Lue keskustelun säännöt.
Ihan hirveää tämä päiväkodin aloitus, 2v huutaa hysteerisenä
16.10.2012 |
Pari viikkoa jäi aika ok, tosin ei ollutkaan kun lyhyitä aikoja eikä joka päivä. Nyt on aivan hysteerisen, huutaa räkä lentää, takertuu minuun eikä anna riisua vaatteita. Päivällä siellä kuulemma ihan ok, joskus tulee itku, ja sitten kun menen hakemaan parahtaa itkuun että mennään kotiin. Iltaisin kotona aika normaali.
Että tekee pahaa, oliko tämä ihan väärä ajankohta päiväkodin aloitukselle ://
Kommentit (59)
Tietenkään. Mut pienryhmätoiminta auttaa.
Jos samassa tilassa toimii monta ryhmää, ei se pieniin ryhmiin jakaminen auta. Ei sekään auta että niitä aikuisia lisätään.
Liikaa melua, liikaa stressiä, liikaa kaikkea pienelle lapselle.
Esim. yksi ryhmä nukkariin, toinen ryhmähuoneeseen ja kolmas vaikka käytävälle.
pk-täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetin melkein vuoden. Lapset minussa kiinni ja minä heissä. Ei ihmekään kun heidän sydämensä hakkasi minun sydämeni tahtiin imetettäessä. Isä ei ollut kovinkaan tärkeä.
Vieroituksen jälkeen alkoi isän rooli kasvaa. Onneksi:) 2v ikään tultaessa lasten luonnollinen uteliaisuus kasvoi ja he ikään kuin irtaantuivat minusta ja tykkäsivät olla muidenkin kanssa. Eivät itkeneet mun perääni vaan varsin iloisesti jäivät ystävillekin hoitoon!
Koulut meni hyvin ja yhden lapseni luokan koulukypsyys testattiin. Kai arvaattekin kuka lapsista oli koulukypsä??????????????????????
Nyt isoina ystävänsä ovat ihmetelleet lasteni hyvää itsetuntoa ja tasapainoisuutta.
Mitäpä muuta sanoisin? Kannattaa olla tarkka kenelle uskoo lapsensa tunneperäisen kohtelun!
Tietenkään. Mut pienryhmätoiminta auttaa.
Jos samassa tilassa toimii monta ryhmää, ei se pieniin ryhmiin jakaminen auta. Ei sekään auta että niitä aikuisia lisätään.
Liikaa melua, liikaa stressiä, liikaa kaikkea pienelle lapselle.
Esim. yksi ryhmä nukkariin, toinen ryhmähuoneeseen ja kolmas vaikka käytävälle.
pk-täti
Tuskinpa. Eiköhän nuo ole suurimman osan päivästä samassa tilassa koko lössi.
Imetin melkein vuoden. Lapset minussa kiinni ja minä heissä. Ei ihmekään kun heidän sydämensä hakkasi minun sydämeni tahtiin imetettäessä. Isä ei ollut kovinkaan tärkeä.
Vieroituksen jälkeen alkoi isän rooli kasvaa. Onneksi:) 2v ikään tultaessa lasten luonnollinen uteliaisuus kasvoi ja he ikään kuin irtaantuivat minusta ja tykkäsivät olla muidenkin kanssa. Eivät itkeneet mun perääni vaan varsin iloisesti jäivät ystävillekin hoitoon!
Koulut meni hyvin ja yhden lapseni luokan koulukypsyys testattiin. Kai arvaattekin kuka lapsista oli koulukypsä??????????????????????
Nyt isoina ystävänsä ovat ihmetelleet lasteni hyvää itsetuntoa ja tasapainoisuutta.
Mitäpä muuta sanoisin? Kannattaa olla tarkka kenelle uskoo lapsensa tunneperäisen kohtelun!
Meillä ei imetetty. Isä tapasi lapsensa ennen äitiä, äiti vasta toisena päivänä. Isä hoiti ensimmäisen vuorokauden lasten valvontaosastolla, kunnes siirtyivät osastolle äidin luo. Lapset ruokittiin pullosta korvikkeella, vuoronperään isä ja äiti. Molemmista tulikin yhtä tärkeitä ja läheisiä lapsille jo ihan syntymästä saakka. Ei tarvinnut vieroittaa mistään.
Lapset ovat olleet todella sosiaalisia sen jälkeen kun se 4,5kk vierastamisvaihe jäi taakse. Kaikki ovat olleet koulukypsiä jo 6-vuotiaina ja aloittaneet eskarin sijasta koulun. Tämä siksi, että ehtivät kotona äidin kanssa oppia jo lukemaan ja kirjoittamaan 4-5 vuotiaina, eikä sosiaalisissa taidoissakaan ole ollut mitään huomauttamista.
Jos kotiäidit ovat vain työttömiä sossupummejan, miten ihmeessä lapsistani kasvoi täysin normaaleja lapsia kotona, ilman päiväkotia? Tätä kovasti kyllä kummastelen.
Itse olen tehnyt ilmoituksia muutaman ja niistä oli selvä apu! Alkoholistiperhe TARVITSEE apua! Ja väsymyskin on riittävä syy.huhuh kuinka turvaton on tuo lasten osa nyt! Voitko myös itse auttaa heitä ja pitää yhteyttä?
i]Minun lapsi lähti vuoden vanhana pph:lle ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Pieniä pätkiä on ollut varahoidossakin päiväkodissa eikä sielläkään ole ollut mitään ongelmaa. Uskon että se hoitoon jääminen on osaksi myös luonnekysymys.
Edellisen naapurin lapset puolestaan huolettaa. Saivat olla kevään ja kesän hoidossa ja viihtyivät siellä. Olin iloinen että olivat jonkun viranomaisen silmien alla. Näitä lapsia on kolme, ja nyt on tulossa kaksi lisää. Perhe muutti ns. "metsään". Äiti jäi äitiyslomalle ja isä otti lapset pois hoidosta, kun se maksaa. Nämä lapset olisi ehdottomasti tarvinneet edes sen päivän viikossa hoitoa. Äiti on jo nyt tosi väsynyt, lapsista nuorin kulki viisi päivää samassa suttusessa teepaidassa. Isä juo JOKA IKINEN päivä! Olen todella huolissani ja aika varmakin että näistä lapsista osa tulee huostaanotetuksi, viimeistään murrosiässä. Lapsille kotona annettu huomio on tällaista "painu nyt siitä pälättämästä", "miksi sinä taas teit nuin" yms. "empaattista".
te fanaattiset kotihoidon kannattajat taidatte olla niitä , joilla ei ole mitään koulutusta tai työpaikkaa tai mahdollisuutta edes päästä töihin mt-ongelmien ja matalan työmarkkinastatuksen takia. Siis KUKAAN tervejärkinen toisia ihmisiä kunnioittava ihminen ei täällä päästä suustaan tuollaista skeidaa. Tyyliin "jos viet hoitoon 2-vuotiaana niin lapsesta tulee mummonpotkija".
Just oli joku aika sitten artikkeli jossain lehdessä että KOTIHOIDOSSA erittäin moni lapsi kärsii laiminlyönnistä, vanhempien piittaamattomuudesta, ja ongelmat jäävät täysin piiloon ja lapsi täysin vaille apua. Päiväkodissa puututaan jos lapsi on apaattinen, nälkäinen, resuinen ja likainen, mutta se AUTUAAKSITEKEVÄ kotihoito mahdollistaa lasten surkeat ja kurjat olot ja kukaan ei puutu asiaan.
EIköhän kuule aika moni muu asia vaikuta lapsen onneen ja iloisuuteen kuin se pelkkä päivähoito. Koulutetut, hyvätuloiset, älykkäät ja työssäkäyvät vanhemmat ovat sata kertaa paremmat vanhemmat lapselle päivähoidosta huolimatta kuin kouluttamaton, työtön, sossuelätti, syrjäytynyt äiti joka KOTIHOITAA lapsiaan.
Voi v***u työntäkää se kotihoito sanonko minne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään. Mut pienryhmätoiminta auttaa.
Jos samassa tilassa toimii monta ryhmää, ei se pieniin ryhmiin jakaminen auta. Ei sekään auta että niitä aikuisia lisätään.
Liikaa melua, liikaa stressiä, liikaa kaikkea pienelle lapselle.
Esim. yksi ryhmä nukkariin, toinen ryhmähuoneeseen ja kolmas vaikka käytävälle.
pk-tätiTuskinpa. Eiköhän nuo ole suurimman osan päivästä samassa tilassa koko lössi.
Aamulla on vain yksi hoitaja, hän ottaa vastaan kahden ryhmän lapset, koska lapsia tulee seitsemän aikoihin vain pari.
Klo 7.45 tulee naapuriryhmän hoitaja ja hän vie oman ryhmänsä lapset omaan ryhmään. Tässä vaiheessa ryhmässä ennen aamiaista ryhmässä on yleensä neljä lasta minun kanssani.
Klo 8 tulee välivuorolainen aamiaisen kanssa. Suurin osa lapsista saapuu aamiaisen aikaan klo 8-8.30. Ryhmäkoko on 13.
Aamiainen sujuu porrastetusti siten, että ensimmäiset ovat jo valmiita kun viimeisiä saapuu. Valmiit ohjataan leikkeihin kotileikkihuoneeseen ja nukkariin. Tässä vaiheessa siis jo käytännössä kolme eri ryhmää. Toinen hoitaja hoitaa aamiaista, toinen seurailee leikkejä.
Iltavuorolainen eli ryhmän kolmas hoitaja saapuu iltavuoroon klo 9.
Lapset leikkivät jaettuna eri huoneisiin ulkoiluun saakka. Ulkoiluun meillä mennään klo 10. Potatus hoidetaan porrastetusti siten, että yksi on vessavuorossa ja käyttää jokaisen lapsen vuorollaan vessassa. Viimeiset potatetut jäävät pukemaan ulkovaatteita vessavuorolaisen kanssa ja toinen ryhmähuoneessa olevista aikuisista tuo pukemaan muutaman lapsen lisää. Pukemassa on viisi lasta kahden aikuisen kanssa. Kun ekat viisi ovat valmiita ensimmäinen aikuinen lähtee heidän kanssaan ulos.
Eteiseen jäänyt aikuinen pukee tässä välissä ne ryhmän kaksi "haasteellista" jotka tarvitsevat aikuisen huomion kokonaan, yksitellen, ja tökkää pihalle siellä olevalle aikuiselle. Tässä vaiheessa on vielä viisi lasta, jotka kaksi jäljelle jäänyttä hoitajaa pukevat yhdessä ja lähtevät pihalle.
Ulkoilun aikaan yksi aikuisista menee hakemaan ruokakärryn, laittaa ruoat valmiiksi ja jää ottamaan lapsia vastaan. Lapsia lähtetellään riisumaan kaksi tai kolme kerrallaan. Toinenkin aikuinen tulee sisään, että yksi aikuinen voi siirtyä ensimmäisten lasten kanssa ruokapöytään. Lapset saavat ruoan sitä mukaa kun pöytään saapuvat. Viimeinen aikuinen tulee viimeisten lasten kanssa sisälle...
En nyt jaksa käydä koko päivää läpi. Mutta kuten huomaatte, niin KOKO päivän voi hoitaa niin, että lapset eivät ole yhdessä huoneessa huutamassa ja että siirtymät sujuvat rauhallisesti ja porrastetusti ilman valtavaa laumaa missään.
Sun työsihän on vielä kesken. Katso tulosta vasta sitten kun ovat omillaan!
Ajatteletko, että koulukypsyyden mitta on osaako lukea ja kirjoittaa ennen koulun alkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä! 2v on aika haastava ikä, mutta hyvin se vielä siitä lähtee käyntiin!
Ei kaikki lopeta tuota huutamista, tai sitten se kestää vaikka vuodenkin. Jotkut huutaa ihan koko päivän joten sinänsä ap:n tilanne on ihan helppo. Itse tiedän hoitajan joka lopetti pph:n työn huutavan lapsen takia - lasta ei saatu siirrettyä mihinkään muuhun paikkaan ja tilanne oli niin sietämätön että hoitaja lopetti sitten työt kokonaan.
Ymmärrän niin hyvin sinua!
Itse hoidin vanhimmat lapsemme alkuun kotona. Aloittivat päiväkodissa 3 ja 5 vuotiaina. Alku oli todella vaikeaa ja takkuista. Olin käynyt lasten kanssa 2 viikkoa päivittäin tutustumassa päiväkotiryhmään, aloitimme lyhyillä päivillä jne. Sisaruksilla oli toisensa tukena ja kaikesta huolimatta alku oli hankalaa.
Nyt tämä nuorimmainen sitten aloitti hoidon 2v8kk:n ikäisenä. Hänenkin kanssaan kävin 2 viikkoa tutustumassa. Jos menin vaikka vessaan, niin huusi hysteerisenä sen ajan. Tukeutui minuun kaikessa, eikä päästänyt hoitajia lähelleen. Kenellekään ei puhunut mitään. Olin ihan varma, että kamalaa tulee olemaan!
Kotona puhuttiin sitten positiiviseen sävyyn päiväkodista ja kivoista täteistä jne.
Kun hoito alkoi, niin kolmena päivänä jäi itkeskelemään. Sitten itkut loppui ja lapsi nauttii suunnattomasti kavereista ja tekemisestä. Edelleen uudet hoitajat ja uudet tilanteet jännittävät, mutta hoitoa onkin takana vasta 1 kokonainen kuukausi.
Voisitko järjestää niin, että pääsisit lapsesi kanssa yhdessä menemään päiväkotiin " uudelleen tutustumaan "? Muistathan käyttäytyä rauhallisesti, vaikka lapsi protestoi? Kerrothan selkeästi että äiti / isi tulee hakemaan sitten esim. välkkäpalan jälkeen? Muisteletteko yhdessä päivän leikkejä tai jotain tiettyä turvallista aikuista?
Itse laitoimme lapsen rappuun pienen valokuvakansion, jossa oli valokuvia meistä lapselle tärkeistä aikuisista. Pyysin sitten hoitajia näyttämään kansiota lapsellemme ikävän yllättäessä. Toimisiko sama teillä?
Meidän isommat lapset ovat nyt 7v ja 9v. Ei noille mitään traumoja ole jäänyt. Iloisia, hyvin pärjääviä lapsia ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä! 2v on aika haastava ikä, mutta hyvin se vielä siitä lähtee käyntiin!Ei kaikki lopeta tuota huutamista, tai sitten se kestää vaikka vuodenkin. Jotkut huutaa ihan koko päivän joten sinänsä ap:n tilanne on ihan helppo. Itse tiedän hoitajan joka lopetti pph:n työn huutavan lapsen takia - lasta ei saatu siirrettyä mihinkään muuhun paikkaan ja tilanne oli niin sietämätön että hoitaja lopetti sitten työt kokonaan.
suurimman osan pienten ryhmässä ja muistan koko ajalta yhden lapsen joka huusi joka päivä koko ensimmäiset puoli vuotta. Kaikki muut sopeutuivat. Tuolla joka ei sopeutunut ollenkaan oli sellainen haahuilijaäiti, joka jäi aina puoleksi tunniksi itkeskelemään ryhmään, että voi voi kun ei rauhoitu.
Meidän lapsi alle 3v ryhmässä. Hoitajia 4, lapsia kaikenkaikkiaan 12. Kaikki lapset todella harvoin paikalla yhtäaikaa. Meitä vuorotyöläisiä ja lyhennettyä työaikaa tekeviä useita.
Päiväkodissa on ruokailu-/askarteluhuone, kotileikkihuone ja leikkihuone / nukkari. Lapsilla kaappiin kasattavat sängyt, joten leikkitilaa jää hyvin.
Lapset jaetaan eri tiloihin ikätason ja mielenkiinnon mukaan.
Hoitajat ovat mahtavia ja työhönsä sitoutuneita. Sairaslomia vähän.
Lapset nukutetaan niin, että jokainen lapsi silitellään uneen. Tarvittaessa apuun tulee hoitaja isompien ryhmästä.
Eipä ole valittamista meillä hoidon laadusta. Eikä siis ihme, että lapsi viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurimman osan pienten ryhmässä ja muistan koko ajalta yhden lapsen joka huusi joka päivä koko ensimmäiset puoli vuotta. Kaikki muut sopeutuivat. Tuolla joka ei sopeutunut ollenkaan oli sellainen haahuilijaäiti, joka jäi aina puoleksi tunniksi itkeskelemään ryhmään, että voi voi kun ei rauhoitu.
mutta kyllä niitä kuitenkin on. Tuttavani on pph joka on tehnyt työtä 30 vuotta ja hänellä on ollut näitä lapsia varmaan pari koko uransa aikana. Toisen äiti lopetti työt kun päivähoito ei onnistunut, toista en muista (on niin vanha juttu)
te fanaattiset kotihoidon kannattajat taidatte olla niitä , joilla ei ole mitään koulutusta tai työpaikkaa tai mahdollisuutta edes päästä töihin mt-ongelmien ja matalan työmarkkinastatuksen takia. Siis KUKAAN tervejärkinen toisia ihmisiä kunnioittava ihminen ei täällä päästä suustaan tuollaista skeidaa. Tyyliin "jos viet hoitoon 2-vuotiaana niin lapsesta tulee mummonpotkija".
Voi v***u työntäkää se kotihoito sanonko minne!
muuten aika moni pitää pitkät hoitovapaat.. Mutta fanaattisuus toki on usein hulluutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 vuotias itki useita kuukausia jäädessään tarhaan. Se oli sydäntä raastavaa. Sitten keksin yksi päivä, että olin aliarvioinut lastani. Lapsi on nuorin neljästä ja jotenkin sitä pitää niin pienenä vielä. Em ollut kertaakaan jutellut tarhaan menosta lapsen kanssa. Eräs aamu sitten juttelin, että "äiti vie sinut tarhaan. Ei tarvitse jäädä itkemään. "Manu" ei jää sitten itkemään vaan sanoo äidille heippa" Ja aivan käsittämätöntä, sinä aamuna lapsi ei jäänyt itkemään vaan sanoi minulle Heippa ja jäi reippaasti leikkimään. Siitä päivästä asti joka aamu sanon hänelle saman asian, että ei jäädä itkemään vaan reippaasti sanotaan äidille heippa. Ja se toimii joka aamu :) olen NIIN onnellinen. Nyt ollaan 2vko menty näin ja koitan jossain vaiheessa jättää tuon aamu sepostuksen väliin ja katsoa sujuuko silti.
AP:lle siis ihan vinkkinä. Kannattaa kokeilla.
Täällä kohtalotoveri. Tosin tämä lapsi jo 3,5-vuotias, mutta meilläkin iloisen alun jälkeen ollaan vaiheessa, jossa lapsi itkee jo edellisenä iltana, ettei halua mennä päiväkotiin. Aamulla kiikutetaan parkuva lapsi päiväkotiin ja iltapäivällä haetaan iloinen poika, joka kertoo, että päiväkodissa on ollut kivaa. Ja illalla alkaa taas itku... Huoh.
Kai tämä menee ajan kanssa ohi.
Paitsi että kirkumista ja takertumista ei juuri ollut, nyyhkytystä lähinnä. Tätä jatkui melkein yhtäjaksoisesti puolitoista vuotta tuohon noin 3,5-vuoteen asti. Itku alkoi viimeistään autossa hoitopaikan parkkipaikalla, ja itku loppui aina heti, kun ovi pantiin kiinni. (Yritettiin kyllä selvittää mikä on, mutta mitään syytä ei keksitty. Päivät oli lapsella usein lyhyitä ja paljon oli myös vapaita, ryhmä pieni, aina iloisena kun haettiin.)
Ja arvaa mistä se itku johtui, kun lapsi lopulta sai puhetaidon kehityttyä vähän selitettyä asiaansa? Siitä, kun hän ei ollut ensimmäisenä hoidossa! Sai sanottua, että hän haluaisi "voittaa". Kummasti se itku oli aina yltynyt, kun oli yritetty iloisesti arvuutella että mitäköhän leikkikavereita siellä jo on odottamassa...
Ja ilmeisesti lapselle oli muutenkin vaikeaa se, kun hoitoontulo aika monesti vähän vaihteli. Oli vaikeampi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, ja hän jotenkin koki että oli myöhässä kun muut olivat jo siellä. Ja me tietenkin oltiin ajateltu, että lapsi viedään hoitoon vain niiksi ajoiksi kun on pakko. Kun ruvettiin pitämään kiinni siitä, että aikainen herätys joka päivä ja hoitoon samaan aikaan aamusta, vaikka vanhempien työt alkaisivat myöhemmin, itku loppui. Lapsi on edelleen silti hieman huolissaan aamuisin, mahtaako hän kuitenkaan ehtiä ensimmäisenä. On myös alettu puhua, että ei ihan joka kerta voi voittaa, välillä on muiden lasten vuoro tulla ensimmäisinä hoitoon... :)
Mä olen niin onnellinen, että uskalsin valita sen hoitomuodon. Ei voitais olla tyytyväisempiä. Aivan ihana hoitaja, joka tekee työtä taidolla ja sydämellään. Toinen pph jo, ekakin oli kiva ja asiallinen, mutta nyt sattui aivan helmi kohdalle.
Kolme lasta ryhmässä, ja meno kuin mummolassa. Ei voi valittaa ja Keltikangaskin hyväksyisi ;)
juuri oli vähän aikaa sitten keltikangasta haastateltu jossa hän sanoi että häntä aina siteerataan väärin ja häntä ymmärretään tahallaan väärin. Hän ei ole koskaan väittänyt että lapsi pitää hoitaa 3-vuotiaaksi kotona. Hän on vain väittänyt että lapsen hoitaminen HUONOSSA päiväkodissa stressaa lasta ja haittaa kehitystä. HYVÄSSÄ päiväkodissa hoitamisesta on sen sijaan pelkkää hyötyä, jos ryhmä on lapsen etujen ja tarpeiden mukainen.
Maailmassa on muitakin tutkijoita kuin keltikangas, vähän aikaa sitten ruotsalaistutkijat tekivät ison tutkimuksen että varhaisessa iässä aloitettu päivähoito teki lapsista menestyvämpiä myöhemmin, koulussa ja opiskeluissa, ja oli siis indikaattori menestykselle.
Mutta yksinkertaisella av mammalle vain keltikangas on JUMALA. Kielitaitokaan ei riitä kansainvälisten tutkimuspapereiden ja julkaisujen lukemiseen.
Keltikankaan mukaan päivähoito päiväkodissa ei tällä hetkellä sovi alle 3-v:lle ollenkaan. Hänen mukaansa lapsen voi kyllä laittaa hoitoon, jos hoito toteutetaan oikein, mutta hänen mukaansa näin ei päiväkodeissa ole. Keltikangas myös tyrmää ruotsalaistutkimuksen hyvin perustein, eikä tämä ruotsalaistutkimus ole luotettava tutkimuksena kenenkään tieteellistä tutkimusta tuntevan ihmisen mielestä.
juuri oli vähän aikaa sitten keltikangasta haastateltu jossa hän sanoi että häntä aina siteerataan väärin ja häntä ymmärretään tahallaan väärin. Hän ei ole koskaan väittänyt että lapsi pitää hoitaa 3-vuotiaaksi kotona. Hän on vain väittänyt että lapsen hoitaminen HUONOSSA päiväkodissa stressaa lasta ja haittaa kehitystä. HYVÄSSÄ päiväkodissa hoitamisesta on sen sijaan pelkkää hyötyä, jos ryhmä on lapsen etujen ja tarpeiden mukainen.
Maailmassa on muitakin tutkijoita kuin keltikangas, vähän aikaa sitten ruotsalaistutkijat tekivät ison tutkimuksen että varhaisessa iässä aloitettu päivähoito teki lapsista menestyvämpiä myöhemmin, koulussa ja opiskeluissa, ja oli siis indikaattori menestykselle.
Mutta yksinkertaisella av mammalle vain keltikangas on JUMALA. Kielitaitokaan ei riitä kansainvälisten tutkimuspapereiden ja julkaisujen lukemiseen.
Kerropas sitten, mikä on Keltikangas-Järvisen mielestä alle kolmivuotiaalle sellainen ryhmä siellä päiväkodissa, joka olisi lapsen etujen ja tarpeiden mukainen. Kerro lisäksi, missä päiväkodissa tähän tavoitteena päästään. Väitän että et osaa vastata.
Puutun tähän viestiin ihan sivulta, ja totean: miten olisi ryhmäperhepäivähoito? Tai perhepäivähoito, jos pph on oikeasti hyvä ja kiinnostunut lapsista!?
Tai päiväkodin yhteydessä oleva ns. seimi, joka on kaikin puolin suunniteltu pienemmille. Eli ettei alle 3 v olisi lainkaan isossa 1-6 vuotiaiden sisarusryhmässä.
Mutta onhan tuossa melkoinen ero entiseen verrattuna. Missä kodissa on kaksikymmentä samanikäistä lasta ja muutama aikuinen pienessä tilassa?