Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: TEKISITKÖ ABORTIN, JOS TIETÄISIT ODOTTAVASI DOWN-LASTA? VASTAA VAI EI TAI JUU
Kommentit (30)
T: juuri kromosomitestitulokset saanut ja helpottunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta haluan perustella:
Olen hoitanut useita Down-lapsia ja pidän heistä hyvin paljon. Silti työssäni en ole vielä koskaan törmännyt vanhempiin, jotka eivät olisi valittaneet väsymystä. Tiedän että kaikki lapset väsyttää joskus vanhempiaan, mutta erityislasten vanhemmilla tämä väsymys on erilaista.
He ovat käytännössä 24h/vrk sidottuja lapseen. Toki lapsi on isompana usein koulussa ja jos on lievästi kehitysvammainen, saattaa lapsi muuttaa joskus omaan kotiinkin. Mutta sitä odotellessa voi heittää hyvästit vapaa-ajalle.
Minulle tuodaan erityislapsia viikonloppuhoitoon. Nimenomaan siksi, että vanhemmat saisivat edes pari kertaa vuodessa itselleen vapaan viikonlopun. Muuta vapaa-aikaa heillä ei ole.
Minä todella vilpittömästi pidän jokaisesta hoitolapsestani, mutta en itse olisi valmis sitoutumaan erityislapseen jos voisin valita teenkö abortin vai en.
surullisen moni vastannut juu, ikävältä tuntuu pienen down-lapsen ätinä :(
Ja anteeksi ap.lle että vastasin enemmän kuin vaan juu tai ei sanalla.
Vastasin juu, mutta se ei ole kannanotto siihen, etteikö syntyneet down lapset saisi syntyä.
Valitsitko itse tietoisesti down lapsen? Olet rohkea.
lapsen siltikin, vaikka olisin jo raskausaikana saanut siitä tietää vammasta, näin olemme miehen kanssa sopineet jo ennen kuin aloimme haaveilemaan omista lapsista.
Ja olen siis tehnyt töitä myös ihmisten kanssa jolla downin syndrooma, siis kyseinen vammaisuus ei siis ole ollut vieras ennen omaa " downia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain murto-osa (muutama prosentti) päätyy lopulta pitämään vammaisen lapsen, jos on mahdollisuus aborttiin.
tässä yhdessäkin erityislapsessa on jo hoitamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole minun asia päättää saako joku elää vai ei!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän vastauksenne ei siltikään muuta tilastoja miksikään: valtaosa kromosomihäiriöisen lapsen vanhemmista tekee abortin. Vain murto-osa pitää lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja arvostan suunnattomasti niitä vanhempia jotka pitää lapsen vammasta huolimatta.
Tosin, eihän sitä tiedä mitä tosipaikan tullen päättäisin! :)
Juu juu juu juu juu juuuuuuuuuuuuuuuuuujuuuuuuuuuuuuuuuuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en koskaan voisi murhata pientä ihmisen alkua. ei se asia muuksi muutu, laitetaan se lapsi hengiltä äidin vatsassa tai sen ulkopuolella...
en koskaan voisi murhata pientä ihmisen alkua. ei se asia muuksi muutu, laitetaan se lapsi hengiltä äidin vatsassa tai sen ulkopuolella...
näin äkkiseltään ajateltuna, mutta tositilanteesta en osaa sanoa.
(kolme vuotta lapsettomuutta avartaisi varmaan näitä juu-tyyppejä, vaikka sanoin ei jo ennen lapsettomuuttakin)
Vierailija:
mutta haluan perustella:Olen hoitanut useita Down-lapsia ja pidän heistä hyvin paljon. Silti työssäni en ole vielä koskaan törmännyt vanhempiin, jotka eivät olisi valittaneet väsymystä. Tiedän että kaikki lapset väsyttää joskus vanhempiaan, mutta erityislasten vanhemmilla tämä väsymys on erilaista.
He ovat käytännössä 24h/vrk sidottuja lapseen. Toki lapsi on isompana usein koulussa ja jos on lievästi kehitysvammainen, saattaa lapsi muuttaa joskus omaan kotiinkin. Mutta sitä odotellessa voi heittää hyvästit vapaa-ajalle.
Minulle tuodaan erityislapsia viikonloppuhoitoon. Nimenomaan siksi, että vanhemmat saisivat edes pari kertaa vuodessa itselleen vapaan viikonlopun. Muuta vapaa-aikaa heillä ei ole.
Minä todella vilpittömästi pidän jokaisesta hoitolapsestani, mutta en itse olisi valmis sitoutumaan erityislapseen jos voisin valita teenkö abortin vai en.
Tiedän että on vastaan kysymyksen asettajaa, mutta ihan pakko kommentoida tähän hieman. Eli tässä on eräs down-lapsen äiti jolle äitiys on ollut huomattavasti kevyempi ja antoisampi kokemus mitä kuvittelin " tervettä" lasta odottaessani. Tunnen parisenkymmentä down-perhettä ja se mikä minun (suppean) kokemukseni perusteella erottaa heidät ns. terveiden lasten perheistä on juuri se että väsymystä, äitiyden raskautta, lapsen aiheuttamaa työtä ym ei valiteta läheskään yhtä paljoa kun yleensä tapana. Eli ihan tavallisissa äiti-lapsikerhoissa ja leikkikentillä kuulee kertomuksia huomattavasti raskaammasta ja valottomammasta arjesta.
En tiedä vapaa-ajasta, kai se on järjestelykysymys niin kuin aina. Riippuu millaiset tukiverkostot on ympärillä. Meille korostettiin heti alkuun kuinka tärkeää on pitää huoli omasta jaksamisesta ja siitä että irrottautuu hetkeksi lapsesta. Meillä on ummolat ja kummit auttaneet silloin kun on tarvetta tullut ja parin muun down-perheen kanssa ollaan tehty sellainen hoitosopimus, eli vuorotellen otetaan toisten lapsia hoitoon jotta vanhemmat saavat omaa vapaa-aikaa.
Tietenkään tätä kokemusta ei ole takana kuin pari vuotta ja saa nähdä miten aika muuttaa näkemyksiäni. Kuitenkin nämä vuodet ovat olleet niin mahtavaa aikaa (parasta elämässäni), että jotain todella radikaalia saa tapahtua ennen kuin alan katumaan tekemätöntä aborttia. Niin ja tekemättä jättäisin se seuraavallakin kerralla.
En, vaikka vauvalla todettaisiin vaikea sydänvika ja suolisto-ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Ap