) Toiset isovanhemmat asuvat niin kaukana etten sinne vielä noin pientä päästä mutta isompi on viettänyt lomiaan siellä. En katso isovanhempien velvollisuudeksi hoitaa lapsia vaan he itse ovat pyytäneet lapsia yökylään jolloin tietysti annan. Tunnen kyllä ihmisiä jotka surutta käyttävät hyväkseen omia vanhempiaan ja tuntuu ettei näille isovanhemmille jää omaa aikaa ollenkaan lastenlasten hoidolta..

Mutta siis palatakseni aiheeseen tukiverkot: missä on lasten kummit ? entäs hyvä ystävät jonka kanssa jakaa kaiken ? Missä on se lapseton serkkutyttö joka varmasti mielellään tutustuisi lapsiin ja hoitaisi niitä joskus, entäs naapuri jolla saman ikäinen muksu, jos teinit pärjäisivät kotona ja nuorin menis hoitoon, isi ja äiti pääsis kahdestaan vähän viihteelle, Missä on se vanhapiika täti joka on jätetty vuosiksi yksin ja joka varmasti olisi onnellinen pienten lasten huomiosta, Miettikää hetken ajatuksella sitä että onko mahdollista että itse olette vieraannuttaneet itsenne kaikista ihmisistä joista olisi teille nyt apua jos olisitte viitsineet heitä itse joskus auttaa ja pitää yhteyttä. Meillä on, esim 2v poika menee kummeilleen kun omaan kotiinsa ja on ollut siellä hoidossa pienestä asti, mutta me itse soitamme, saako tulla kylään yms. Omaa aktiivisuutta vaaditaan eikä vaan jäädä kotiin surkuttelemaan kun kukaan ei välitä...

Miettikää hetken ajatuksella sitä että onko mahdollista että itse olette vieraannuttaneet itsenne kaikista ihmisistä joista olisi teille nyt apua jos olisitte viitsineet heitä itse joskus auttaa ja pitää yhteyttä.

oikeasti, voin ihan rehellisesti sanoa että tuosta ei meidän tapauksessa ole kyse. Meillä vaan kävi niin, että siinä vaiheessa kun saimme ainoan lapsemme, oli meillä paljon lapsettomia ystäviä. Nyt vuosien aikana he ovat kaikki lisääntyneet paljon aktiivisemmin kuin meidän perhe, eli lapsia on kaikilla muilla 2-4 lasta, joillain jopa kolme lasta samaan aikaan vaippaiässä. Ei siinä hirveästi apua heilu meidän suuntaan.

Yksi läheinen pariskunta katkaisi kokonaan välit kun saimme lapsen. Heidän oma lapsettomuutensa taisi olla liian kova pala :( Onneksi emme pyytäneet kummeiksi, sitäkin harkitsimme.

Samoin olen huomannut että Suomi on aika Helsinki-keskeinen maa. Paljon meidän nuoria tuttavaperheitä on muuttanut töiden perässä pääkaupunkiseudulle. Ei siinä hirveästi ole apua arkeen jos välimatkaa on 500 km tai vaikka kokonainen maanosa.

Meidän naapurustossa asuu paljon hoitoalan ihmisiä, päiväkodin tätejä ja pph:ia. En oikeasti kehtaa mennä kysymään että hoitaisitkos tätä meidän lasta viikonloppuna (kun muuten et varmaan saa tuosta hoitamisesta tarpeeksesi ;). Pitäisi varmaan olla vaan kovempi pokka niin kehtaisi.

Meidän kummankaan suvussa ei ole tuollaista lapsetonta tätiä tai sopivaa teiniä. Naapurissa asui kiva lapsiperhe, mutta he muuttivat toiselle mantereelle kesällä.

Minä olen lopettanut kokonaan ihmisiin tutustumisen sillä takaa-ajatuksella että kenestä saisi hoitoapua. Ihmissuhteet hoidetaan erikseen ja hoitoasiat sitten rahalla.

ketään joka saisi lapsiaan neljäksi yöksi hoitoon mihinkään.



Itse en saisi edes yhdeksi yöksi, paitsi tietenkin palkkaamalla hoitajan. Yhdesti kymmenen vuoden aikana ollaan palkattu. =)