Minkä ikäiset lapset olette jättäneet esim. viikoksi hoitoon isovanhemmille? (matkan ajaksi)

5-vuotiaana on ollut viikon reissussa isovanhempiensa kanssa

ja pari lasta on jo kasvanut aikuisiksi...mutta siis jos olisi ollut tilaisuus, niin sitten kun lapset ovat kouluikäisiä. Aiemmin en olisi viikoksi raaskinut.

Kun lapsi oli 6, se oli 9 vrk vanhempieni kanssa matkalla. Ikävä oli mulla kovempi kuin silloin. Sitä ennen ja sen jälkeen olemme olleet 1 yö kerrallaan erossa. Joskus satunnaisesti 2, tyyliin kerran vuodessa.



Mitään 2-vuotiasta en olisi ikinä jättänyt kuin yhdeksi yöksi.

ole jättäneet. Molemmat lapset saivat passin 3 kk:n iässä, ja ovat sittemmin käyneet ulkomailla useamman kerran vuodessa. Me tykkäämme matkustaa yhdessä koko perhe.

mutta tämä on ihan oma valintani. Lapset ovat muutenkin liikaa hoidossa (olen töissä viikot), joten en halua olla erossa yhtään enempää kuin jo nyt joudun olemaan.



Jokainen tekee omat ratkaisunsa, meillä perhe-elämä toimii näin.

joten siksi poika ei ole vielä kertaakaan ollut yökylässä esim. isovanhemmilla (nyt 3v), tosin isin kanssa olivat mummolassa kerran kaksi yötä erossa äidistä, silloin poika oli 2v8kk.

Esikoinen oli viisivuotiaana yhden yön mummolassa, kun kuopus sai sairauskohtauksen ja joutui sairaalaan.



Matkustetaan tietenkin perheenä, kun kerran olemme perhe.

jätin 8-vuotiaana ja kuopuksen (siinä samalla) 5-vuotiaana (6 yöksi). Kuopuksen jättämisestä oli kyllä vähän huono omatunto, vaikka kaikki olikin mennyt hyvin. Uskalsin jättää kun esikoinen oli siinä ikään kuin turvana, jos olisi vain 1 lapsi niin varmaan tuo 7-8v olisi se raja.

matkalle, mutta 4-vuotiaamme kinuaa viikoksi mummolaan. Isovanhemmille asia sopisi ja lyhyemmät yökyläilyt ovat menneet tosi hyvin.



Viiteen yöhön olemme suostuneet, mutta lapsi kinuaa seitsemää... Ehtisi kuulemma paremmin tehdä kaikkea kivaa.

Esikoinen oli pitkän viikonlopun (3 yötä) vähän yli kaksivuotiaana. Hienosti oli mennyt. Nykyään lapset (4 ja 6v) kinuavat säännöllisesti yksin mummolaan (pääsevät ehkä 2-4 kertaa vuodessa). Kun ovat mummolassa me ollaan yleensä miehen kanssa normaalisti töissä. Illalla saatetaan käydä syömässä tai leffassa yms. Nytkin lapset ovat siellä. Eilen lähtivät ja perjantaina mennään miehen kanssa perässä.

mutta oli kyseessä viikonloppumatkasta vain.



Itse olen pikkupoikana ollut hoidossa jo 1 vuotiaana ja kokonaisia viikkoja.

Ikää 9 vuotta. Viikon reissut tehdään aina koko perheellä.

Viikonlopuksi toki voi jättää nuorempiakin. Ainakin yksi lapsista otetaan aina mukaan. Kouluikäiset voivat olla viikon erossa vanhemmistaan, eivät sitä nuoremmat. Me teemme joskus niin, että otetaan 1-2 lasta mukaan, niin kaikki saavat enemmän huomiota sekä reissussa että isovanhempien luona ja kaikilla on samalla tosi mukavaa ja erilaista, myös vanhemmilla.



Mutta miksi tarttis olla omista lapsista kokonaan viikko erossa??

Viikon reissut tehdään mekin koko perheellä. Lapsetkin nauttii matkoista. Itse en nauttisi, jos joutuisin olemaan niin kauan erossa heistä. Sitten kun lapset on aikuisia reissataan kahdestaan.

ja lapset 11v. ja 15v. :)

Viikon reissut eli etelänmatkat ja laskettelumatkat teemme aina perheenä.

Kaksin olemme olleet vain 1-3 päivän reissussa.

Itse olen näin muuten noudattanut 1vrk/ikävuosi sääntöä, mutta viikon reissun ajaksi lapset tulisi kyllä mukaan...

isovanhemmat nimittäin kummaltakin puolelta jo odotusaikana ilmoittivat yksiselitteisesti että eivät aio alkaa ollenkaan hoitamaan ja kukin hoitakoon omat lapsensa. Uhkaus on pitänyt, ja mm pienempien lasten synnytyksenkään ajaksi eivät suostuneet auttamaan, poikkeustilannekaan ei isovanhempia saa apuun (piti synnyttää yksin).



Molemmat isovanhemmat aikanaan saivat itsse monta kertaa viikossa mummojen apuja eli hoidattivat meidät, minut ja mieheni, omilla vanhemmillaan. Olin joka vkl mummolassa, kaikki lomat, kaikki sairastapaukset kun olin kipeänä, aina mummo hoiti. Joten tuo "jokainen hoitaa omansa" alkoikin pätemään vasta nyt sitten meidän saadessa lapsia.



AP; jos sulla on isovanhemmat jotka hoitaa niin ole kiitollinen, olet etuoikeutettu. Meillä ei ole ollut kahdeksaan vuoteen kertaakaan lapsivapaata kahdenkeskistä aikaa, koska meillä ei ole kertakaikkiaan ketään joka ottaisi lapset ikinä yöhoitoon ja ventovieraalle en uskalla jättää.

isovanhemmat nimittäin kummaltakin puolelta jo odotusaikana ilmoittivat yksiselitteisesti että eivät aio alkaa ollenkaan hoitamaan ja kukin hoitakoon omat lapsensa. Uhkaus on pitänyt, ja mm pienempien lasten synnytyksenkään ajaksi eivät suostuneet auttamaan, poikkeustilannekaan ei isovanhempia saa apuun (piti synnyttää yksin). Molemmat isovanhemmat aikanaan saivat itsse monta kertaa viikossa mummojen apuja eli hoidattivat meidät, minut ja mieheni, omilla vanhemmillaan. Olin joka vkl mummolassa, kaikki lomat, kaikki sairastapaukset kun olin kipeänä, aina mummo hoiti. Joten tuo "jokainen hoitaa omansa" alkoikin pätemään vasta nyt sitten meidän saadessa lapsia. AP; jos sulla on isovanhemmat jotka hoitaa niin ole kiitollinen, olet etuoikeutettu. Meillä ei ole ollut kahdeksaan vuoteen kertaakaan lapsivapaata kahdenkeskistä aikaa, koska meillä ei ole kertakaikkiaan ketään joka ottaisi lapset ikinä yöhoitoon ja ventovieraalle en uskalla jättää.

jos ei ole ollut lapsivapaata kahdenkeskistä aikaa 8 vuoteen ja silti on pieniä lapsia.

Siitä voisi kaatua maailma. Eikä muutkaan saa jättää, koska sitten ne on ihan huonoja äitejä eikä koskaan ajattele lapsen etua ja hyvinvointia.

joten kyllä, ne nuoremmat lapset on pitänyt saattaa alulle siten että omat lapset ovat olleet kotona, eivät ole kyllä sentään vieressä katsoneet toimitusta :)



lapsivapaa = lapset jossain muualla hoidossa



tahallasi saivartelet :)