Minkä ikäiset lapset olette jättäneet esim. viikoksi hoitoon isovanhemmille? (matkan ajaksi)
Koska voisi olla mahdollista lähteä miehen kanssa kahdestaan reissuun?
Isovanhemmat varmaan hoitaisivat, mutta nyt lapset ovat vielä niin pieniä 2v ja vajaa 4v...
Ettei varmaan tekisi hyvää olla niin kauaa vanhemmista erossa?
Kommentit (27)
Jättäminen isovanhemmille on täysin teoreettinen kysymys omalla kohdallani, koska kummatkaan isovanhemmat eivät heikon terveytensä vuoksi pystyisi vahtimaan edes yön yli lapsia, eikä muitakaan vahteja ole. Mutta jos olisi tutut, turvalliset ja osaavat vahdit, en jättäisi siltikään viikoksi. Voisin jättää kahdeksi yöksi, jos aiemmin on jo harjoiteltu yhden yön poissaoloja.
3 ja 5 vuotiaat ovat olleet 3 yötä erossa meistä, hoidossa isovanhemmilla. Se on heille (ja isovanhemmille!) pitkä aika.
Viikon matkaa miettisin aikaisintaan kun nuorempi olisi 5-6-vuotias ja vanhempi siis 7-8.
Tosin en ole varma haluaisinko tuolloinkaan itse olla erossa heistä noin kauan..
oli kesällä 2 yötä isovanhempien luona ja on tällä viikolla menossa sinne 3 yöksi. Kokonaiseksi viikoksi en haluaisi jättää ennen kuin joskus paljon isompana.
isovanhemmat nimittäin kummaltakin puolelta jo odotusaikana ilmoittivat yksiselitteisesti että eivät aio alkaa ollenkaan hoitamaan ja kukin hoitakoon omat lapsensa. Uhkaus on pitänyt, ja mm pienempien lasten synnytyksenkään ajaksi eivät suostuneet auttamaan, poikkeustilannekaan ei isovanhempia saa apuun (piti synnyttää yksin).
Molemmat isovanhemmat aikanaan saivat itsse monta kertaa viikossa mummojen apuja eli hoidattivat meidät, minut ja mieheni, omilla vanhemmillaan. Olin joka vkl mummolassa, kaikki lomat, kaikki sairastapaukset kun olin kipeänä, aina mummo hoiti. Joten tuo "jokainen hoitaa omansa" alkoikin pätemään vasta nyt sitten meidän saadessa lapsia.
AP; jos sulla on isovanhemmat jotka hoitaa niin ole kiitollinen, olet etuoikeutettu. Meillä ei ole ollut kahdeksaan vuoteen kertaakaan lapsivapaata kahdenkeskistä aikaa, koska meillä ei ole kertakaikkiaan ketään joka ottaisi lapset ikinä yöhoitoon ja ventovieraalle en uskalla jättää.
lapsia niin vaan mummolaan jätetäkään. Ap:lle, joku pidennetty viikonloppu olisi varmaan OK jättää tuon ikäiset hoitoon, niin olisi suunnilleen vrk/ikävuosi (itse en siis hylkäisi pari vuotiasta viikoksi)
kokonaisen viikon mummolassa :). Repikää siitä... Ja ihan on ihminen tullu tuostakin.
Eiköhän se perusarki ole kuitenkin se, mikä lapsen kasvattaa. Meillä on turvallinen koti ja lapsia rakastetaan. Välillä ollaan erossa, välillä ei. Tilanteen mukaan. Mutta perusturvallisuus on olemassa, kaikki lapset tietävät, että aina tullaan hakemaan/nähdään sovitun ajan kuluttua.
Ilmankos meillä voidaankin niin hyvin, kun ei tarvi ripustautua lapsiin.
mutta kyllä "meilläkin" voidaan hyvin, vaikka olemme noudattaneet tuota 1 yö/ikävuosi sääntöä.
kokonaisen viikon mummolassa :). Repikää siitä... Ja ihan on ihminen tullu tuostakin.
Eiköhän se perusarki ole kuitenkin se, mikä lapsen kasvattaa. Meillä on turvallinen koti ja lapsia rakastetaan. Välillä ollaan erossa, välillä ei. Tilanteen mukaan. Mutta perusturvallisuus on olemassa, kaikki lapset tietävät, että aina tullaan hakemaan/nähdään sovitun ajan kuluttua.
Ilmankos meillä voidaankin niin hyvin, kun ei tarvi ripustautua lapsiin.
meillä lapset 4v ja 2v. Haluaisin aloittaa yökyläilyt vasta sitten, kun lapset itse sitä toivovat.
Mies on sitä mieltä, että lapset eivät opi vieraassa (tai no eihän isovanhemmat toki vieraita ole) paikassa nukkumaan, ellei heitä siihen opeta. Eli kun minä sanon etten haluaisi jättää lapsia mummolaan kun tiedän heidän itkevät perään, mies on sitä mieltä että kun pari kertaa siellä nukahtavat itkun kanssa, oppivat kyllä että siellä on lopulta ihan kivaa ja aamulla heidät taas haetaan kotiin. Periaatteessa ymmärrän hänen kantansa, mutta koska olen itsekin ollut aina hyvin ikäväinen, ajatus tuntuu pahalta lapsien puolesta.
Kouluikäiset ehkä voisin jättää viikoksi, mutta hullulta tuntuisi lähteä matkalle ilman lapsia. Tokihan heillekin lomamatka olisi ihana kokemus.
Kaverini jätti juuri 1v täyttäneen lapsensa viikoksi vanhemmilleen. Ei ollut lapsi kuulema ikävöinyt, ei ollut millään lailla reagoinut kun olivat tulleet viikon jälkeen takaisin kotiin. Mutta lapset nyt vaan on niin erilaisia. Kuten me vanhemmatkin.